Frozen heart//IN FINNISH

Epilogi 1

"Oletko sinä aivan varma?" Tessa kysyy, kun istahdan etupenkille.  Hän katsoo minua epäillen, koska ei ilmeisesti usko kuulemaansa. En minäkään haluaisi uskoa, mutta olen asiasta täysin varma.

"Olen. En minä sitten kehdannut sanoa hänelle mitään. En ainakaan vielä", sanon hiljaa ja vedän turvavyön kiinni. Tessa ei jää odottelemaan, vaan lähtee ajamaan Miamista pois, hiukan syrjemmälle. Kun ajetaan noin viisikymmentä mailia pohjoiseen päin niin sieltä löytyy kaunis kartano. Siellä pidetään häät aivan pian, ja me Tessa kanssa lähdetään katsastamaan se paikka. Se on meren rannalla ja kuvien perusteella todella kaunis.

Nojaan viileää ikkunaa vasten ja katson kuinka tummat pilvet kertyvät taivaalle. On kyllä todella kaunis sää tulossa. Toivottavasti ei rupea satamaan ihan kaatamalla. Haluaisin vain jonkun pienen sadekuuron, koska jatkuva sade on ihan hirveää.

"Pitäsikö minun soittaa hänelle?"

"Ei todellakaan pitäisi."

"Tämä on varmasti jokin juoni, Hayley. Ei Holden voi olla unohtanut teidän vuosipäivää. Ei mitenkään", Tessa sanoo ja pudistelee päätään. Minä kieltämättä mietin ihan samaa, mutta se nyt vahvasti vaikuttaa siltä.

Holden oli täysin samanlainen aamulla. Hän tietysti herää paljon minua aikaisemmin, joten en tarkasti tiedä mitä kaikkea hän on tehnyt, mutta luulen tehneen kuten aina ennenkin. Hän herätti minut ennen lähtöään ja suuteli nopeasti. Ei mitään poikkeavaa.

Minä olen kuukauden yrittänyt kehitellä jotain, mutta turhaan. En ole keksinyt yhtään mitään, eikä se näytä edes haittaavan. Ehkä minä voisin töiden jälkeen käydä hakemassa Holdenille jotain, vaikka hän ei nyt näytä muistavan mitään.

"Minä keksin!" Tessa hihkaisee vierestäni, joka saa minut säikähtämään. Hän sanoi sen niin kovaa ja yhtäkkiä. "Ehkä hän esittää, että ei muista. Töiden jälkeen sinua odottaa varmasti joku ihana yllätys. Usko minua."

"En olisi niin varma", sanon ja huomaan kuinka ensimmäinen pisara tipahtaa tuulilasiin. Tämä sää tuo kyllä tähän päivään ehdottomasti lisää ankeutta. Se huonontaa oloani jos se on edes mahdollista. En minä sinänsä odottanut Holdenilta mitään. Vain ja ainoastaan sen, että hän muistaisi tämän päivän.

Kun kelaan mielessäni kulunutta vuotta, niin se on ollut kokonaisuutena ihan hyvä. Mieleeni tulee vain kaksi asiaa, jotka vaivaavat minua. Eniten tietysti Holdenin äidin kuolema. Siitä on tullut kuluneeksi kohta jo neljä kuukautta, mutta se silti tuntuu tapahtuneen vasta viikko sitten. En olisi uskonut, että jonkin ihmisen kanssa voi tulla niin läheiseksi, niin lyhyessä ajassa. Mutta me tultiin. Minä lupasin, että katson Holdenin perään ja teen kaikkeni jotta hän olisi onnellinen. Minä lupasin sen Krisille ja olen tähän mennessä pitänyt lupaukseni, enkä aio sitä missään vaiheessa rikkkoa.

Olisin hänen kuolemansa jälkeen odottanut, että Holden olisi sulkeutunut. Olisin odottanut hänen tekevän vain töitä ja purkavansa turhautumisensa ja surunsa minuun huutamalla. Holden ei onneksi tehnyt niin. Hän otti sairaslomaa ja avautui ihan kunnolla. Ja vaikka ehdin tuntea hänet vain reilut puoli vuotta, niin Krisistä tuli minulle tärkeä henkilö elämässäni. Hän oli niin ihana ihminen. Yritin parhaani mukaan pysyä murtumatta Holdenin takia. Onnistuinkin siinä hyvin.

Toinen asia mikä painaa mieltäni on Nick. Tämä ei nyt niin hirväesti mielessäni pyöri, mutta silloin kun se pyörii, niin se ärsyttää todella suuresti. Nimittäin Nick sattuu olemaan Holdenin kanssa samalla alalla ja he ovat tehneet yhteistyötä. En siitä työstö tiedä mitään, mutta Nick sai aika pian tietää meistä ja onkin kysellyt Holdenilta kaikkea. Se on jäänyt minulla ehdottomasti hampaankoloon. En haluan hänen kyselevän minun yksityisasioitani tai mitään muutakaan, eikä Holden ole onneksi mitään kertonut.