Frozen heart//IN FINNISH

2. Luku

A/N: Oon oikeesti niin innoissani tästä kirjasta, että oon kirjotellu noita ns kauempia lukuja valmiiks. Tänään mm kirjotin 18. luvun ja joitaki tiettyjä kohtia.

Mua oikeestaan jännitti julkasta tällänen kirja, koska kaikki muut sijoittuu lukioon, mutta tää on niin erilainen. Oon kuitenkin tosi otettu jos ootte tykänny/tuutte tykkäämään tästä kirjasta.

Ja mun piti oikeesti keskittyy ihan toiseen kirjaan, mutta nyt on hirvee motivaatio tätä kirjaa kohtaan. Eli ainaki tässä vaiheessa tähän kirjaan tulee varmasti tiuhaan lukuja.

Mutta nyt mukavia lukuhetkiä🥰

-

Herään hirveään pirinään ja meinaan jo heittää puhelimen seinään. Miksi ihmeessä me emme olisi voitu tavata vaikka kymmeneltä tai yhdeltätoista? Todella ärsyttävää nousta tähän aikaan ylös. Mieltäni onneksi piristää kyllä hiukan se, että siellä on Kate odottamassa, eikä kukaan random ihminen kelle suunnittelen häitä. Minä jo tiedän, että tästä tulee kivaa. Lukiossa tiesin, että tulen tälle alalle ja suunnittelin Katelle häitä. Ehkä enemmän itselleni, mutta se ei tule kyllä pitkään aikaan olemaan ajankohtaista.

Olen jo torkuttamassa vielä viideksi minuutiksi, mutta sitten tajuan, että tämä ei ole herätyksen ääni. Joku soittaa minulle, joten nappaan puhelimen nopeasti käteeni. Näytöllä vilkkuu tuntematon numero, mutta päätän silti vastata.

"Hayley", vastaan hiukan haukotellen.

"Kate tässä. Ajattelin kysyä, että milloin sinä tulet. Vai herätinkö minä sinut juuri?" Kate kysyy ja minun kulmani menevät kurttuun. Vien puhelimen pois korvaltani ja katson kelloa. Sehän on paria minuuttia vaille kahdeksan!

Olen nukkunut pommiin!

Nousen nopeasti ylös, ja peitto lentää lattialle. Ryntään suoraan vaatekaapilleni ja etsin sieltä ensimmäiset kelpuutettavat vaatteet jotka sattuu tulemaan vastaan.

"Anteeksi. Minä nukuin pommiin, mutta yritän tulla vartissa", sanon ja en anna Katelle edes tilaisuutta vastata, kun lyön luuri korvaan. Vedän vaatteet nopeasti päälleni ja lähden etsimään harjaa asunnostani. Hitto kun minun pitää olla niin sotkuinen, että tavarani häviävät aina ja löytyy sitten myöhemmin mitä kummallisimmista paikoista. Tällä kertaa harjani löytyy pöydän alta, enkä tiedä miten ihmeessä se on sinne eksynyt - ja missä vaiheessa?

Nyt en kerkeä meikata, joten olen valmis lähtemään. Nappaan laukun pöydältä ja käyn makuuhuoneesta hakemassa vielä puhelimeni, jonka pudotan laukkuun. Minulla menee kävellä tästä sinne suunnilleen kymmenen minuuttia, eikä sitäkään, jos pidän kiirettä.

Kello on nyt kaksi yli kahdeksan, joten en minä nyt aivan tajuttomasti myöhästy. Onneksi Kate soitti minulle, koska muuten olisin nukkunut varamaan kymmeneen saakka. Ja onneksi tämä ei ollut kukaan ventovieras, koska muutenhan minusta olisi saanut todella surkean kuvan.

Kiirellä vedän vielä kengät jalkaan ja lähden nopeasti juoksemaan kerrostalon portaita alas. Alhaalla kaivan käsilaukustani vielä aurinkolasit päähäni, koska ulkona sattuu porottamaan aurinko ihan kunnolla. Päivän aikaan tulee varmasti yli +20 astetta. Välillä kyllä toivoisin, että asuisin jossain Alaskassa, vaikka olenkin tottunut tähän lämpöön hyvin.

Varmistan vielä, että puhelin on varmasti matkassa ja lähden sitten kävelemään vauhdilla kahvilaa päin. Liikkeeseen mennessä minun pitää muistaa mainita tästä Tessalle, ja Randallille tietysti. Olen aika varma, että Tessa tulee tähän auttamaan minua. Aikataulu on oikeasti aika tiukka ja meillä on muitakin asiakkaita. Saa kyllä nähdä mitä näistä häistä sitten tulee.