Frozen heart//IN FINNISH

Epilogi 2

Holden:

"Entä nyt?" Hayley kysyy ja istuu hermostuneena alas. Näen suoraan hänen lävitseen. Tiedän mitä hän ajattelee, enkä pidä siitä yhtään. Onneksi voi korjata tilanteen aika nopeasti.

"Pidetään se. Tottakai me pidetään se", sanon ja lasken positiivisen raskaustestin pöydälle.

"Oikeasti?" Hayley kysyy helpottuneena. En tiedä miksi hän oletti, että en haluaisi tätä. Tämä ei ollut ehkä odotettua tai suunniteltua, mutta se ei haittaa ollenkaan. Ei se poista sitä tosia asiaa, että olen onnellinen.

"Luulitko sinä minun haluavan jotain muuta? Tiedän kyllä, että tämä ei ole ehkä oikea aika lapselle, mutta meillähän on aikaa järjestää kaikki asiat. Me muutimme vasta uuteen kotiin, joten onhan täällä hyvin tilaa lapselle", sanon ja Hayley hymyilee minulle. Minä menen istumaan hänen viereen ja vedän hänet haliin.

"Meistä tulee vanhemmat", Hayley kuiskaa, joka saa minut hymyilemään. Se on totta. Minusta tulee isä ja Hayleystä tulee äiti.

Minun ei tarvitse pitkään miettiä, että milloin Hayley tuli raskaaksi. Se on ollut pakko tapahtua meidän vuosipäivänämme. Reilu kuukausi sitten. Sellaiset viisi viikkoa sitten. Se on ollut ainut kerta milloin me ei olla huolehdittu ehkäisystä.

"Pitäisikö meidän käydä lääkärissä varmistamassa asia? Ja eikö neuvolaankin pitäisi soittaa? Minä en tiedä mitä meidän pitää tehdä."

"En minäkään. Soitan huomenna lääkäriin ja käyn siellä verikokeissa. Ja kyllähän sinne neuvolaakin pitäisi varmaan soittaa", Hayley sanoo ja hieroo ohimoaan. Hän näyttää siltä, että hänen päätään särkee. Hän näyttää silloin täysin samalta kuin juuri nyt. Haen hänelle särkylääkkeen, mutta tajuan, että hän ei saa syödä kaikkia lääkkeitä. Mitä hän saa ottaa?

"Minä saan kyllää ottaa parasetamolia. Sen pitäisi olla ihan turvallista", Hayley sanoo ja tarttuu purkista kiinni. Hän nappaa sen itselleen ja noukkii sieltä itselleen yhden tabletin, kun minä käyn hakemassa hänelle vettä.

Hayleylla on ollut pahoinvointia jo monta päivää. En ensin pitänyt sitä minään vakavana. Ajattelin vain, että se on joku mahatauti ja kohta ohi. Kun se ei sitten loppunut tai minulle ei tullut sitä, niin pakostikin mietin oisiko mahdollista, että hän on tullut raskaaksi. Lähdin kiirreellä kauppaan ja ostin yhden testin. Näin me sitten olemme tässä. En tiedä onko Hayley itse epäillyt mitään, mutta ei hän ole minulle mitään sanonut. Olen todella onnellinen siinä, että minä olin hänen kanssaan tekemässä testiä. Hayley ei ollut yksin.

"Minä voisin mennä ottamaan päiväunet. Mene sinä vain töihin. Eikö sinulla ollut vielä jotain tekemistä?" Hayley kysyy, kun nousee ylös. Minun pitäisi mennä käymään tänään vielä töissä, mutta en halua jättää Hayleya tänne yksin. Haluan odottaa ensin hänen nukahtamistaan ja sitten voisin mennä työhuoneeseen hoitamaan ne pari asiaa.

"Minä tulen sinun viereesi", sanon, lähtien samalla Hayleyn perään. Hän on aina niin nopea liikeissään.

"Ei sinun oikeasti tarvitse. Voit kyllä tehdä töitä", Hayley sanoo, kun kaivautuu peiton alle. Hän näyttää niin väsyneeltä, että käy sääliksi. Tiedän, että Hayley ei ole nukkunut viime aikoina hirveän hyvin. Hän ei saa kunnolla unta, eikä millään meinaa aamulla nousta ylös. Onneksi nyt on viikonloopu, että Hayley saa levätä niin paljon kuin vaan halua.

"Minä haluan tulla tähän", sanon, vaikka voisin vain olla ihan hiljaa. Ei minun olisi sitä erikseen tarvinnut hänelle sanoa, mutta halusin saada viestin varmasti perille

Hayley tuleekin kylkeeni kiinni, mutta ei sulje silmiään, vaan jää tuijottelemaan minua. Minä katselen häntä, kun samalla silittelen selkää. Hayley on niin kaunis, että sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Voisin vain aina katsella häntä, vaikka niinhän min teen. Joka aamu. Vaikka en menisi aikaiseen töihin, niin herään silti todella aikaiseen. Minulla on siinä aikaa tehdä paljonkin kaikkea, ennen kuin Hayley herää. Olen joka aamu siirtänyt hiuksia pois hänen naamaltaan, korvan taakse, jotta näkisin hänen kasvonsa paremmin.