"Mä olin yksinvaltias, mutta sit se tuli ja teki mun maailmasta demokratian"
Tinosta, ylivoimaisesta diktaattorista kuoriutuu suloisen Sebastianin avulla joustava demokratian hallitsija.
lukeminen on omalla vastuulla
•sisältää kiroilua
•seksuaalisi...
Mä pyörin ja hyörin mun sängyssä, ilman tuotosta. Kello oli helposti yli puolenyön, ja ajatuskin siitä, että alle seitsemän tunnin päästä mulla sois herätys, riivas mua.
Mun päässä pyöri vaan päivän tapahtumat. Se miten traumaattimen kokemus se oli, kun Lasse oli kadonnut. Ja se, miten Tino, kaikista universumin ihmisistä juuri Tino oli sattunut löytämään Lassen. Oliko sillä joku tarkotus? Oliko se merkki jostain?
Mua nolotti ja ahdisti, miten hätääntynyt mä olin nähdessäni universumin rasittavimman tyypin mun koiran kanssa. Ja mä olin valmis vajomaan maan alle, kun mä muistelin miten mä olin sössöttänyt tolle jotain löytöpalkkiosta ja tehnyt ennätyksen kiitos-sanojen jonosta. Tuo inhottava jätkä, olin vaan leppoisasti naurahtanu ja vakuuttanut mulle ettei se tarvinnut mitään.
Mä käänsin kylkeäni ja näin tikittävän herätys kellon 00:59. Kuuntelin kellon tikitystä ja annoin mun ajatusten harailla uudestaan Tinoon. Miten se jakso olla nii ylimielinen idiootti?
Mä nousin varovasti ylös ja kävelin olkkariin, jossa Lasse nukku. Mä rakastin tuota pehmokasaa nii paljon. Mä siltin tuon pehmeetä turkkia. Mitä ihmettä mä oisin tehnyt, jos Lassee ei olis löytyny.
Mä kävelin keittiöön ja otin jääkaapista viinirypäleit ja kävelin takaisin katsomaan Lassea. Se oli avannu ruskeet silmät ja tuijotti mua hämillään. Se tassutteli mun luokse enkä mä voinut muuta kuin hymyillä typerästi. Mä otin lassen syliini ja rutistin hellästi omaa pientä nallekarhuani.
Mä istuin sohvalle, ja vaikka herra Rasittava Rekivaara poukkoili mun mieleen, mä nukahdin. Mä nukahdin turvallisesti Lassen kanssa sohvalle.
***
Mä räväytin mun silmäni auki. Miten ihmeessä mun herätys ei ollut vielä soinut? Vilkuilin ympärilleni ja eilinen painui mieleeni.
Mä tajusin, mitä oli tapahtunut ja nousin äkisti ylös melkein tiputtaen Lassen mun sylistä. Mä juoksin keittiöön, ja katsoin mikron kellosta kelloa.
"Vad fan!" Kiljaisin tyttömäisesti ja tyntäsin huoneeseeni. Nappasin ensimmäiset vaatteet kaapistani. Farkut ja neulepaidan. Juoksin kiireesti eteiseen ja tungin converset jalkoihini. Nappsin anorakin naulasta, ja olin jo lähdössä, kunnes mä muistin repun.
Mä palasin takaisin mun huoneeseen, ja pystyin vain kiittämään, että olin pakannut repun eilen illalla.
Mulla olisi tasan viisi minuuttia aikaa pyöräillä kouluun. Ja mun olis parempi olla myöhästymättä, mun eka tunti oli nimittäin isän. Ja mun kuului olla jokin ihmeen kympin oppilas.
Mun tasapaino alko huojumaan ja mä lensin pyörän selästä. Ja kun mun tuurilla todettiin, että mun pyörän rengas oli rikki. Mä otin jalat alleni ja lähdin juoksuun. Ei mulla olis kuin enään parisataa metriä jäljellä.
Rakennus alkoi jo häämöttämään -huh, onneks pihalla oli vielä ihmisii.
Mä otin kohteekseni nelikon, joista alkoi pikkuhiljaa muodustumaan henkilöitä.
"ei oo todellista" mutisin itsekseni, kun mä aloin erottamaan nelikon. Siinä oli Tino, Mikke ja Felix. Ne keskusteli tosi väkivaltasella aksentilla jollekki, jolleki tytölle. Ei Hitto, olikohan tuo se Loviisan kaveri -Lilia.
