diktaattori

1. bileet mut paska aihe

*tino*

Mä vedin valkoisen kauluspaidan päälleni jättäen tarkoituksella pari ylintä nappia auki. Se oli tätä uusinta muotia.

Tänään olis bileet, joiden aihe tosin oli vähän surkee. Kesä loppuis ja lukio alkais, ja mä en totta helvetissä ollut valmis.

Se kidus onneks alkais vasta muutaman päivän päästä, joten onneks tähän oli jätetty muutama päivä toipumiseen (krapulasta).

Applen rasittava pimputus soittoääni alkaa huutaa taskussani. Nappaan puhelimeni taskusta lopettaen soittoäänen rasittavan melodian. Vastaan puheluun.

"Rekivaara mis oot?" kuulen Miklaksen äänen puhelimestani. Miken oli my man. Olin tuntenu sen iha skidistä asti, ja käsi sydämellä mä pystyin sanomaan et Miklas Väänänen oli mun paras kaveri. Ja nyt et jumalauta ala sanomaan että vaan niil pirun 5lk pikkutytöil sai olla paras kaveri, koska se oli täyttä paskaa. Kaikil sai olla.

"himas" vastaan nopeesti vastaten Miken kyssäriin.

"millä tuut, meinaan kytät on vissii arvannu tän nii ne kiertelee tääl" mikke tokaisee.

"no voi vittu, onks siel jo kaikki juomat?" kysyn samalla asettaen hiuksiani.

"no kaikki mitä vetun kämpästä löyty" tuo naurahtaa.

"no just, mis se hakija viipyy?" kysyn turhautuneena. Mähän en sinne turhaa persettäni raahais.

"niin no siis, se ei vissiin pääsekkää" mikke sanoo varmasti samalla raapien niskaansa.
Sil oli sellanen tapa tehä aina ku sitä hermostutti.

"mite nii ei pääse?" kysyn tuhahtaen. Mä sanoin just sillä äänellä et sain kaikkien jalat tutisemaa. Mä en tiennyt miten tai miks, mut mul oli sellanen diktaattori olo. Ja mä vaikutin kaikkiin ihmisiin just silleen et olisin diktaattori, eikä se kyllä haitannut mua. Mä tykkäsin olla äänessä, ja johtamassa. Musta oli tullut diktaattori, eikä enään kukaan pystyis muuttamaan mun maailmaa demokratiaks. Ja se oli kieltämättä ihan mukavaa vaa tossuttaa kaikkii.

"sil tuli joku este, se ei ees oo juketsul" kuulen miken äänen.

Huokaisen syvään. Mitä mä sit turhaa menisin vetulle jos siel ei ees oo juomia?

"rekivaara kai sää silti tuut?" väänänen tiedustelee.

No mut toisaalta, mitä mä himaskaan tekisin.

"no kaipa tuun, nähää koht" sanon

"juu moro ja varo kyttii" toi naurahtaa.

"juu moro" vastaan ja suljen puhelimeni.

Laitan vanssit jalkoihini ja nappaan rotsin päälleni. Otan lipastolta avaimet ja avaan oven. Hyvästelen meidän hiljaisen talon. Voi ku surullista. Ei mua täällä kukaa venais kuitenkaa. Atte oli jossai nörttien kurssilla, Ilmi ja Reko oli Oililla ja porukat töissä. Niinku aina.

Kävelen skobani luo ja avaan sen.
Laitan vastahakoisesti kypärän päähän, mutta en tosiaan haluu tulla kyttien silmätikuks, se olis liian alentavaa mun egolle.

Polkasen koneen käytiin ja peruutan pois valkoisen omakotitalon pihasta.

Ajan oikeestaan lähes ainutta Juketsun autotietä, joka kieltämättä kiertelee läpi koko mestan.

Lopuks kaarran Rouskutielle ja siel vaaleensävysen omakoti talon pihaan, joka ei voi olla erottumatta, sillä lukuisat autot ja mopot ympäröivät taloo. Ei ihme jos kytät löytäs tänne, jota mä en tietenkään toivo.

