26. Luku

891 63 8
                                    

"Enää muutama yö jäljellä. Meidän on tänään pakko lähteä viihteelle. Ehkä voisimme mennä myös huomenna", Tessa sanoo meidän kävellessä kohti hotellia. Olemme koko aamun loikoilleet rannalla, mutta nyt suuntaamme ensiksi vaihtamaan vaatteet ja sen jälkeen lounaalle.

Loma on kokonaisuudessaan ollut todella mahtava. Olemme loikoilleet rannalla, käyneet shoppailemassa ja syöneet todella hyvää ruokaa. Olemme myös pari kertaa törmänneet Samiin ja Oweniin. Tessa otti viime tapaamisellamme Owenin puhelinumeron ylös, ja nyt he ovat kutsuneet meidät heidän mukaansa baariin. Se kieltämättä houkuttelee minua. Lähdemme täältä ylihuomenna ja haluan vielä irroitella kunnolla. Maanantaina pitäisi palata töihin, ja tällä hetkellä niin synkältä tuntuvaan arkeen.

"Kyllä se minulle käy. Menemmekö siis Owenin ja Samin kanssa?"

"Jos sinulle vain käy. En tiedä sinusta, mutta minä ainakin haluaisin tutustua siihen Oweniin hiukan paremmin. Hän vaikuttaa todella hyvältä tyypiltä, ja hän on todella söpö. Ehkä sinun ja sen Samin välillä voisi tapahtua jotain."

"Olen iloinen, jos sinullla menee hyvin sen Owenin kanssa, mutta minä en aio tehdä yhtään mitään sen Samin kanssa. En tullut hakemaan tänne mitään miehiä. Olen nyt vähäksi aikaa saanut heistä tarpeekseni. Kyllähän hän vaikuttaa ihan mukavalta, mutta ei siinä mielessä. Minulle riittä pelkkä ystävyys."

"Osaathan sinäkin välillä olla fiksu", Tessa sanoo hymyillen ja laskee kätensä hartialleni.

"Kiitos, mutta ne tiedä oliko tuo kohteliaisuus vai ei", vastaan hiukan nauraen ja Tessa vain virnistää minulle.

Palaamme hotellille ja molemmat käyvät omissa huoneissaan. Vaihdan itselleni vaatteet ja lasken hiukseni nutturalta. Päätän laittaa myös vähän meikkiä, koska tiedän Tessankin tekevän niin. Laitan kyllä vain kulmakynää ja ripsaria. En tarvitse nyt yhtään enempää.

Heittäydyn sängylle makaamaan ja odotan Tessalta viestiä. Me molemmat tiedetään, että hänellä menee pisimpään. Siksi minä jään odottamaan häneltä viestiä ja menen katsoman Henryn ja minun välisiä keskusteluja. Kerkiän lukea pari ekaa viestiä, kun hän soittaa minulle. Hän ei ole soittanunt minulle koko loma aikana, vaan laittanut viestejä. Miksi hän ei nyt laita? Onko jokin hätänä.

"Henry? Onko jokin hätänä?"

"Ei. Ei tietenkään ole", pikkuveljeni vastaa, mutta ei kuulosta täysin itseltään. Hänen mielen päällä on varmasti jotain.

"Miksi sinä soitit?"

"No enkö saisi soittaa siskolleni? Minä vain ajattelin kysyä, että onko siellä tapahtunut mitään ihmeellistä", Henry kysyy ja minua oikeasti häiritsee. Hän ei kuulosta itseltään. Ei lainkaan. Tiedän Lexin ja Henryn jakavan kaiken keskenään. Onko Henry tehnyt jotain, jota ei pysty kertomaan Lexille? Onko hän mennyt tekemään jotain tyhmää?

"Henry? Mitä on tapahtunut? Ei kai mitään vakavaa?"

"Ei! Mitään ei ole tapahtunut. Minä vain olen todella väsynyt, koska mietin todella myöhään kaikkea vauvaan liittyvää. Tietysti minulla kävi myös mielessä, että olethan sinä kunnossa ja turvassa. Mitään ei ole siis tapahtunut. Ole ihan huoleti."

Jokin Henry sanoissa saa minut rauhoittumaan, mutta tiedän silti, että hän ei kerro minulle koko totuutta. Se ei kuitenkaan vaikuta super isolta jutulta, joten ehdin hoitaa sen varmaan maanantaina, vaikka tulenkin varmasti miettiämään tätä tässä viikonloppuna, koska sehän sattuu kuulumaan minun tapaani.

"Hyvä on. Ja jos sinä olet minusta edelleen huolissasi, niin ihan turhaan. Voin todella hyvin ja minulla on ollut todella hauskaa. Nyt lopeta se turha murehtiminen tai heitän tuliaisesi roskiin."

Frozen heart//IN FINNISHWhere stories live. Discover now