Mä tunnistin tytön mustat hiukset takaa päin, ja tuolla oli jopa pinkit -öh yöhousut. Sit mä älysin, ja ei hitto mä juoksin lujaa noitten luo.
"Hei mitä te teette" kiljasin hengästyneenä.
"No sieltä toinen ongelmalapsi tulee. Ootko jo homoillu paljon, mut kas kummaa ettei sun nallepuh yövaatteet ollu päällä" Felix naurahti saaden mun posket punehtumaan.
"Sinuna keksittyisin omien asioiden kokoomiseen. On turhaa ja säällittävää, et sä edes viitit kiusata täsmälleen samanarvoisia henkilöitä. Ei tarvii työntää omia ongelmia muiden piikkiin. Ne on vain ja ainoastaan sun murheita ja ongelmii, joten pidä ne ees ittelläs ja ole kuin mies" mä tokaisin vihaisena, enkä mä todellakaan tajunnut mistä kaikki rohkeus lähti.
Nuo kolme vain tuijjottivat mua silmät suurina, ihan kun mä olisin stripannut alasti noiden edessä.
Mä otin hellästi Lilian olkapäältä, ja lähdin taluttamaan tota sisälle. Mua säälitti tytön puolesta, mitäköhän ne oli kerenneet tehdä?Toivottovasti ei mitään korvaamatonta.
"Mitä nuo idiootit kerkes tehä?" mä tiedustelin tytöltä, joka piti katseensa jaloissaan.
"Omm Ei-kait... Emmä... tiiä ka-kait" Lilia sopersija mä pystyin huomaamaan, kuinka tuo pyristeli vastaan kyyneliä.
"Hei ei mitään hätää, ne on vaan kusipäitä. Mitä sul on?" Mä kysyin ja tyttö nosti katseensa muhun.
"Ka-kanslia" tuo takelteli ja mä nyökkäsin. Ohjasin tytön kansliaan, ja lähdin itse kohti ruotsin luokkaa.
Valitettavasti -Tino istui mun vieressä edelleen, ja mä epätoivoisesti yritin opettaa sille. Mä ajattelin, että joka ruotsin tunti mä toivoin Tinon olevan joku toinen henkilö, joka tarvitsi vain tukiopetusta. Niin se sujui paljon kivuttovammin.
Muutenki papan luokka, oli muuttunu. Kaikilla oli yks vieruspari, ja tunneilla oli useinmiten aina hiljaista. Ei kukaan uskaltanut puhua: Neljä siistiä symmetristä jonoa. Luokkahuone oli muutenki hyvin kotosa, tosi Kjell Bäckstromin näköne.
"God morgon mina studenter" Kjell sanoi opettajamaisesti avaten meille luokan. Isä ootti, et me kaikki oltiin omilla paikolla, jonka jälkeen se alotti.
"Me tehdään tänään esitelmät jostakin tapahtumasta, artistista, kaupungista tai vaikka teistä itestä, mutta pointti on se, että te teette sen ruotsiksi. Teette sen parittain. Esitelmät tehdään powerpoint- esityksellä ja parisi on vieressä istuva henkilö. Lycka till" Isä selosti saaden mut vajoomaan alas. Mut kuten sanoin, Tino, ei ollu nyt Tino, vaan henkilö, joka tarvitsi apua ruotsissa.
Tino kaiveli apple kannetan tietokoneen ja naputteli sen auki.
"Mist sä haluut tehä" tiedustelin pitäen silmäni näytössä.
"Alexander Rudd, iha helvetin hyvä salibandyn pelaaja Ruotsista" Tino sano ja alko samantien naputteleen jotain tietoi ylös.
"Mä teen pohjan ja sä kirjoitat ruotsiks" Tino tokaisi ja mä pudistelin päätä.
"Noinko sä aatelit toimii elämässä eteenpäin. Mä teen pohjan ja sä koristelet kakun? Yleensä koko kakku tehää yhdessä alusta loppuun" mä selitin hermostuneena. Mua hermostutti tehdä yhteistä projektii Tinon kaa, enkä mä tosiaan tiennyt mikä siinä oli. Mikä siinä vaivas mua, mut joku siinä oli.
"Saatana mitään kakkuu täs olla tekemäs" Tino murahti, ja mä pyöräytin silmiä. Mä vihasin. Mä vihasin tota. Ja lupasin, mä lupasin mä vannoin kautta kiven ja kannon, että viha ja rakkaus ei tässä pelissä kulkeneet käsi kädessä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