Sammutan koneen ja lukitsen sen, jonka jälkeen otan kypärän pois päästä.

Kävelen portaita pitkin oven luo. Empimättä tuttu musiikin jyske kantautuu mun tärykalvoihin.

"Rekivaaaraaa" kuulen vetun kännisen äänen. Täällä oltii vissii jo aloteltu.

"mitä äijjä?" kysyn tolta joka antaa mulle lasin boolii ja mä vedän tuttuun tapaan mukin ykösellä alas.

"iha vitu paskaa, lukio ei kiinnostais vihtu ees millimetrii" vettu sanoo dramaattisen ilmeen kera.

"sitä suuremmal syyl enjoy" sanon tolle ja lähen kiertelee mestoi jättäen kännisen Veetin hoipertelemaan. En edes tajunnu miten me oltiin saatu Veetist tollanen. Se oli ennen ollu nii pieni ja viaton. Tuskin se oli ennen yläastetta maistanu mitään luvatonta. Naurahdin muistolle ja jatkoin ihmismassassa suunnistusta.

Huomasin Juulin istuvan sohvalla sillee et se peittää just ja just sen kriittiset kohdat, eikä kyllä yhtään ihmeytytäkkään, sehän on Juuli. Päätän kuitenki kävellä muijjan luo, joka istuu sen parin frendin kaa. Emmä niitä oikee tiiä, riittää ku mut tietää, muul ei oo välii.

"Kato mun lempisäbäri" tuo sanoo ja ja nousee ylös painaen sen erittäin näyttävän kropan mun kroppaa vasten.

"moro vaan" vastaan tolle. Ei mun tarvinnut antaa huomiota, niille riitti et mä sanoin jotain ees. Mä olin kuin jumala.

"ei vittu oot näytät iha vitu kuumalt" juuli sanoo puraisten huultansa.

Yritän esittää tyydyttynyttä mut se on hankalaa ku ei vaan tunnu oikeelt. Isken tuttuun tapaan silmää ja painan huuleni ton kaulalle. Jätän Juulin nuolemaan perääni ja jatkan kävelemist keittiöö. Tää vaati muutaman shotin.

Kaadan boolia tyhjään lasiini ja kulautan nesteen kurkkuuni. Tuttu polttelu saavuttaa kurkkuni.

Käännyn ympäri ja huomaan Vanessan nojaavan oveen. Tai en mä muista oliksen nimi Vanessa. Vai oliks se Vilhelmiina. Emmä ikin muistanu. Ja vitut kiinnostanukkaa.

"moikka tonnin timppa" toi sanoo iskien mulle silmää.

Virnistän ja isken tolle takas silmään nuolaisten huuliani.

"oot vitun seksikäs tänää babe" oletettu Vanessa sanoo kiertäen kätensä mun niskan taakse.

"kuin myös" kuiskaan ton korvaan, jonka jälkeen jatkan matkaani jättäen taas yhen muijjan kattomaan mun perään.

Ei se ollu oikeen ja mä tiedostin sen ihan itekki. Mut mitäs muutakaan mä tekisin ku muijjat vaan liimautuu muhun. Kiitti vaa geenit. Tai no oikeestaan, haistakaa vittu paska geenit. Onha tää ny työmaa.

Illan aikana pari muijjaa tulee juttelee mulle jotenki päädyin sit sen vikan kaa sänkyyn.

Ootin tuttuun tapaan, kunnes kuulen rauhallista tuhinaa ja nousin ylös ja vedin vaatteet päälleni

Se olis maailman luokan ihme jos jäisin nukkuun jonku viereen.

Kello näytti neljää joten olis varmaan järkevintä alkaa nukkuu.

Astelen viileeseen kesäyöhön ja astelen menopelin viereen polkasin koneen käytiin ja lähdin himaan.

moikka moi! täällä minä näin hei! tää teksti on osittain tosi epäselvää, mutta parantelen sitä jatkuvasti ainakun on aikaa! toivottavasti nautitte draamasta!

🌟&💬