30. Luku

1K 58 8
                                    

Suustani pääsee ilmoille leveä haukotus. Olen samaan aikaan niin väsynyt ja iloinen. Ja väsyms ei haittaa minua ollenkaan, kunhan olen vain iloinen ja sitähän minä totisesti olen. Uuden parisuhteen lisäksi olen iloinen, että pääsin takaisin töihin. Vaikka lomalla olo olikin kivaa, niin kieltämättä tuntuu todella hyvältä olla taas töissä.

"Luoja sentään, että olen väsynyt. Ei olisi pitänyt valvoa", Tessa sanoo ja haukottelee itsekin. En ole ainoa, joka on väsynyt. Tessa kyllä näyttää minuakin väsyneemmältä.

"Kyllä sinä varmasti kohta piristyt. Ota lisää kahvia, mutta jos tahdot niin voin heittää kylmää vettä päällesi", ehdotan, mutta se ei näytä kelpaavan Tessalle. Hän menee pikaisesti hakemaan kahvia, koska hänellä on oikeasti kiire, jos haluaa juoda kahvinsa rauhassa. Ensimmäinen parinkunta tulee kymmenen minuutin sisällä. Ja siis senhän Tessa hoitaa yksin. On tullut niin paljon kyselyjä, että meillä on Tessan kanssa vain yksi sama pari. Ei se minua nyt erikoisemmin haittaa, koska lähes sama ja se on minulle.

"Olet onnekas, kun sinulle se pari tulee vasta parinkymmenen minuutin päästä. Minä oikeasti vihaan aikaisia aamuja yli kaiken. Vihaan herätä näin aikaiseen. Miksi en voisi olla vielä lapsi ja mennä kymmeneksi kouluun?" Tessa mutisee ja istuutuu minua vastapäätä.

Hänen pinkit hiuksensa eivät hohda enää niin pinkkinä. Ne ovat haalenneet jo hiukan ja väri näyttää lähtevän paljon aikaisemmin kuin ajattelin. Vaikka minun puolestani tuo vaaleampi pinkki voisi olla Tessalle kauemmin. Tuo oikeasti sopii hänelle.

"Älä muuta sano. Onneksi herään sentään sellaisen asian takia, jota rakastan tehdä. Ajattele nyt kuinka monta ihmistä on sellaisessa työssä, josta ei oikeasti nauti. Me ollaan onnekkaita."

"Olet oikeassa. Olen väsynyt, mutta onnellinen", Tessa sanoo ja ottaa hörpyn kahvistaan. "Mutta sinä näytät olevan iloinen myös jonkun muun takia kuin työn. Sinä suorastaan hehkut tuota onnea, joka saa minut melkein kateelliseksi."

"Oikeasti?"

"No joo. Näkisitpä nytkin miltä sinä näytät. Eikö sinun suuhusi ala sattua tuo hymyily?" Tessa kysyy, mutta en kerkeä vastata mitään. Randallin toimiston ovi aukeaa ja hän astelee sieltä ulos.

"Eikö asiakkaat ole vielä tullut?" Randall kysyy, kun hakee itselleen lisää kahvia. Minun tullessa vartti sitten, hän oli ottamassa kahvia ja vetäytyi toimistoonsa. Hän kyllä nopeasti kysyi lomasta meiltä, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

"Pinkie Pien asiakkaat tulevat kohta", sanon nauruani pidätellen.

Tessa katsoo minua ja samalla hänen keskisormensa nousee pystyyn. Me Randallin kanssa molemmat nauretaan hänelle, kun Tessa keskittyy sitten siihen, että saisi juotua kahvinsa loppuun.

"Toivottavasti saitte levättyä siellä lomalla nyt kunnolla. Tästä on tulossa nimittäin varmasti työläs kevät. En valehtele jos sanon, että joudutte olemaan jopa viikonloppuisin töissä", Randalla sanoo, eikä se normaalisti haittaisi minua ollenkaan. Nyt en vain hirveästi tykkää siitä ajatuksesta, kun olen Holdenin kanssa. Olin nimittäin ajatellut, että viikonloput ovat kokonaan meidän ajalle pyhitetty. No minun ei onneksi tarvitse olla koko ajan töissä ja ehkä Holdenkin tekee viikonloppuisin töitä.

"En muista koska olisin viimeksi ollut viikonloppuna töissä", Tessa sanoo ja rupeaa ilmeisesti miettimään, että milloin hän on viimeksi ollut viikonloppuna töissä. Kukaan ei kerkeä kommentoida enää mitään, kun Lea tulee ilmoittamaan, että vähän vanhempi pariskunta on saapunut.

Tessa ei aikaile yhtään, vaan nousee pöydästä ylös. Lea päästää pariskunnan sisään ja me kaikki tervehditään heitä. Tessa sitten johdattaa heidät yhteen toimistoon ja me jäämme Randallin kanssa kahdestaan istumaan pyöreän pöydän ääreen.

Frozen heart//IN FINNISHWhere stories live. Discover now