Frozen heart//IN FINNISH

16. Luku

Tiistaina oloni ei onneksi ollut enää niin surkea. Ehkä vähän verkkainen ja laiska, mutta en tunne itseäni todella kipeäksi. Päätin pitää vielä tämän päivän vapaata, koska en halua ottaa sitä riskiä, että sairastuisin uudelleen. Niin on käynyt minulle jo aivan liian monta kertaa elämässäni ja yritän ottaa opikseni.

Makoilen sohvalla ja katson Orange is the new blackia. Ne ajat joita en ole nukkunut, niin olen katsonut vain tätä. Tykkään tästä, kun tässä ei keskitytä vain yhteen tai pariin henkilöön. Tässä on niin monta hahmoa ja on hyvää vaihtelua muihin sarjoihin joita on tullut tässä vuosien mittaan katsottua.

Tällä hetkellä ajatukseni eivät kyllä valitettavasti ole tässä sarjassa ollenkaan. Ne on ollut ihan muualla, enkä pysty enää katsomaan, joten laitan sen pauselle.

Olen eilisestä asti miettinyt ihan kunnolla ja järjellä, että pitäisikö minun kertoa Katelle vai ei. Jos osaan unohtaa se suudelman, niin minulle ei omasta mielestä ole mitään ongelmaa. En halua pilata Katen häitä tai meidän ystävyyttä. Ei hänen tarvitse tietää tästä, koska se satuttaisi häntä vaan, eikä se merkinnyt mitään. Sitä minä ainakin toivon, koska en ota vieläkään ajatuksistani mitään selvää. En tiedä olenko oikeasti koskaan ollut näin sekaisin. Se mies on laittanut pääni pyörälle ihan kunnolla.

Nousen ylös ja heitän viltin pois päältäni. Taas vaihteeksi minulle on tullut kuuma, joten päätän heittää hupparin pois. Ulkona on taas hiukan kolea ilma ja tuolla näyttää jopa vähän tuulevan. Koko loppuviikoksi on luvattu sadetta ja tuulta. Sitä minä kyllä varmaan kaipaan nyt vaihteeksi.

Käyn keittiöstä hakemassa pepsin ja istuudun alas. Pyörittelen puhelinta kädessäni ja mietin, että mitä tekisin. En tiedä mikä veisi ajatukseni pois tästä suuresta sopasta, jonka minä olen saanut aikaan. Teen mielessäni minkä päätöksen tahansa, niin tuntuu se silti yhtä pahalta.

Meinaan ensin soittaa Henrylle, mutta en kehtaa häiritä häntä. Tessa on varmaan jo päässyt töistä, mutta en halua nyt haitata häntäkään. Kate varmaan voisi jutella, mutta aina kun puhun hänelle - tai edes ajattelen häntä, niin ajatukseni menevät lupaa kysymättä takaisin siihen suudelmaan.

Eilen he viipyvät onneksi vain alle kaksi tuntia. Mieleni teki koko ajan paljastaa Katelle, mutta onneksi pidin suuni tukossa. Minua vähän huolestuttaa, että pystynkö pitämään suuni kiinni koko ajan. Ehkä se johtuu siitä, että se tapahtui vasta ja tunteet ovat vielä pinnalla. Se unohtuu sitten, kun olen unohtanut koko suudelman.

En jää kyhnöttämään keittiöön, vaan siirryn takaisin olohuoneeseen. Avaan pepsin ja jatkan sarjan katsomista. Kyllä minun ajatukseni pikku hiljaa alkaa lipua sarjaa kohti ja pääsen takaisin tähän fiilikseen.

Kerkeän katsoa ehkä vartin, kun ovikello soi. Lasken pepsin sohvapöydälle ja laitan sarjan taas pauselle. Nousen ylös ja lähden ovelle. Katson taas ovisilmästä ulos ja yllätyn näkemästäni. Hölmistyneenä avaan oven ja katselen edessäni seisovaa Randallia.

"Hei", sanon hiljaa ja katson käytävään. Minusta välillä tuntuu, että nämä naapurit kyttäävät minua. Varsinkin nuo vanhemmat.

"Moi. Minä ajattelin, että tuon sinulle keittoa. Ehkä voisin myös piristää, jos sinulle on tylsää. Saanko tulla sisään?" Randall kysyy ja minä mitään sanomatta väistyn hänen tieltään. Randall kävelee sisään ja jää eteisessä katselemaan ympärilleen.

"Kiitos, että toit minulle ruokaa. Halutko sinä jotain? Vettä? Kahvia? Pepsiä?" Kyselen, kun Randall ojentaa minulle keiton. Kävelen keittiöön Randall perässä ja mietin keittäisinkö minä kahvia, vaikka Randall ei ottaisi? Tekeekö minulla mieli?

"Voisin ottaa kahvia", hän vastaa ja minä kävelen nyökyttelen kahvinkeittimen luo. Laitan sen tippumaan ja etsin kaapista keksejä. Luojan kiitos, että Henry osti minulle niitä. On sentään edes jotain tarjottavaa kahvin kanssa.