Frozen heart//IN FINNISH

Prologi

A/N: Hei vaan kaikki uudet ja vanhat lukijat! Mun piti säästää tää tarinaa myöhemmäks, mutta tulin toisiin aatoksiin ja tässä tää nyt ois.

Tää tarina poikkee kyllä mun edellisistä tarinoissa siinä mielessä, että tää ei sijoitu lukioon. Tässä päähenkilö on jo ihan aikuinen ja työssä käyvä. Toivon kuitenkin, että tuutte tykkäämään tästä tarinasta.🤩

Eipä tässä sitten muuta kun prologin pariin. Pyrin julkasemaan ensimmäisen luvun mahdollisimman nopeesti.

-

Katson vaaleaa seinää ja mietin, että mitä ihmettä minä teen. Olen jo päättänyt kaiken. Olen päättänyt, että lähden heti, kun hän kävelee ovesta sisään. Olen päättänyt, että en enää koskaan puhua hänellä tai en enää koskaan ajattele häntä.

Se ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.

Olen ollut Nickin kanssa yhdessä yli kolme vuotta. Ei se niin vain unohdu, vaikka sain tietää kaiken. Sain tietää hänen "työmatkoistaan". Sain tietää hänen "perheen luona käymisestä". Sain tietää aivan kaikesta ja nyt tämä päättyy.

Nick on todistetusti pettänyt minua ainakin puoli vuotta. Katsoin hänen työpöytänsä laatikkoon ja löysin kaiken maailman kuitteja. Näin myös hänen rakkaaltaan tulleet viestin pari viikkoa sitten. Minä en aio antaa anteeksi hänelle. En voi tehdä sitä.

Hän on ollut neljä päivää työmatkalla ja hänen pitäisi tulla ihan kohta kotiin. Meidän kotiin - tai meidän entiseen kotiin. Olen viimeiset päivät järjestellyt asioita. Minulla on onneksi sen verran hyvä palkka, että sain vuokrattua itselleni kaksion. Kaikki on nimittäin ollut aina helpompaa, kun meitä on ollut kaksi. Nyt minun pitää ihan todella katsoa, että mitä minä ostan ja mitä minulla on varaa tehdä.

Tämä kaikki on kuitenkin sen arvoista. En voi jäädä suhteeseen, jossa kumppanini ei kunnioita minua. Olen tämän koko ajan luullut tätä rakkaudeksi, mutta sitä tämä ei todellakaan ole ollut. Ei ainakaan Nickin puolelta.

Kaikki tavarani olen sullonut laatikoihin ja jätesäkkeihin. Kaikki omaisuuteni on näissä. Huonekalut eivät ole minun maksamia, joten ne jää luonnollisesti Nickille. No onpahan ainakin täältä lähtö paljon helpompaa.

Kuulen ulko-oven avautuvan ja Nickin äänen. Sydämeni hakkaa todella kovaa, mutta nousen seisomaan. Eteinen on täynnä kaikkia minun laatikoita ja pusseja. Olen raivannut siihen reitin, jotta olen päässyt liikkumaan.

Tiedän, että olisin voinut lähteä silloin kuin Nick ei ollut kotona. Tämä on kyllä oikeasti paljon parempi keino. Haluan tehdä kaiken kunnolla ja kerralla. Mitään epäselvyyttä ei saa jäädä.

"Hayley?"

Nick ilmestyy olohuoneeseen ja osoittaa hämmentyneenä eteiseen. Hän ei ihan oikeasti näytä tajuavan, että mistä tässä on kyse. Eikö hänellä koskaan käynyt mielessä, että minä saisin kaiken selville?

"Minä lähden", sanon erittäin hyytävällä äänellä ja se oikeastaan pelottaa minuakin. Nickin otsaan ilmestyy pari ryttyä ja hän katsoo minua kulmat kurtussa.

Vaikka Nick täyttääkin tänä vuonna kaksikymmentäkahdeksan, niin ei hän siltä vaikuta. Hän näyttää ehkä jopa minuakin nuoremmalta. Täytän itse tänä vuonna vasta kaksikymmentäviisi, mutta tuntuu, että olisin ollut tässä suhteessa kymmeniä vuosia. Niin paljon me ollaan saatu tehtyjä hyviä muistoja yhdessä.

"Miksi?" Nick kysyy ja mietin, että eikö hän oikeasti tajua vai esittääkö hän vain.

"Kyllä sinä tiedät miksi. Ja olisihan sinun pitänyt jo odottaa tämän päivän tulevan. Ei tämä voi olla sinulle aivan totaalinen yllätys", sanon nyt hiukan rauhallisemmin ja lähden eteiseen.

Äiti ja pikkuveljeni tulevat hakemaan tavarani. Heidän pitäisi itse asiassa olla jo täällä. En kestä enää olla Nickin kanssa kahdestaan hetkeäkään. Nyt hän tuntuu olevan minulle kuin kuollut. En tunne enää häntä. En tiedä olenko koskaan edes tuntenut koko miestä.

"Nämä ovat varmaan sitten hyvästit. Kaikesta huolimatta toivon sinulle vilpittömästi onnea jatkoon", sanon ja käännyn vielä katsomaan entistä poikaystävääni.

En minä oikeasti halua hänelle mitään pahaa. Olisin toivonut, että hän olisi vain päätynyt suhteen, eikä ruvennut pettämään. Minusta helpointa nyt on vaan lähteä. Lähden puhumatta ja jätän asiat selvittämättä. Olen aina ollut avoin ja puhunut asiat halki. Nyt minä en tee niin. Siinä ei olisi mitään järkeä. Sanoi Nick mitä tahansa, niin en tule antamaan hänelle toista mahdollisuutta. Parasta siis tehdä näin, että kumpaankaan ei enää satu yhtään.

"Hayley." Nick sanoo ja tarttuu kädestäni kiinni. Minä vetäisen sen irti hänen otteestaan ja päästän suustani ilmoille pitkän huokauksen.

"Tavarat kyllä lähtevät tämän päivän aikana", sanon vielä ja uskallan jopa hymyillä surullisesti.

Kun mietin tätä kaikkea, niin tämähän on ihan hullua. Pitäisikö minun muka reagoida näin? Eikö minun pitäisi huutaa hänelle ja heitellä tavaroita? Sen sijaan minä pakkaan tavarani ja lähden vähin äänin. Ehkä tämä ei sittenkään ollut rakkautta. Ehkä tämä suhde oli kuollut jo ajat sitten, mutta minä en vain huomannut sitä. Ehkä se oli niin.

Poistun ovesta ja vedän sen perässäni kiinni. Nick ei lähde perääni ja hyvä niin. Minä oikeasti olin todella murtunut, kun sain tietää Nickin suhteesta ja tästä kaikesta. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että olen vahvempi kuin koskaan ennen.

Kuten kliseisesti on tapana todeta: Nyt elämässäni puhaltaa uudet tuulet.