Frozen heart//IN FINNISH

23. Luku

"Oletko sinä varmasti kunnossa?" Lexi kysyy, kun laskee lautasen nenäni eteen. Käännyn katsomaan häntä, mutta en kykene vastaamaan. Enhän minä ole kunnossa, mutta en vain halua sanoa sitä ääneen. Vaikka kyllä Henry ja Lexi tietää sen.

"Ei minulla ole mitään hätää", vastaan lopulta ja nappaan lämpimän pizzapalan käteeni. Henry istuu minua vastapäätä ja katsoo minua huolestuneena. Tietysti hän on huolestunut minusta. Sellainen pikkuveljeni sattuu vain olemaan.

Nyt on jo sunnuntai ja viikko on pian ohi. Kohta kokonainen viikko tätä hirveää oloa. Onneksi työt ovat auttaneet viemään ajatukset muualle, vaikka niitä tuppaa olemaan nyt vähän. Loppuviikosta jo toinen pari ilmoitti eroavansa, eikä me olla tällä hetkellä otettu ketään muita. Kalenteri huutaa tyhjyyttään, joka tarkoittaa myös vähemmän rahaa.

Minua oikeasti ahdistaa Kate tällä hetkellä todella paljon. Hän ilmoitti minulle keskiviikkona, että hänelle tuli töitä enemmän, eikä hän ehdi nähdä torstaina ja se perjantain tapaaminenkin peruuntui. Näin hänet viimeksi maantaina, ja minulla on todella kova tarve päästä kertomaan hänelle totuus. Hän on siitä keskiviikosta asti pitänyt radiohiljaisuutta, enkä tiedä, että mikä hänellä on. Ehkä minun pitäisi ottaa häneen yhteyttä.

Jo pelkkä Katen ajattelu tekee oloni todella huonoksi, mutta niin myös Holdenin. Tiistai oli oikeasti vain niin hirveä päivä.

Eniten minua ahdistaa se, kun Randall passitti minut melkein palkalliselle vapaalle. Keskiviikko töissä ei ollut mitenkään paras päiväni. Olin silloin aika rikki, enkä ymmärrä miten minä oikeasti olin niin hajalla, tai olen edelleen. Minä rupesin lounaalla yhtäkkiä itkemään ja Randall huolestui. Minä yritin kertoa hänelle oikeasti totuutta siitä, mitä olen oikein tehnyt, mutta en saanut tehtyä sitä. En pystynyt sanomaan niitä sanoja, joten Tessa teki sen. Hän kertoi Randallille lyhyesti kaiken ja nyt hän tietää. Torstai ja perjantai meni onneksi paremmin ja oloni on niin hyvä kuin tälläisessä tilanteessa voi vaan olla.

"Sinä näytät siltä, että tarvitset unta. Ehkä sinun kannattaisi jäädä parin päivän vapaalle", Henry sanoo, kun hiljaisuus on vallinnut tässä suuressa keittiössä aivan liian pitkään.

"Ja jäisin omien ajatusteni vangiksi? Töissä minulla on edes jotain muuta ajateltavaa", sanon surkeana, ja juuri samaan aikaan puhelimeni rupeaa soimaan. Se soi vieressäni pöydällä ja käännyn katsomaan kuka minulle soittaa. Epäilen sen olevan Tessa, mutta se onkin Kate. Minun on pakko vastata hänelle.

"Hayley? Minun on pakko saada puhua kanssasi. Oletko sinä kotona?"

"Minä olen nyt Henryn luona, mutta voin kyllä lähteä kotiin. Meneekö sinulla miten pitkään?" Kysyn ja nousen tuolilta ylös.

"Minulla menee varmaan vielä tunti, kun jouduin tulemaan töihin näin sunnuntaina. Laittelen sinulle viestiä, kun pääsen lähtemään", Kate sanooo ja nopeasti lopetamme puhelun. Minulle ei ole mikään kiire, joten istahdan takaisin alas. Kerkiän syödä tässä pizzaa, ja ehkä jopa jutella jotain Lexin ja Henryn kanssa.

"Älä oikeasti mieti sitä jätkää enää. Hän näytti siltä, että ei suostu pyyhkimään persettäkään vain kun 500$ seteleillä ja jonkun muun pitäisi tehdä se hänen puolestaan", Henry sanoo yrittäen piristää minua ja onnistuu siinä. Suustani karkaa naurahdus, kun katson veljeäni.

"Minä yritän. Ja minusta tuntuu, että pahin ei ole vielä ohi. Minun pitää puhua Katen kanssa. Tänään", sanon ja ajatuskin saa minut voimaan pahoin. Jos tiistai sai minut jo näin maahan, niin entä sitten tämä? Kate on niin tärkeä ihminen minulle.

"Sinä voit soittaa minulle tai sille pätkälle kaverillesi, kun Kate on lähtenyt. Älä jää sinne yksin itkemään."

"Minun pitänee harkita sitä."