"Mä olin yksinvaltias, mutta sit se tuli ja teki mun maailmasta demokratian"
Tinosta, ylivoimaisesta diktaattorista kuoriutuu suloisen Sebastianin avulla joustava demokratian hallitsija.
lukeminen on omalla vastuulla
•sisältää kiroilua
•seksuaalisi...
"Olkaa sitten siivosti" isä hymähti ja sulki vaunun oven perässään. Ja, vaikka mä toivoinki ettei sitä kiusallista hiljaisuutta tulisi nii se silti laskeutui meidän välille.
"Öh, käytetäänkö Lassea?" mä kysyin varovasti sängyllä makaavalta Iirolta, jonka synkän mustat hiukset olivat silmien peitossa.
"Emmä jaksa" poika tuhahti ja käänsi kylkeä.
Mä en uskaltanut jatkaa kyselemistä, vaikka kysymyksiä olis ollu miljoonia.
Mä otin naulasta Lassen talutushihnan ja laitoin sen läähättävälle Lasselle.
mä tungin varovasti converset jalkoihini ja otin lattialta hupparin.
"Toi on sit mun huppari" Iiro sanoi yhtäkkii. Mä käänsin katseeni ja siinä se vaan istui sängyn päällä.
"Ainii, no saisinks mä lainaa sitä vielä?" sönöktin nolostuneena. Hienoo Sebastian! Hienosti meni.
"No joo kai sä voit" Iiro snaoi ja kellahti takaisin sängylle.
Mä laitoin Iiron mustan Metallican hupparin päälleni ja lähdin kävelemään pitkin karavaani-aluetta.
Mua ärsytti ajatella kuka mä olin. Ja muutenki filosofiset kysymykset olivat syvältä. Mä en tajunnut mikä muhun oli mennyt. Mä en tajunnut miks mä olin tällänen. Jos mä olisin vaan normaali mä olisin äitin ja Stellan kanssa.
Mä pystyin vain hartain toivein pyytämään, että Birgitan avulla isä sais muuta ajateltavaa. Mä olisin sen velkaa isälle.
Mä laitoin musiikin kovemmalle ja hyräilin musiikin mukana.
Samalla tuntu tosi kevyeltä, aivan kun mä oisin höyhenen miutta toisaalta tuntui kamalan raskaalta. Aivan kun jotain kamalaa olisi tapahtumassa. Mä tunsin sen luuytimessä asti.
Samalla mun puhelin kilahti, mun syke nousi varmasti yli sataan. Mä en tajunnut miten pelkkä puhelimen ilmoitus sai mun sykkeen nousemaan.
Mä otin varovasti puhelimeni esille. Viesti isältä. Mitä jos jotain olis käyny?
Mä avasin lukituksen ja puhelin avasi suoraan isän viestin
Papa🇸🇪
Iiro tykkää laamoista. Laamoja on aitauksessa rannan lähellä. ;)
Minä
Xd. Jag hänger inte riktig med, papa😂 [en oikein pysy mukana, isä]
Papa🇸🇪
Lycka till, min son ;)
Naurahdin isin viesteille, mutta mä kuitenkin keksin miten mä saisin sen puhumaan. Ja mä tahdoin enemmän kun mielelläni toteuttaa sen.
Mä kävelin ripeästi takaisin vaunulle ja avasin oven.
"Iiro! Tuu nyt nopeesti!" mä huudahdin tuolle, joka makasi vieläkin samassa asennossa.
"Mitä?! Kuka on kuollu" Tuo vastasi salaman nopeasti.
"Tuu nyt! Nopeesti!!!" mä jatkoin ja sain ton nousemaan sängystä.
Iiro tunki maiharinsa jalkoihin ja hyppäsi ulos vaunusta. Mä tartuin tuota kädestä ja lähdin vetämään häntä rantaa kohden.
"Hei -mitä sä nyt?" Iiro kysyi kun mä vedin tuota. Mä hellitin vähän otettani ja käänsin katseeni Iiroon, mutta Iiron siasta, mun katse kohdistui ruskea hiuksiseen, vihreä silmäiseen, Juurikankaalla asuvaan salibandy pelaajaan. Tino Rekivaaraan.
Tino tuijotti mua tosi vihaisen oloisena, ja mulle tuli heti ahdistunut olo. Ihan niinku se olis liiskannut mut metri kertaa metri laatikkoon. Mulla oli nimittäin ahtaanpaikan kammo.
"Öö, Sebastian?" Iiro kysyi varovasti ja mä käänsin katseeni takaisin Iiroon, jonka kädestä mä pidin vieläkin kiinni.
Iiro käänsi myös katseensa siihen kohtaan, jossa Tino oli hetki sitten seissyt. Nyt siinä oli vaan jäljellä selkäpuoli joka käveli ripeää vauhtia pois päin meistä.
"Unoha" Mä sanoin ja jatkoin juoksemista pitäen edelleen Iiron kädestä kiinni.
"ALPAKOITA!" Iiro kiljaisi kun saavuimme aitaukselle.
"TÄÄ ON PARASTA MÄÄ RAKASTAN TÄTÄ!" Iiro sanoi ja laittoi kätensä aitauksen päälle ja katseni lukuisia alpakoita.
Mä hymyilin tolle. Sillä oli mystisesti tullut esiin uusi persoona. Ja mä olin onnellinen siitä.
"Tykkäätkö sä paljonkin eläimistä?" Mä kysyin.
"Joo. Rakastan eläimiä, ja varsinkin laamoja ja alpakoita" Iiro sanoi hymyillen.
"Miks just alpakoita?" mä kysin kiinnostuneena.
"No ensinnäki, koska ne ääntelee sillee hauskasti ynisemällä, ja sit jos ne hermotuu vaikka lajitoverille niin se saattaa sylkäistä ja alpakoiden kanssa voi harrastaaa agilityä. ja niitä voi ulkoiluttaa. SEBASTIAN KIITTI OOT PARAS" Iiro sanoi. Me oltiin halauksessa jonkin aikaa, kunnes jonkun ääni keskeytti meidät.
"Tässäkin on jotain elukoikoita, joilla on pitkä kaula?" pienen tytön ääni sanoi pätevästi.
"Onkohan ne kirahveille sukua?" tyttö jatkoi. Mä tahdoin kääntää katseeni puhujaan, mutta mä en viittinyt.
"Ei tietenkään oo pölvästi, enemmänki kameleille" vähän vanhemman kuuloinen poika sanoi pätevästi.
"Kattokaa vaa ny noita elukoita älkääkä keskustelko niistä" mä kuulin tuttuakin tutumman äänen, ja se jos joku sai mun katseen kääntymään.
Siinä seisoi Tino, pienempi Tino, sekä hiukan Tinoa muistuttava tyttö. Tino huomas mut katseen.
Käänsin katseeni ja samalla Iiro yhtäkkii kääntyi muhun päin.
"Kiitos oikeesti" Tuo sanoi ja yhtäkkiä se halas mua uudestaan. Tää tuntu oudolta. Tuntu kun mua revittäisiin kahteen eri suuntaan.
"Tai puhukaa vaan mä lähen pois" Tino ärähti.
"No mut Oili sano-" Tyttö aloitti, mutta pienenpi Tino laittoi kätensä siskonsa suulle.
"Anna sen olla. Miesmenkat" Tuo naurahti ja mä niiden mukana.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
