Frozen heart//IN FINNISH

14. Luku

Vaikka en koskaan olisi edes halunnut kuvitella, että tälläinen päivä koittaa, niin silti tässä ollaan. Taustalla soi Ed Sheeranin - Perfect, kun Holden suutelee minua. Harmikeni hän ei kuitenkaan ole kuka tahansa Holden. Hän on minun ystäväni kihlattu. Minun ei pitäisi ei tehdä tätä. Minun ei pitäisi oikeasti vastata suudelmaan, vaikka voinkin sanoa, että minä tämän aloitin.

En voi itselleni mitään, vaan vastaan suudelmaan. Liikutan huuliani hiljaa ja hellästi Holdenin huulia vasten. Olen ihan kokonaan unohtanut tämän tunteen. En muista koska olisin viimeksi saanut Nickilta tälläisen suudelmaan. Siitä on niin pitkä aika, että tämä tuntuu todella hyvältä. Siis todella hyvältä ja ehkä jopa erikoiselta. En hetkeen edes muista, että kuka tämä mies edessäni on ja kenen tuleva mies hän on.

Valitettavasti asiaa tulee mieleeni oikein rytinällä, kun olen varma, että jossain kolahtaa. Työnnän Holdenin nopeasti kauemmas ja katselen hätääntyneenä ovea, joka avautuu noin kymmenen sekuntia myöhemmin. Kate hymyilee meille, mutta katsoo hiukan ihmeissään.

"Hei! Oletteko harjoitellut paljonkin?" Hän kysyy, kun minä kävelen sammuttamaan musiikin. En voi jäädä tänne. Minun on pakko päästä pois ja vähän nopeasti.

"Joo. Holden osaa tanssia nyt oikein hyvin, joten kokeilkaa te", sanon todella oudolla äänellä, enkä itsekään tunnista itseäni. Minähän tässä nyt viimeisenä kaipaan sitä, että Kate tajuaa minun käyttäytyvän jotenkin oudosti.

Enkä olisi uskonut, että minulla käy näin hyvää tuuri, kun puhelimeni rupeaa soimaan. Henryn nimi vilkkuu näytöllä ja tajuan hänen olevan pelastukseni tässä. Kerrankin aivoni raksuttavat tarpeeksi nopeasti.

"Hei", vastaan hermostuneena ja käännän selkäni Holdenille ja Katelle.

"Hei, sisko. Ajatteli vain kysyä, että-", Henry aloittaa, mutta minä puhun hänen päälleen.

"Oletko tosissasi? Eikö kukaan muu voi auttaa sinua?" Kysyn ja vilkaisen sivusilmällä Kate, kun käännyn heihin päin hiukan. Haluan kääntyä vain sen verran, että näen Katen. En pysty katsomaan Holdenia ja mietin, että miten pystyn katsomaan Katea.

"Mitä? Mistä ihmeestä sinä puhut?" Henry kysyy ja kuulostaa todella hölmistyneeltä. Henry tuntuu olevan todella pihalla, enkä ihmettele.

"No minä tulen sinne mahdollisimman nopeasti. Menee pieni hetki", sanon ja lyön Henrylle luurin korvaan. Laitan samalla puhelimeni äänettömälle, koska hän tulee soittamaan minulle ihan kohta takaisin.

"Oliko se Henry?" Kate kysyy, kun laskee laukkunsa lattialle.

"Joo. Hän tarvitsee apuani pikaisesti, joten saatte pärjätä kahdestaan. Holdenilla on nyt askelet tuoreessa muistissa, joten pärjäätte aivan varmasti", sanon ja kiirehdin laukkuni luo.

"Jos sinulla on kiire, niin voin kyllä heittää sinut. Tuo kuulosti tärkeältä."

"Minä kyllä pärjään. Tuosta läheltä menee varmaan busseja. Jääkää te tänne harjoittelemaan, ettei minun tarvitse enää opettaa teitä. Meillähän oli aika sovittu torstaille? Ja me sovitellaan mekkoja tiistaina Katen kanssa?"

"Joo, mutta jos sinä tarvitset kyytiä-", Kate aloittaa, mutta minä pudistelen päätäni.

"Minä menen nyt ja pitäkää te hauskaa", sanon nopsasti ja menen ovesta ulos. Kiirehdin ulko-ovelle ja vasta sitten vilkaisen puhelintani. Henry on yrittänyt soittaa ja kerinnyt jopa laittaa minulle tässä välissä pari viestiä.

Lähden kävelemään kohti tietä ja asutusta. Potkin tieltäni kiviä tästä hiekkatieltä, ja mietin missä mahtaa olla lähin pysäkki. Minulla ei ole mitään hajua, että missä on lähin. En ole katsonut niin tarkasti ympärilleni, kun olen aina saapunut tänne.