diktaattori

5. Rekivaara-magneetti

*sebastian*

Voi luoja. Se oli ainut ajatus mikä mun aivoissa pyöri.

"Voisitsä laittaa ton puhelimen pois ku mä yritän opettaa sulle?" sihahdan tummatukkaiselle, vaikka mä en todellakaan olis halunnut edes puhuu sille, kiitti vaa iskä.

"Luuletsä oikeesti et mä oppisin mitään tost sun mäkättämisest" Tino sano ja pyöräytti silmiään. Ha, mikä idootti.

"Okei no veä tästä kurssist sit nelonen ja uusi sitte ku huvittaa" tokaisen tolle ja käänsin katseeni isään, joka yritti kliseisesti opettaa päälauseen sanajärjestystä. Eikö kukaan näistä oikeesti ollu tunnilla yläasteella?

**

"Okei no kertailkaapa se järjestys ja lukekkaa tuo ensimmäinen kappale ja nährää si ensviikol" isäni sanoi virnistäen ku pikkupoika.

Tino nous penkiltä valonnopeudella ja mä vaa tuhahdin ton perään.

"No minkälainen oli?" isäni kysyi, kun muut oppilaat olivat lähteneet.

"Iha kiva. Tino vaan on aika rasittava" tuhahdin.

"Silt se näyttääki, mutta uskon sun pystyvän opettaa sitä" isäni sanoi ja löi mua poikamaisesti olalle.

"jag vet inte" vastasin isälle pusertaen hymyntapaisen irvistyksen isälle.

Poistuin luokasta ja huomasin Loviisan odottaen mua luokan ulkopuolella.

"Kato moi" moikkasin Loviisa, ja tuo käänsi katseensa muhun.

"Moi. Onhan sul psykaa?" Loviisa kysy toiveikkaasti.

"Joo" vastasin hymyillen.

"Oli pinnallisin tunti istuu Miklaksen ja Felixin välissä" Loviisa tuhahti ja lähti psykan luokan luo, jonne mulla ei ollu mitään hajuu.

"Usko pois ei ollu ihanne istuu Tinon vieres" , vastasin.

"Ihan varmasti. Olisin mielummin menny Felixin kanssa treffeille" , Loviisa sano tekien oksennusrefleksin.

Kohotin kulmaani tolle.

"Älä käsitä väärin se on itserakaspaska, enkä  mä iki maailmassa menis sen kanssa treffeille!" Loviisa kerto kiireesti ja sai mut naurahtaa kuivasti. En mäkään menis, jos totta puhutaan.

Kymmenen minuuttia meni taas pelatessa candy crushia. Sain tietää, että Loviisallakin oli Candy crush ja se ei merkannut hyvää meidän kummankaan tulevaisuuden kannalta.

"Noniin. Tulkaapa kiireesti luokkaan" , arviolta keski-ikäinen ( hankala arvioida ikää,kun näyttää ennemmän sammakolta kuin ihmiseltä) nainen sanoi topakasti avaten luokan oven.

"Kato svedu perkele ja kato toinenki pelle" Felix sanoi ja työns mua vähä ja myös vilkaisten Loviisaan.

Käänsin katseeni ruskeasilmäiseen, jonka vieressä seisoi kukas muukaan kuin Tino Rekivaara. Tinon tuijotti sen myrkyn vihreiden silmien takaa, ja se sai mut melkein paniikin partaalle.

"Piä sinä limaset näppis erossa puhtaammista yksilöistä!" Loviisa tuhahti ja veti mut luokkaan ennenku psykan ope kerkes tulla ulisee yhtään mitään.

Meidän peräs tuli samaan luokkaan Tino ja Felix. Valitettavasti.

"Hyvää iltapäivää kurssilaiseni. Minun nimeni on Pia-Maria Immonen, ja toimin teidän psykologian opettajana. Tähän kurssiin kuuluu projekti, jonka teette yhdessä valitseman parin-" Sammakolta näyttävä nainen aloitti.

