Frozen heart//IN FINNISH

29. Luku

Tartun Holdenin kädestä kiinni, samalla puristaen sitä ehkä vähän liiankin lujaa. Minä en vain voi sille mitään, että nousut ja laskut aina vähän pelottavat minua. En tykkää niistä yhtään, enkä varmasti tule tykkäämään koskaan. Onneksi Holden on tässä.

Tullessamme tänne Tessa oli nauranut minulle hiukan, kun olin puristanut hänen kättään, niin, että veri ei meinannnut kiertää. Se ei nyt ole varmastikkaan totta, mutta niin Tessa minulle sanoi. En ole edes varma, että mikä siinä niin kauheaa on, mutta näin sattuu vain olemaan. En osaa sanoa syytä.

Eikä se tunnu haittaavan Holdenia. Hän puristaa kättäni takaisin, kun lasken pääni hänen olkapäälleen. Holden ja Aaron ostivat vasta tänään lippunsa pois ja juuri ajoissa. Lennolla ei ollut enää paljon paikkoja, mutta onneksi he nyt saivat paikat. Holden kyllä välittömästi vaihtoi lippuja Tessan kanssa.

"Mitä sinä mietit?" Holden kysyy ja silittää peukalollaan kättäni. Minä en jaksa nostaa päätäni tästä, kun asento on niin hyvä. Tässä on ylipäätänsä niin hyvä olla, että en halua liikkua yhtään.

"En mitään ihmeellistä", sanon, koska juuri nyt minä haluan vain istua tässä täysin hiljaaa. Se tuntuu niin hyvältä vaihtoehdolta.

En kuvitellut viikko sitten, että lomani päättyisi näin. Ja vaikka en kuvitellut tämän menevän näin, niin olen iloinen että tämä meni tällä tavalla. Ilta oli oikeasti ihana, vaikka me ei tehty mitään erikoista. Me käytiin syömässä ja oltiin. Minä kerroin millaiset pari viikkoa minulla oli ja Holden teki samoin. Juttelun jälkeen me nukahdettiin.

Ja paras osuus ei ollut edes ohi.

Parasta oli ehdottomasti se, että ihan ensimmäistä kertaa minä heräsin Holden vierestä aamulla. En tajua miksi heräsin puoli kahdeksan aikaan, mutta en saanut sen jälkeen enää unta. Olin Holdenin kainalossa ja me katsottiin toisiamme. Tämä aamu on ehdottomasti ollut elämäni paras. Sen kruunasi ehdottmasti se, kun Holden sanoi minua naisystäväkseen Tessa ja Aaronin kuullen.

Kaiken pitäisi olla nyt selvää meidän välillä. Minä ainakin toivon niin. Minä todellakin annan Holdenille anteeksi ja toisen mahdollisuuden, tai olen jo antanut. Hän ansaitsee sen oikeasti. Uskon todella vankasti siihen, että tästä kaikesta voi tulla jotain paljon suurempaa.

Minun pitäisi mennä suoraan kentältä kotiin pesemään pyykkiä ja purkamaan tavaroita, mutta suunnitelmiin tuli muutos. Holden kysyi, että haluanko mennä hänen luokseen yöksi ja tietysti minä suostuin. Ostin sieltä uusia vaatteita ja pääsen huomenna pesemään sitä pyykkiä. Pitää vain rukoilla, että työpäivä ei kestä yöhön asti.

"Milloin sinä viimeksi puhuit Katen kanssa?"

"Samana päivänä, kun sinun kanssasi - silloin tiistaina", Holden vastaa ja kääntyy katsomaan minua, kun nostan pääni pois hänen olkapäältään ja hellitän otetta hänen kädestään.

"Pitäisikö meidän mennä puhumaan hänen kanssaan? Tessa sanoi, että Kate oli mennyt  antamaan jonkun haastattelun lehdelle. Oletko sinä lukenut sen?" Kysyn ja Holden vain nyökkää.

"Luin kyllä, ja olen vihainen siitä. Katella on oikeus olla vihainen, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta haukkua sinua lehdessä. Hänen olisi pitänyt hoitaa tämä jotenkin muuten. Minulle on tullut sähköposteja, joissa on kysytty, että haluanko antaa oman version tapahtumiin. Minä oikeasti vihaan journalisteja. Kyllä luulisi, että niitä uutisia saisi revittyä jostain muualta."

Pidän kieleni kurissa, että en vain kysyisi Holdenilta siitä, että mitä siinä lehdessä oikein luki. Kyllä minä varmasti tulen lukemaan sen jossain vaiheessa, mutta en tiedä onko nyt sopiva hetki. Jos minä oikeasti tulisinkin pahoittamaan mielen siitä, niin en halua sitä  nyt. Minä haluan viettää tämän illan rauhallisesti Holdenin kanssa.