Frozen heart//IN FINNISH

10. Luku

"En oikeasti tiedä, että miksi suostuin siihen. Enhän minä halua Holdenia opettaa. Hän sanoi, että ei osaa ollenkaan tanssia, joten se tulee olemaan vielä vaikeampaa", kerron Henrylle, joka näyttää hämmentyneeltä, enkä ihmettele. En ole koskaan varsinaisesti puhunut mitään Holdenista ja nyt tulin valittamaan hänelle.

Tein kuten arvelinkin ja tulin Henryn luokse tiistaina. Maanantaina minä kävin kaupassa ja otin vain rennosti töiden jälkeen. Huomenna minulla on tapaaminen Katen ja Holdenin kanssa aamulla, enkä kyllä ole hirveän innoissani siitä, koska silloin puhumme myös siitä opettamisesta. Kate sanoi, että he miettivät mikä olisi heille hyvä ajankohta ja minunkin pitäisi miettiä millon minulle kävisi.

"En ymmärrä sinua, Hayley. Siis miksi sen Holdenin kanssa on vaikeaa ja mikä teidän suhde edes on? Hän on Katen kihlattu ja jos ymmärsin oikein, niin sinä et pidä hänestä", Henry sanoo ja minä nyökyttelen. "Ja Kate varmasti on iloinen, kun et tule hänen kanssaan toimeen?"

"Luuletko sinä, että olen kertonut sen hänelle? Kaiken lisäksi kyllä me Holdenin kanssa toimeen tullaan. Minä en vain tykkää siitä miten hän kohtelee Katea. Voin melkein luvata, että hän kohtelee minuakin paremmin", sanon ja samalla ovi käy. Väsyneen näköinen ja oloinen Lexi tulee sisälle.

"Ai sinä olet täällä. Moi", Lexi tervehtii, kun huomaa minut. Minä nostan hänelle hymyillen kättäni ja katson kuinka hän kävelee keittiöön.

Lexi on veljeäni vuoden nuorempi eli vasta 19- vuotias. Hän on siro ja oikeasti todella kaunis. Olen heidän suhteensa alusta asti miettinyt, että miten Lexi voi seurustella veljeni kanssa. En tietenkkän ajattele, että veljeni olisi mitenkään alempiarvoinen. Minusta veljeni on välillä niin tyhmä ja Lexi todella viisas.

"Oletko sinä muuten miten innoissasi vauvasta?" Huudan Lexille keittiöön, joka tulee sieltä vanukas ja lusikka kädessä ulos.

"Olen oikeasti todella innoissani tästä. Aluksi tietysti olihan tämä järkytys ja päässä liikkui vähän kaikkea. Mietin, että miten me pärjätään. Henrylla on vielä opinnot kesken ja minä valmistuin lukiosta vasta vuosi sitten. Onneksi meillä on kuitenkin ihania ihmisiä tukena ja voinhan minä opiskella myöhemmin. Mahassani kasvaa uusi elämä, ja se on minulle tällä hetkellä kaikista tärkein asia."

"Uskon. Minusta tämä on oikeasti niin hienoa! Rehellisesti sanottuna en kyllä osaa kuvitella Henryä vauva sylissä", sanon päätäni pudistellen, koska minä en edelleen voi kuvitella, että veljeni on todella saamassa lapsen. Välillä sitä miettiessäni se tuntuu jotenkin niin arkipäiväiseltä. Välillä miettiessäni en taas voi millään uskoa sitä. Kyllä minun pitää vaan tottua siihen ajatukseen.

"Älä viitsi. Minähän olen luontainen isä", Henry sanoo hurmaavan hymynsä kera ja minä käännyn tässä vaiheessa katsomaan Lexia. Hän pudistelee päätään ja katsoo virne naamallaan minua.

"No sinusta tulee varmasti sellainen. Muistakaa, että voitte aina kysyä minun apua. Minä valmiiksi jo jumaloin sitä lasta", sanon rehellisesti ja odotan jo sitä aikaa, kun saan vahtia sitä pikkuista.

"Oletko sinä muuten miettinyt, että mitä tulet tekemään, kun Henry pyörtyy sinne saliin?" Kysyn mielenkiintoisena Lexilta, joka rupeaa nauramaan.

"En tiedä. En minä voi odottaa siellä hänen virkomistaan."

"Hei! Miksi ihmeessä teidän pitää joka kerta kääntyä minua vastaan? Enkä varmasti tule pyörtymään sinne synnytykseen. Se tulee olemaan elämäni paras hetki. Teitä kahta ei taas pitäisi päästää juttelemaan kahdestaan. Katsokaa nyt mitä tuhoa te olette saaneet aikaan jo parissa hassussa minuutissa."

"Sinua on vain niin kiva kiusata, mutta eihän me nyt halua sinun mieltä pahoittaa ja sinä varmasti tiedät sen. Ja kyllähän minä haluan uskoa, että et tule pyörtymään sinne", sanon silittäen Henryn olkapäätä.