Koko luokka rupes iloitsemaan ja veteleen ylävitosii. Pelkästään siitä että sai tehdä yhden, yhden parityön valitseman parinsa kanssa.
Myös Loviisa heitti ylävitosen mun kaa.

"Hiljaa kurssilaiseni!" Immonen huudahti ja sai luokan hiljentymään.

"Tehdäänpäs niin, että luettelen teille parit. Miten olisi hmmm... Toinen sukunimen perusteella etupäästä ja toinen perästä" Immonen sanoi ja hymyili ällöttävästi.

"Limanuljaska" Loviisa kuiskas ja mä tyydyin nyökkäämään.

"Katsotaans... Elia Aaltokangas ja Veeti Vehvälä, Minea Arfman ja Aino-Elina Tuominen, Sebastian Bäckstrom ja Tino Rekivaara..." Immonen luetteli ja mä älähdin. En mä mitenkään voinu joutuu Tinon pariksi. Taas. Voi Luoja.

"Aada Eikonen ja Nea Rantanen, Felix Gorder ja Rasmus Mäntylä, Aatos Heikkala ja Kasper Niemi, Loviisa Iloviita ja Juuli Koski" Opettaja päätti. Mä vilkasin Loviisaa, joka tuijotti opettajaa mitäänsanomattomalla ilmeellä.

"Tiesiks, et Juuli on vitunmoinen ämmä" Loviisa kuiskas ja laitto käet puuskaan.

"No hei, mulla on Tino" mä tuhahdin.

"Sä oot sit ihan ihme Rekivaara magneetti" Loviisa naurahti.

"Jotta voimme aloittaa psykologian opiskelun teidän on hyvä tietää psykologian historiasta. Aiheena siis toiminee psykologian historia. Hankkiutukaa parinne luokse. Hophop!"'Immonen selitti. Mä käänsin tahtomatta katseeni Tinoon, joka tuijotti sen intensiivisen vihreillä silmillä mua.

"Onnee Tinon kaa" Loviisa huokas ja alko pakkaamaan tavaroita.

"Kiitos nimittäin sitä tarvitaan. Onnee sullekki" Tokaisin ja aloin itsekin keräämään tavaroitani.

Mä kävelin Tinoa vastapäätäja käänsin kasvoni tuota kohden.

"No mitä vittuu sä siin tuijotat? Ala tekee jo sitä projektia svedu" Tino sano myrkyllisellä äänellä painottaen sanaan svedu.

"Anteeks vaan, mut tää on parityö eikä mitään yksilötyö. Ei sillä, mielummin mä tekisin tän yksin ku sun kaa" sanoin kylmästi. Mä en ees tienny että musta lähti näin paljon rohkeutta. Mä jopa pidin siitä, että mä osasin sanoa vastaan.

"No vittu tee yksi" Tino huudahti ja kaivo puhelimensa.

"Onko teillä täällä jokin ongelma?" Kuulen sen Immosen ällöttävän äänen.

"Ei tietenkään. Etsin parhaillani tietoa, Sebastian taas aukoo päätänsä ja kiroaa psykologiaa" Tino selittää viekkaasti mun tuijottaessa sitä. Miten se kehtas puhua paskaa noin sulavasti.

"Kiitos kun kerroit Tino. Laitan merkinnän Sebastian Bäckstromille." Sammakko sanoi irvistellen Tinolle.

"Ja sinä! Sietäisit käyttäytyä!" Sammakko sanoi ja tökkäs pitkällä kynnellään mua olkavarteen. Kuulin kantojen kopsetta ja käänsin katseeni Tinoon.

"Sä oot uskomaton" tuhahdin kiukkuisasti.

"Kiitti mut sä et, ja en haluais ottaa yhtäkään kehua vastaan keltaa sveduhomolt" Tino vastas ja käänsi katseensa puhelimeensa.

Sveduhomo, kiitti vaan sinäkin suomalainen ahdasmielinen hetero.

Tästä parityöstä tulis katastrofi -ei vaan järkyttävä katastrofi.

🌟&💬