diktaattori

4. ensivaikutelma pettää

[sanon tähän sen verran että en-ole-ruotsinkielen taitaja! eli kaikki on luntittu ruotsinkirjasta ja google kääntäjältä. SAA ja pitää korjata]

[Kirjotan suomennukset näin!] (joskus saatan unohtaa)

*tino*

Mä, Feta ja Mikke jatkettiin ruotsinluokan eteen. Mä vihasin ruotsia. Se kuulosti siltä et joku pupu olis mössöttäny puupalikkaa suussa siitä kuinka Trump oli paska pressa.

"Ei vittuu.... Timppa kato kuka tuol on" Feta huokaisi ja osoitti ruotsinluokan eteen.

"Vittu" vastasin tuijottaen intensiivisesti blondia, joka omisti ruskeet silmät. Näytti homolle, nolo. Ja salee muuten olin homo, luuseri.

"Vois mennä aukoo päätä" Mikke naurahti haroen hiuksiaan.

"Jooo vois kyllä" Feta sano ilahtuen. Se oli ottanu silmätikukseen uuden tulijan. Jos ikinä kukaan (paitsi mä) aukois sille päätä, siitä et se oli muuttanu Italiasta tänne, tai et sil olis huono suomi nii se otti itteensä ja nii musta oli huvittavaa kuinka se oli ensimmäisenä menos haukkuun uutta tulijaa.

"Älä viiti Feta" Huokaisin tolle. En mä halunnut joutua vaikeuksiin heti ekana päivänä. Vaikka en mä pistänyt pahakseni turmella taas yhen noliksen elämän.

Tuijotin intensiivisesti homopoikaa ja lesbotyttöä, joka oli hankkiutunu Sebastianin luo. Tuo anto Loviisalle puhelimensa ja se näppäili salee oman numeronsa siihen.

Mä en tykänny Loviisasta, eikä meidän koko porukkakaan. Siihen oli omat syynsä, mutta niiden aika ei todellakaan ollut nyt. Mä häpesin silmät päästäni sitä tarinaa.

"Kannatko kaunaa vieläktimpparakas?" Mikke kysy laittaen kätensä mun olkapäälle.

"Ai mistä?" kysyin muka etten tietäs mist Mikke puhu. Mutta mä tiesin. Mä muistin. Varmasti ikuisesti. En tulis unohtaa sitä tuskaa ikinä.

"No siit ku tuo muijja ei langennu suhun, vaikka sä siihen astetta kovemmalla asteella" Mikke sano vakasti. Siinä se tuli. Olin ollu vitun vittuuntunu ku Loviisa ei ollukkaan langennut muhun niinku joka ikinen muijja täält koulust. Mä jumalauta mä olin seiskaluokalla ihastunu siihen. Se jumalauta anto mulle pakit.

"Nyt vittu se turpa umpeen" mä tiuskaisin. Vaik mä en tarkottanu pahaaa enkä mä halunnut aukoo päätä mut aina kun Loviisa otettiin puheeks mun hermot vaan poksahti. Mikkekin tajus vihdoin vaieta.

Noilla minuuteilla luokan eteen asteli ukkometso. Pitkä mies varmaa yli 190 senttimetriä pitkä. Sillä oli harmaantuvat hiukset ja ruskeet silmät. Ne toi mieleen jonku, mut en mä saanu päähäni ketä.

"Hej!" uus ruotsinope sanoi ja avasi luokan oven.

Me juostiin kilpaa takariviin. Se oli meidän mesta. Ku kaikki kurssilaiset oli saatu luokkaan ruotsinope esitteli itsensä.

"Jag heter Kjell Bäckstrom och jag är er ny lärare för svenska. Tosiaan oikein hyvää päivää kaikille. Meikäläisen nimi on Bäckstromin Kjell ja oon täällä teidän ruotsin opettajana" Kjell sano ja sai jotku hihittämään.

"Aika hyvä ensivaikutelma", Mikke kuiskas mulle.

"Äläpä, vois nostaa ruotsin seiskaan" naurahdin takas.

"No mutta! Täällähän on tuttuja kasvoja!" Kjell huudahti ja sai kaikkien katseet luokan etuosaan.

