Frozen heart//IN FINNISH

5. Luku

Illallinen siirtyi parilla päivällä. Holden siirsi sitä töiden takia ja minulle olisi oikeastaan sopinut, että olisin vain ollut Katen kanssa. Harmikseni Kate halusi myös Holdenin olevan paikalla, joten tänään menemme syömään. Olen saanut ravintolan nimen ja ajan. Minua oikeasti hermostuttaa todella paljon, enkä tiedä edes syytä varsinaisesti.

Yritän saada mekkoni typerän vetoketjun kiinni, mutta en mitenkään saa sitä. En sitten tiedä onko käteni vain niin lyhyet vai eikö tämä mekko mahdu minulle. Ostin tämän joskus liikkeestä, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun minä käytän tätä päälläni. Tämä on punainen silkkimekko ja itse ainakin pidän tästä. Kävin joskus Tessan kanssa ostoksilla ja osti sen silloin. Ihan huvikseni vain.

Nyt minua kuitenkin ärsyttää, kun en saa tätä kiinni. Minulla ei satu nyt olemaan muita mekkoja, enkä voi lähteä vetoketju auki. Onnekseni minulla sattuu olemaan todella ihana veli, joka varmasti tulee hätiin. Hän lupasi muutenkin viedä minut sinne ravintolaan, että minun ei tarvitsisi mennä bussilla tai taksilla. En nimittäin millään haluaisi kävellä korkkareilla sinne ravintolaan.

Kävelen ulos makuuhuoneesta ja suuntaan olohuoneeseen. Muistan oikein puhelimeni sijainnin, kun huomaan sen sohvalla. Nappaan sen siitä nopeasti ja vilkaisen kelloa. Minulla ei ole vielä hirveä kiire, joten minun ei tarvitse Henryä ihan hirveästi hoputtaa.

"Nytkö sinä olet jo lähdössä? Eikö se ollut vasta kahdeksalta?" Henry vastaa ja minä istuudun sohvalle huokaisten.

"Oli joo, mutta en saa mekkoani kiinni. Voitko tulla auttamaan?" Kysyn ja kuulen veljeni nauravan. Hän vaihtaa tyttöystävänsä kanssa pari sanaa, jotka kuulen oikein hyvin.

"Et sinä ole aina pelastamassa minua! Mitä valheita sinä siellä oikein syötät Lexille?" Kysyn ja veljeni nauraa uudelleen. Minä en jää odottelemaan häneltä mitään vastausta, vaan sanon, että alkaa jo tulla.

Lasken puhelimen viereeni ja katselen kämppäni vaaleaa kattoa. Todellisuudessa minua väsyttää aika paljon ja haluaisin vain tilata pizzaa ja ruveta todella aikaisin nukkumaan. Sen sijaan verkkarit vaihtuvat mekkoon ja menen jonnekin hienostelevaan ravintolaan syömään. Ravintoloissa minä tosin vietin aika monta perjantaita silloin aikoinaan Nickin takia. Ei se siis ole minulle mitenkään uutta. Veljeni nyt varsinkin edelleen uskoo, että en aina osaa käyttäytyä.

Päätän nousta sohvalta ylös ja viimeistellä hiukseni. Olen melkein kihartanut kaikki hiukseni, lukuun ottamatta vähäisiä hiuksia kiharrattujen alla. Kaivan ne sieltä alta ja kiharran kuumalla kihartamilla. Olen varovainen, koska en halua polttaa näppejäni tässä puuhassa. Minulle käy ihan liian usein niin.

Kun olen turvallisesti saanut kiharettua loput hiukset, niin sopivasti summeri soi. Ovet menevät lukkoon seitsemältä, eikä Henryllä ole tänne avainta. Minä sain tänne ainoastaan kaksi avainta ja toinen on äidillä. Ei sillä, että Henry ei sitä koskaan häneltä hakisi ja tulisi käymään avaimen kanssa. Hän tosin on aina ilmoittanut, joten ei se minua haittaa.

Kävelen eteiseen ja päästän Henryn sisälle. Laitan oven myös raolleen, että minun ei tarvitse mennä erikseen avaamaan ovea hänelle. Palaan nopeasti takaisin peilin eteen ja varmistan, että meikkini ei ole levinnyt yhtään. Tuntuu oudolta katsoa itseä, kun en edes tunnista itseäni. Olen niin pitkään aina töiden jälkeen vetänyt vaan verkkarit päälleni ja hiukset vedän kiinni. En muista koska olisin viimeksi laittautunut näin hyvin. Tästä tulee niin hyvä fiilis.

"Täälläkö tarvitiin apua?"

"Joo. Kiitos, että tulit jo", sanon ja kävelen veljeni luo. Käännän hänelle selkäni ja pian mekkoni on jo kiinni.

"Neiti on hyvä", Henry sanoo virnistäen ja katselee ympärilleen. Tänään töiden jälkeen siivosin täällä hiukan. Olen oikeasti kyllästynyt siihen, että täällä on koko ajan niin sotkuista ja tavarat on aina missä sattuu.