diktaattori

44. olematon rakkaus

tätä lukua on jotenki tosi hankala ollu kirjottaa, mulla on ollut hirveesti hommia kesällä ja musta tuntuu etten oo saanu lomailla ollenkaan. nyt kuitenkin alko taas uus lukuvuos, joten ehkä tää arki tästä alkais rauhottumaan.

ihanaa lukuvuotta tai muuten vain syksyä just sulle !!

*tino*

Mä katsoin itseäni peilistä. Tänään oli suuri päivä. Tavallaan tää ei ollut, mutta tavallaan tää oli. Ainakin tää oli mun Atelle, sehän oli päivän juhlakalu. Päivän ylioppilas.

Tänään oli kesäkuun ensimmäinen päivä ja mä seisoin musta täydellinen puku päällä, mun omassa huoneessa katsoen itseäni peilistä. Mä en lainkaan näyttänyt itseltäni.

Mä näytin halvalta kopiolta, jonka päälle oli tungettu täydellisesti asettuva puku. Puvut eivät olleet lainkaan mulle. Ne ei ollut mua, Tino Rekivaaraa. Ei ollenkaan.

Mun ruskeat hiukset oli asetettu geelillä täydellisesti niin, ettei yksikään hiuskiehkura erehtynyt karata. Ei todellakaan mua.

Mä kävelin varovasti alakertaan, ja mä sain eteeni aika huvittavan ilmestyksen. Oili ja Santeri nukkuivat suloisesti sohvalla pidellen samalla pientä Danielia, joka nukkui sikeästi.

Luultavasti nuoripari oli herännyt aamulle kukon laulun aikaan, mutta olivat simahtaneet lopulta sohvalle.

Äiti kiharsi toisella kädellään Ilmin hiuksia, ja toisella kädellä meikkasi itse itseään. Isä yritti laittaa Rekolle rusettia, mutta sekään ei näyttänyt onnistuvan. Atte seisoi ryhdikkäästi peilin edessä ja peilaili itseään arvokkaan näköisenä.

"Taivaan kiitos, että joku meistä on edes valmis" kuulin äidin sanovan minulle, ja mä vain naurahdin.

"Mekin ollaan kohta" kuului uninen ääni Oilin suusta. Dansku oli vissiin valvottanut nuorta paria ihan huolella. Kävi sääliksi.

Mä nappasin pöydältä yhden omenan ja söin sen hetkessä.

"Me tullaan Sebastianin kanssa sitten 12 valmistelemaan" mä sanoin vikkelästi ja sain muutaman nopean hymähdyksen vastineeksi.

Sebastian tulis mun kaa tarjoilemaan ruokaa ja juomaa. Se tulis olemaan ihan parasta, ja samalla se olis ensimmäinen kerta kun mun porukat näkis Sebastianin.

Kyllä mä olin niille maininnut Sebastianista, mutta ei niitä jaksanut kiinnostaa keiden miespuolisten kavereiden kanssa mä vietin aikaa. Kavereiden.

Ne varmaan laittais mut laitokseen, jos ne sais tietää et mulla oli poikaystävä. Se, et mä seurustelin saman sukupuolisen kanssa sais varmasti porukoiden päät räjähtämään.

Mä odottelin pihalla muutaman hassun sekunnin, kunnes mä huomasin auton pysähtyvän meidän talon eteen. Mä hymyilin hennosti ja kävelin autolle.

"Huomenta" Kjell totesi iloisesti, ja mä toivotin hyvät huomenet Kjellille ja Sebastianille, joka istui etupenkillä.

"Onkos teillä tulossa isotkin pirskeet?" Kjell kysyi rennosti.

"Joku päälle sata, mun laskujen ja tietojen mukaan" mä vastasin saaden yllättyneen huokaisun karkaamaan molempien huulilta.

Kjell oli tiennyt jo muutaman viikon siitä, että me oltiin Sebastianin kanssa yhdessä. Eihän se ihan aluksi siitä ollut tykännyt, kun mä olin kuitenkin aiheuttanut paljon tuskaa koko perheelle.

Kjell oli kuitenkin hyväksynyt sen muuta mukisematta, ja myös sen et mä lähtisin niitten kanssa Jyväskylään.

Pian me saavuttiinkin koululle ja me poistuttiin autosta. Kjell oli luvannut viedä meidät vielä meille.