diktaattori

3. Loviisa ja luuserit

*sebastian*

Päästiin vihdoin pois ryhmänohjaajan tunnilta ja meillä oli koulun jatkuttava lukkarin mukaan.

Tänään oli torstai, joten mulla oli ussaa ja kemiaa ja sit ruokailu, jonka jälkeen päästäisiin nauttimaan ruotsista ja psylologiasta. Mua ehkä hiukan ahdisti mennä iskän ruotsin tunnille, jos se pakottais mun sanoo jotain, mutta toisaalta, mä oli suomenruotsalainen, joten mä osasin.

Tutkin lukkarii ja huomasin ussan luokan olevan kakkoskerroksessa. Käänsin katseeni eteen päin ja lähdin suunnistamaan kohti portaita.

Portaat löyty onneks helposti ja pääsin istumaan ensimmäisten joukossa luokan oven eteen.

Viidentoista minuutin kuluttuu vanha kaljuuntunu mies käveli kyllästyneen näköisenä luokan oven eteen ja avas sen.

Kun oletetut kakskyt henkilöö oli luokassa nii ope alotti selityksensä.

"Hyvää huomenta oppilaat. Minä olen Jari Metsola ja opetan uskontoa ja historiaa sekä yhteiskuntaoppia. Tutustutaan tässä pikkuhiljaa toisiimme, mutta nyt voisittekin ottaa Verson 1 kirjan esille" Jari selostaa.

Kaivelin repustani kirjan ja vihon, johon olin eilen raapustanut Uskonto, Sebastian Bäckstrom 1b

"Aloitetaanpa kertauksella ysiluokkaan. Mitäs etiikka meinaa?" Jari alkoi selittämään ja suljin korvani. Keskiarvoni oli ollut lähemmäs 9.8 kun olin peruskoulusta päässyt pois, joten turhaa minä mitään etikoita kertaisin.

Seitsemänkymmentäviisi minuuttia kului ja pääsimme pois tunnilta. Seuraavaks meillä olis kemiaa.

Kemianluokka oli siivessä, niinku maantieto, joten löysin helposti paikalle.
Tunnin alettua ope joka oli Maarit Vartela alko samantien selittää kemiasta ja kuinka se oli tärkeää ja plaaplaaplaa.

Vartela ei tainnut ees tervehtiä meitä ja tunti vaan alko silmänräpäyksessä ja puolet menikin multa ohi. Kemia oli mun heikkous, se oli ollut mulla 9 todistuksessa.

Onneks se tunti meni mukavan nopeesti ja seuraavaks meillä oli ruokailu. Mulla oli ihan hiton kova nälkä, joten ruoka maittais.

Ruokana meil oli pottumuusia ja lihapyöryköitä ja porkkanaraastetta.

Otin runsaasti ruokaa ja kasvispyöryköitä, mä olin kasvisruokailija. Ruoan oton jälkeen astelin taaimmaisen pöytään, nurkkaan, josta kukaan mua ei toivottavasti löytäs ja saisin olla omassa rauhassa koko ruokavälkän.

Laitoin Huawein nappikuulokkeet korviini ja laitoin musiikin pauhamaan.

"Ja mitä helvettiä sä teet meidän pöydäs?" kuulen nappikuulokkeitteni takaa.

Käänsin kasvoni ja näin viiden pojan kasvot. Ja mä valitettavasti tunnistin neljä niistä, ja siinä oli just se tupakaltahaiseva porukka. Tino, Veeti, Felix ja Miklas. Mulla oli äärettömän hyvä nimimuisti.

"Kyllä tähän mahtuu", tokaisin hermostuneena. Mä en halunnut olla heikko. Mä olin luvannut just itselleni etten mä enään vaipuis kusipäiden jalkoihin.

"No ei me haluta istuu luusereiden kaa" se Felix sanoi lässyttäen.

"Teitteleks sä mua vai haukuks sä sun kaveriet? Kandes oppii puhuu suomenkieltä" , tokaisin närkästyneenä. Mä olin oikeastaan aika ylpeä sanomastani.

"Haista vittu paska" se Feta murahti ja löi mua poskeen.

"Samat sanat" sanoin ja käänsin katseeni ruokaani. Mä en antais noiden häiritä mun elämää, enhän?

"Vitun luuseri" joku niistä jätkistä sano ja koko konkka ronkka lähti ettii vapaata pöytää. Tunsin itseni voittajaksi, olin varmasti äsken aukonut päätä koulun suosituimmalle porukalle.

"Ootko sä kunnossa?" kuulen vieraan tytön äänen. Otan pois toisen napin korvastani ja käännän katseeni tyttöön. Tytölllä oli vaaleat olkapäihin ylettyvät hiukset ja vihreet silmät. Sillä oli maastokuvioinentakki, jonka alta pilkottu harmaa paita. Sen asun kruunas mustat farkkusortsit ja mustat vanssit.

"Oon mä" , vastasin sen kummemmin ajatellen mitä sanoin.

"Aa, ku mä näin mitä toi Rekivaaran porukka teki sulle. Oon muutes Loviisa", Loviisa sano ja ojensi kätensä mulle.
Tartuin siihen ja kerroin mun olevan Sebastian.

"Saanks mä istuu tähän?" Loviisa kysy, jonka jälkeen nyökkäsin myöntävästi.

"Ootko sä tääl uus? Meinaan Jukestulle ei nääs muuta kovin usein ketään, ja et ollu yläasteella ainakaan meiän kouluussa" Loviisa kysy.

"Joo muutettiin pari viikkoo sitte. Isi sai täält töit" mutisin hiljaa.

"Täältä? Ai juketsun S-marketista" Loviisa naurahti.

"Valitettavasti ei" tokaisin tympääntyneenä. Olis niin paljon helpompaa, jos iskä olis saanu töitä paikasta, jossa se ei vois kyttää mun tekemisiä. Se ei halunnut et mä särkyisin uudestaan, vaikka mä tiesin ettei silläkään helppoo ollut.

Loviisa katto mua kysyvästi ja mä päätin vastata.

"Täältä koulusta, uutena ruotsinopena" vastasin varmasti hiukan punaisena. Mua hävetti suunnattomasti.

"Ai onks sun iskä Kjell Bäckstrom?" Loviisa kysy silmät suurina. Voi ei. Loviisa ties sen, toivottavasti se ei ollu tehny mitään voi ei...

"Se on ollu paras ope ihan milloinkaan! Se on mun ryhmänohjaaja! Se taiski mainita jotain pojastaan, mut en mä älynny et se oot sä" Loviisa sano huomatessan mun vaivaantuneen ilmeen.

Helpottunu huokaisu karkas mun huulilta ja se sai Loviisan kikattamaan.

****

"Mitä sulla on seuraavaks?" Loviisa kysy, kun oltiin palautettu astiat.

"Svenska", vastasin aiheenmukaan.

"Jättebra! Mullaki on!" Loviisa huudahti iloisasti. Eka päivä ja mul oli jo frendi, ja Loviisa aidosti vaikutti niin vilpittömältä ihmiseltä. Siit tulis varmasti mulle hyvä frendi.

🌟&💬