Frozen heart//IN FINNISH

31. Luku

A/N: Hei vaan kaikille! Ajattelin tässä luvun alussa ilmottaa pari asiaa. Kerron nää tässä mahdollisimman lyhyesti, eli ensinnäkin tää on tän kirjan viimeinen luku. Ei kuitenkaan unoheta kahta epilogia, jotka on tulossa. Toisekseen rupee keskittymään toiseen kirjaan, joka rupee päivittymään aktiivisesti. Pieni mainostuts siis tähän väliin. Menkää lukemaan Bleeding love, jos ette oo vielä käyny kattoo. Kolmantena haluun ilmottaa, että oon suunnitellu tähän jatko-osaa, josta tarkemmin siitä toisessa epilogissa.

Nyt päästän teidät lukemaan.

-

Viimeiset viikot Holden on ollut kireä ja äkäinen. Hän on muistuttanut sitä samaa henkilöä, jonka silloin monia kuukausia sitten tapasin. Hän ei ole millään tavalla minulle vihainen, mutta se kyllä liittyy vahvasti minuun. On käynyt ilmi, että paikallisilla lehdillä ei ole paljoa uutisia. Pariin kertaan olemme olleet Holdenin kanssa lehdessä, vaikka minun naamaa ei saa tietysti yksityis syistä näyttää. Se kyllä silti ottaa minua päähän, mutta Holdenia vieläkin enemmän. Olen kuullut hänen huutavan puhelimeen hyvin monelle päätoimittajalle, mutta sillä ei ole ollut mitään vaikutusta.

Tämä tilanne on kyllä vaikuttanut meidän väleihin.

Kerran tai pari Holden on purkanu turhatumisensa minuun, mutta kyllä lähes heti pyytänyt anteeksi. Ehkä minäkin olen kerran huutanut hänelle ja tämä tilanne on ruvennut ärsyttämään minua oikeasti aika paljon. Tämä ei saisi vaikuttaa väleihimme mitenkään, mutta se vaikuttaa. Holdenia ärsyttää niin paljon, että meidän yksityisyyttä ei kunnioiteta. Kaiken lisäksi minua on kutsuttu salarakkaaksi, joka on rikkonut Holdenin parisuhteen. Siitä Holden kyllä suuttui ja hän oli niin vihainen. Toisaalta minusta on todella söpöä, että hänelle on niin tärkeää miten minusta oikein puhutaan.

Niin monta kertaa olen meinannut soittaa lehden toimitukseen, mutta jättänyt sen sitten tekemättä. Holden on sanonut, että en saa soittaa sinne tai kommentoida ylipäätänsä yhtään mitään. He kuulema lopettavat kohta, kun jotain mielenkiintoisempia uutisia tulee ilmi. Toivon sen tapahtuvan mahdollisimman pian.

"Äiti kysyi mennäänkö me viikonloppuna syömään", Holden sanoo vierestäni, joka saa minut heräämään ajatuksistani. Käännyn katsomaan vieressäni makaavaa miestä ja nyökyttelen hänelle hyväksyvästi.

Tapasin Holdenin äidin jo viime viikonloppuna ensimmäisen kerran ja pakko sanoa, että hän on varmaan ihanin ihmisin jonka olen koskaan tavannut. Hän oli niin ystävällinen ja kirosi itsekin niitä lehtiä. Samaan aikaan hän oli niin kiltti ja ystävällinen, mutta myös hyvin samanlainen kuin Holden. Minua hermostutti todella paljon tavata hänet, koska en tiennyt mitä hän ajattelee minusta. Ajattelin, että hän on vetänyt kaikki johtopäätökset niistä lehdistä, mutta onneksi niin ei ollut. Tulin hänen kanssaan oikein hyvin toimeen ja en malta odottaa, että viikonloppu koittaa taas. Hän tekee niin hyvää ruokaa.

"Tule tänne", Holden sanoo yllättäen, kun laittaa puhelimensa pois. Minä menen hänen kainaloonsa, kylkeen kiinni. Kello on vasta vähän yli yhdeksän, mutta me olemme jo sängyssä. Olemme Holdenin luona olleet lähes koko ajan, eikä se ole haitannut minua. Hän tekee paljon töitä kotona toimistossaan, enkä minä ole halunnut nukkua yksin, kun on mahdollisuus nukkua Holdenin kainalossa.

"Minulla on ollut ikävä sinua", sanon, kun lasken pääni Holdenin rintakehälle. Haluan katsoa häntä ja niin minä teenkin. Katselen häntä silmiin, kun Holdenin käsi seikkailee hiuksissani.

"Tässä minä olen."

"Voidaanko me unohtaa ne typerät lehdet? Minä en halua vaikeuttaa elämääni yhtään. Ilman tätä turhaa säätämistä kaikki olisi täydellisesti ja minä haluan sitä. En jaksa mitään kiukuttelua."