diktaattori

13. uusia tuulia -ei mulle

*tino*

Melkein lokakuu, melkein syysloma, melkein loma, melkein sain jo heittää kurssikirjat perseeseen ja lähtä juomaan vaapukkamehua ihan huolella.

Viime kuukaus oli ollu ihan perseestä. Ylipäätään koko Juurikangas huusi tyhjyyttä. Huusi kurjuutta. Meidän perhe huusi tyhjyyttä, paitsi Oilin maha.

Viimekuinen kummallisuus Oilin tilassa, oksentelu ja pahoinvointi, oli johtunu pelkästään siitä, että Oili odotti lasta. Ja kuulemma sen takia Oili oli tullut takaisin Juketsulle, hän kuulemma halusi selvittä omia ajatuksia.

Ei kai siinä mitään selviteltävää ollut. Ite oli Santeri pannu Oilin paksuksi. Ei siinä ollut mitään hienoa.

Äiti oli kuitenkin ottanut uutisen vastaan tosi avoimin mielin, mutta isä ei niinkään. Isän mielestä Oili (21v) oli liian nuori ottamaan vastuuta niin pienstä lapsesta. Isän mielestä Oilin ja Santerin täytyi tehdä vielä rutkasti töitä, että saattaisivat taata uudelle ihmiselle ihanteellisen alun. Juuri sellaisen, kun esimerksi minä ja sisarukseni saimme. Mainittakoon, että Oili, että Santeri työskentelivät hyvin menestyneissä firmoissa, eikä tuskin rahapulaa ollut.

Oli syyskuun kolmaskymmenes päivä, toisin sanoen viimeinen syyskuun päivä. Sekä perjantai, ai että.

Mä heräsin puoli kahdeksalta, vedin kamat niskaan, huuhtelin naaman ja söin aaamupalan.

Oili oli lähtenyt viime viikolla takaisin Jyväskylään. Santeri oli kuulemma pahoitellut omaa käyttäytymistä ja pyytänyt Oilia palaamaan.

Polkasin pyörällä kouluun ja siellä mua odottikin keskijakauksen omaava jätkä.

"Timppaa, guess what, tänne lukioon tulee kaks uutta kissaa" Miklas sanoi nauraen kun pikkupoika. Olikohan toi vetänyt aamukännit?

"Lähtikö aamukännit vai miks sä kissoista puhut" tiedustelin tolta ihmeissäni. Miklas oli allerginen kissoille, joten yleensä me puhuttiin kaikesta muusta paitsi ei kissoista.

"Vitu idiootti timppa. Tänne lukioon tulee kaks uutta muijjaa" Miklas sano iskien silmää. "Ja guess what, luulin nähneeni sen toisen eilen kaupassa. Oli muuten ihan helvetin kuuma" Miklas jatkoi saaden mut vaan naurahtamaan. Mikke osas välillä olla tosi villi tyttöjen suhteen, välillä se oli jopa pahempi kun mä.

Olin mä kyllä parantanut tapojani yläasteen jäljiltä, musta oikeesti tuntu et mä tahdoin jotain aitoa, jotain sellasta joka ei loppunut seksin jälkeen.

"Tim, se on tossa" Miklas sano parahtaen ja mäki käänsin katseeni vaistomaisesti Miken osittamaan suuntaan.

Olihan nuo kaks ihan nättejä. Järkyttävästi meikkiä eikä muodoista ollut pulaa noilla kahdella.

"Kuka lähteen mukaan skabaan?" Feta sano liittyen keskusteluun.

"Minä!" Mikke kiljahti tyttömäisesti saaden mut naurahtamaan.

"Timppa?" Joorderi kysy kohottaen kulmaansa, mitä ne meinas.

"Totta helvetissä" tokaisin ja me kolmistaan lähdettiin noiden muijien perään.

"Honeys" Feta huudahti saaden hopenkiiltävät ja täysin mustat hiukset omaavat neidit kääntämään katseet meihin.

"Keitäs te kaunokaiset on?" Miklas sanoi leikitellen kielellä.

"Rosita" mustahiuksinen tyttö sanoi. Hänellä oli hyvin vahva meikki, eikä oikeestaan mikään näyttämyt aidolta tuon kropassa.

"Irene" hopeahtavat alle olkapään ylettyvät neiti sanoi.

"Te ootte uusii tääl?" tiedustelin kaksikolta.

"Jep, muutettiin tänne, ko ei jaksattu kattoo enää Stadii" Rosita sanoi räpäyttäen silmiään.

"Ootteks sisaruksii?" Mikke kysy pölmistyneenä, ja mua nauratti kuinka tuo osasi olla viaton.

"Joo" Irene naurahti ja hymyili viehättävästi.

"Okay ladies, follow me" Feta sano ja mä pystyin helposti näkemään kuinka tuo iski silmää brunelle -Rositalle.

"On instagram @fetagorder" Mikke lisäsi saaden muijat naurahtamaan.

Mulle tuli kiusalllinen olo, ja musta oli paremmalta lähtä koko tilanteesta. Feta otti Rositaa kiinni vyötäröltä ja veti muijan kiinni itteensä. Mikke taas iski silmänsä  Ireneen. Ehkä noille olikin hyvä saada vähän uusia tuulia.

"Mä meen jo" tokaisin ja käännyin oville. Mä kävelin lasioville ja mä huomasin sivusilmällä kuinka Sebastian yritti päästä keppiensä kanssa sisälle. Ja mä tunsin vieläkin ihan järjetöntä syyllisyyttä siitä, et mun takia Sebastian ei saanut kävellä edes kunnolla.

Sebastianilla oli vihreä anorakki, ja mustat reikäfarkut. Sen vaaleat kiharat oli sulosesti sekasin, ja en mä tiennyt mitä mä taas ajattelin.

Pian mä huomasin Loviisan tulevan auttamaan tuota. Nuo kaks oli lähentyneet ihan urakalla viimeisen kuukauden aikana. Mä en tahtonut välittää siitä. Mä en tahtonut välittää Sebastianista, enkä Loviisasta.

Mutta jostain syystä, se oli ihan vitun hankalaa.

🌟&💬