"Jättebraa! Täällähä on meikälisen ryhmäläisiä ja ahh min underbra son![Oi, minun mahtava poikani]" Kjell juudahti sai kaikki vilkuilemaan toisiaan. Vaikka mä olin paska ruotsissa mä en ollu tyhmä. Sil oli skidi täällä, meidän koulus. Se olis varmaan vitu kova äijjä. Vois heti pyytä snäpin.

"Sebastian, kan du framkomma?[Sebastian, voisitko tulla eteen?" Kjell kysyi ja varmasti puolen luokan katseet asettui pinkkihuppariseen jätkään. Sebastian pudisti päätän ja sai Kjellin naurahtamaan. Lopulta Sebastian nousi penkiltä ja asteli isänsä viereen. Ne näytti melkein indenttisiltä, tottakai Kjell vaan vähän vanhemmalta.

Sebastian oli söpösti punanen ja se näytti söpöltä. Mitä vittua Tino Rekivaara?!?! Mä vaihoin moodini takaisin. Voi jumalauta, toi nolis oli ruotsin open poika, vittu loll.

"Vi är finlandssvenskar så vi pratar riktig svenska[Me olemme suomenruotsalaisia, joten puhumme todella hyvin ruotsia]" Kjell sano ja sai fetan hihittämään.

"Kuulikko Timppa. Nuo on vittu sveduja" Feta naurahti ja sai mutki hymähtämään.

"Tack Sebastian", Kjell hymähti ja työns hennosti Sebastiania kohti omaa paikkaansa.

"Juu-u. Otetaahan pelit ja pensselit esille ja aletaan hommiin" Kjell huudahti ja meni istumaan omalle paikalle.

Kaikki alkoi kaivamaan kirjoja esille kun mä vaan istuin paikallani. Ei mulla ikinä ollu kirjoja. Tai no oli ne himas mut vitut mä niitä ikinä ottanu mukaa.

"Vem är du?[Kuka sinä olet]" kuulen Kjellin äänen ihan läheltä.

Vilkaisen tuota ja kohotan hartioitani.

"Tino" vastaan huokaisten.

"Var är dina böcker?[Missä on sinun kirjat?"Kjell kysyy, tuijottaen mua.

"siel mis sun perse ei oo" vastaan ja saan muut nauramaan.

"No pitäiskö mun sit leikata perseeni irti et sä voisit ottaa kirjas tunnille" Kjell sanoo ja saa jotkut oppilaat hihittämään.

"Iha vitu sama" tuhahdan huolettomasti. Mulla oli onneks pokkaa, et mä pystyin pitämään pokkani yllättävän hyvin.

"Sebastian, kunde du kom hit! [Sebastian, voisitko tulla tänne]"Kjell huutaa ja saa Sebastianin nappisilmät kattomaan mua.

"Tehdäänpäs niin. Loviisa, eikö niin?" Kjell kysyy ja saa Loviisan vilkaisemaan tänne.

"Ottappas kamppeesi ja tuu tänne Tinon paikalle. Tino mee Sebastianin viereen" Kjell hymähtää.

"Vittu en mee" väitän ja asetan jalkani pöydälle.

"Hmmm... Tino Rekivaara, eikö niin? Kuka täällä luokassa määrää?" Kjell kysyy pitäen silmänsä kiinni mussa.

"Mä" tokaisen ja saan muut hihittämään.

"Hyvä arvaus, mutta ehkä sä määräätki usemman vuoden päästä ku opiskelet tarpeeks ruotsia ja kouluttaudut opettajaks. Nyt se pesti on valitettavasti mulla, joten ole hyvä ja mene Sebastianin viereen tai mä laitan K sulle suoraan wilmaan" Kjell sanoo jo niin uhkaavasti et pelkään sen hyökkäävän. Motivaationi loppu jankuttamiseen, joten luovutan huokaisten ja otan reppuni ja astelen Loviisan paikalle.

Ehken mä nostaiskaa mun ruotsin numeroa. En ainakaan ku mun pitäs istuu vitun svedun vieressä.

Anteeks viel huonosti ruotsista! Yritän parhaani!!!

🌟&💬