Frozen heart//IN FINNISH

19. Luku

Käännän katseeni hitaasti veljeeni, joka katsoo kiinnostuneen näköisenä ovelle. Hän selvästi ajattelee ihan samaa kuin minäkin. Onko oven takan Holden?

En liiku minnekään, enkä avaa suutani. Käyn pääni sisällä taistelua, että avaanko vai en. Se ei kyllä ole ensimmäinen asia mikä minun pitäisi tehdä. Ihan ensimmäisenä minun pitää katsoa, että kuka oven takana on. Jos huomaan sen olevan Holden, niin en aio avata ovea. Minun pitää puhua hänen kanssaan, mutta ei vielä. Minun osaltani siitä ei tulisi yhtään mitään.

"Kuka siellä on?" Henry kysyy, kun nousee pystyyn. Nyt oven takana olija painaa ovikelloa monta kertaa. Hän ilmeisesti haluaa päästä sisälle tai ainakin haluaa, että minä avaan tuon oven hänelle.

Ennen kuin edes tajuan, niin Henry on lähtenyt kävelemään ovelle päin. Lähden hänen peräänsä, mutta olen liian hidas. Henry ei edes vilkaise ovisilmästä, vaan avaa oven. Minun sydämeni lyö todella kovaa, kun ovi aukeaa. Oloni helpottuu kyllä todella paljon, kun oven takana ei ole Holden. Se on alakerrassa asusteleva pappa.

"No jo oli aikakin! Ei helvetti, että tämä nuoriso on laiskaa", hän sanoo oikein äkäisenä ja säikähdän hänen äänensävyään.

"Anteeksi, että imuroin eilen illalla. Asia nyt on vain niiin, että silloin ei ollut hiljaisuus. Olen ollut täällä mahdollismman hiljaa, että teillä olisi mahdollisimman hyvä olla. En voi kuitenkaan elää kuin mikäkin hiiri", sanon mahdollisimman kireästi, mutta samalla teititellen.

"Tästä ei ole kyse siitä imurista. Tässä on kyse nyt siitä, että sinä pidät yöllä hirveää meteliä tämän poikaystäväsi kanssa", hän sanoo ja osoittaa veljeäni vieressä. Tässä vaiheessa Henry naurahtaa, vaikka yrittääkin estää itseään.

"Onko tämä sinusta hauskaa?" Mies kysyy ja siristää silmiään. Hän ei ole kyllä koskaan näyttänyt näin pelottavalta. "Minä en saa nukuttua, kun oli sellainen meteli. Parasta, että ei mitään lapsia tule. Sehän ne yöunet veisi ihan lopullisesti."

Henry kääntyy katsomaan ja odottaa ilmeisesti, että laittaisin miehelle vastaan. Minun pitäisi, mutta en ole sillä tuulella. Kaiken lisäski tämä pappa suuttuisi varmaan vai enemmän. Annan asian siis olla.

"Selvä. Hyvää illanjatkoa", sanon, mutta en yritä edes hymyillä. Laitan oven kiinni nopeasti, että Henry ei kerkeä sanoa hänelle mitään.

"Mitä tuo nyt oli? Hänhän oli täysin törkeä ja sinun olisi pitänyt sanoa jotain vastaan", Henry sanoo, mutta minä kohuatan vain olkiani.

"Ei sillä ole mitään väliä."

"Onhan sillä, Hayley. Entä sitten kun lapsi syntyy? Entä sitten kun se tulee tänne käymään? Se on vauva, joten ethän sinä voi siitä saada mitään valituksia. Eikä tuo papperoinen ole edes sinun vuokranantaja. Minä käskisin tuollaisen miehen painua helvettiin, jos tulisi minun ovelle koputtelemaan."

"Minä haluan pitää sen papan kanssa sovun. Haluan vain elää kaikessa rauhassa", sanon ja menen takaisin sohvalle. Henry tulee perässäni, eikä nähtävästi tiedä, että jatkaisko hän tästä asiasta puhumista vai antaisiko olla.

"Mutta et varmaa kuka soitti minulle eilen", nyt kun muistan tämän, niiin haluan ottaa asian puheeksi.

"No?"

"Gavin soitti minulle ja kysyi toisia treffejä. Minä sitten sanoin hänelle, että en ole kiinnostunut, etkä ikinä arvaa mitä hän teki", anna Henrylle tilaisuuden arvata, mutta hän ei tee niin. Hän vain odottaa, että sanoisin sen hänelle. "Hän löi minulle luurin korvaan."

"Oikeasti?"

"Joo. Eipä hänestä tarvitse enää kuulla mitään, ainakaan toivottavasti. Tästähän vielä puuttuisi mies, joka yrittää pyydellä treffeille."