Frozen heart//IN FINNISH

4. Luku

Viikonloppu menee yksinkertaisesti ihan liian nopeasti. Olisin oikeasti vielä voinut nauttia viikonlopusta edes yhden päivän lisää. Nyt palaan takaisin töihin ehkä hiukan väsyneenä, mutta voin kutsua itseäni silti onnelliseksi. Ihan turhaan minun on jäädä suremaan mennyttä, kun se ei muuta mitään. Pitää jatkaa vain eteenpäin.

Eikä minua haittaa edes mennä töihin, kun menen yhdeksitoista. Sain nukkua pitkään, mutta oloni on tosin hiukan väsynyt. Sen laitan kokonaan maanantain piikkiin. Vaikka minä olisin nukkunut kaksitoista tuntia, niin oloni olisi täysin sama. En sitten tiedä, että mikä siinä maanantaissa on.

Katson peilistä vielä itseäni ja mutristan huuliani. Olen kyllä valmis lähtöön. Vedän vaan kengät jalkaan ja muistan otan laukkuni. Tapaan Katen ja Holdenin ihan ensimmäisenä. Meillä on sovittuna tapaaminen yhdeltätoista ja kello on nyt puoli. Minä kerkeän jopa asettua sinne ennen kuin he saapuvat.

Kävelen kaikessa rauhassa ja nautin vain tästä ilmasta. Täällä tuulee hiukan, mutta se ei haittaa minua yhtään. Hiukseni liehuu tuulessa ja minä suljen vähäksi aikaa silmäni.

Tuntuu vieläkin todella uskomattomalta, että veljestäni tulee isä! Minä olen aina ajatellut, että hän saa lapsen jonkun säädön jälkeen ja lapsi tulisi sitten aikuisena etsimään hänet tai jotain tuollaista. Ja luulin aina saavani lapsen ennen Henryä. Henry sattuu vain vielä olemaan huima ja ehkä vähän tyhmä. Kaikesta huolimatta tiedän, että hänestä tulee hyvä isä ja Lexistä tulee hyvä äiti.

Kävelen koko matkan ajatellen tätä ja olen jopa niin ajatuksissani, että meinaan kävellä ihan väärälle kadulle. Onneksi tajuan asian ajoissa ja käännyn oikealle kadulle.

Pysähdyn kuin seinään ja jään tuijottamaan ulko-ovea. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mieleeni tulee, että voisin mennä takakautta. En minä ihan tahalleen aina tuosta etuovesta mene. Se vain yksinkertaisesti unohtuu, eikä sillä ole ollut mitään haittavaikutuksia.

Olen jo kääntymässä pienelle kujalle, josta johtaa takaovi meidän toimistoon. En kerkeä kuitenkaan edes kääntyä kun kuulen hyväntuulisen äänen takaatani.

"Hayley! Odota!" Kate huutaa ja käännyn ympäri. Kate kävelee reippain askelin minua kohti, Holden rinnallaan. He ovat pian edessäni ja Kate hymyilee minulle oikein aurinkoisesti.

"Ai te tulitte jo?" Kysyn hiukan hölmistyneenä ja katson kelloa. Tässähän on vielä reilu vartti aikaa. No mutta eipä siinä. Saadaan varmaan lopetettua hiukan aikaisemmin.

"Tultiin joo. Voidaan me kyllä myös aloittaa silloin yhdeltätoista, jos nyt ei käy", Kate sanoo kulmiaan kurtistellen ja minä pudistelen päätäni hymyillen.

"Aloitetaan vaan. Mennään täältä takaoven kautta, kun pääsee suoraan toimistoon", sanon ja näytän heille tietä. Oven kohdalla kaivan avaimet taskustani ja pääsemme sisälle.

Täällä itse varsinaisen liikkeen takana ei ole vain mitään tunkkaista taukohuonetta. Heti tuolta liikkeestä tullessa on taukohuone, mutta sitten kun kävelee käytävää eteenpäin, niin löytää pari toimistoa. Ne ovat vasta remontoitu ja todella hienot. Siellä me pidetään kaikki tapaamiset, jos ne siis sovitaan tänne eikä vaikka asiakkaiden kotiin tai ravintolaan.

Käytävä tosin on pimeä kuten yleensä, koska kukaan ei ole käynyt korjaamassa tätä lamppua. Tai pikemminkin kukaan ei ole ostanut siihen lamppua. Vaikka minä en koskaan tule täältä takaa töihin, niin minä aina poistun tätä kautta. Siksi minun onkin niin vaikea ymmärtää, että miksi en koskaan muista tulla tuota kautta.

"Huomenta Randall", sanon kun saavumme käytävän päähän. Kävelimme toimistoista ohi, koska haluan keittää kahvia ja vieraatkin varmasti haluavat.