If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 13 "Kattokaa, Malfoy sai räyhääjän!"

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Monet oli tosi trigeröityneitä siitä Blaise ja Draco jutusta, mutta mä tarvitsin draamaa storylineen, joten sori siitä XD

-Harryn POV-
Perseeni oli edelleen ihan tulessa eilisestä. Kun nousin sängyltäni, vedin terävästi henkeä. "Au helvetti" sihahdin kun aloin pukea päälle. Viimeinen viikko ennen joululomaa, joten mitään rankkaa ei varmaan ollut enää tiedossa. Huomasin olevani viimeinen makuusalissa, joten lähdin kiirehtimään kohti suurta salia. Kun saavuin sinne, kaikkien katseet kääntyivät minuun ja ihmiset alkoivat kuiskia jotakin. Ihmettelin mistä oli kyse, mutta kohautin vain olkiani.

Istahdin Hermionen viereen, jostain syystä Ron istui pöydän toisessa päässä. "Moi 'mione. Miks sä et istu Ronin kanssa" kysyin hämmentyneenä kun istuin tämän viereen. Hermione luki Päivän Profeettaa kauhistunut ilme kasvoillaan. "Noh, mitä nyt on tapahtunut?" Kysyin hieman hermostuneena kun Hermione peitti suunsa kädellään jatkaessaan lukemista. "Mä oon niin pahoillani" Hermione huokaisi kun ojensi lehden minulle.

Sydämmeni jätti lyönnin välistä kun loin katseen ensimmäiselle sivulle. Siinä luki isoin kirjaimin: "Harry Potter, poika joka eli, on homo? Hänet on nähty intiimeissä puuhissa vihollisensa, Draco Malfoyn kanssa. Lue lisää sivulta 10" Ja alla oli kuva meistä suutelemassa tanssiaisissa. Ja tietenkin toimittaja oli Rita Luodiko. Pian tajusin, että se oli syy mistä oppilaat kuiskivat. Monilla oli Päivän Profeetat kädessä ja he vilkuilivat minua ja Dracoa.

Pian viimeinen pöllö lensi vielä sisään ja pudotti kirjeen Dracolle. Näin, että pöllön kaulassa roikkui laatta jossa luki: Pikapöllö. Pian joku huusi kovaan ääneen: "Kattokaa, Malfoy sai räyhääjän!" Kaikkien päät kääntyivät luodin nopeudella Dracon suuntaan. Kaikki tiesivät, mitä tapahtuu jos räyhääjää ei avaa. Draco avasi kirjeen vapisevan sormin. Heti kun kirje avattiin, se alkoi karjua Luciuksen äänellä.

"DRACO LUCIUS MALFOY! LUIN TÄMÄN TÄMÄN PÄIVÄSÄISEN PÄIVÄN PROFEETAN JA EN VOI USKOA TÄTÄ! SINÄ OLET HÄPÄISSYT KOKO MALFOYN SUVUN! POTTERIT OVAT VIHOLLISIAMME JA SINÄ OLET MENNYT YHTEEN HARRY POTTERIN KANSSA! JA ÄLÄ KUVITELEKKAAN TULEVASI JOULUKSI KOTIIN, SILLÄ ET OLE ENÄÄ POIKANI!" Kirje lopetti huutamisensa, näytti kieltä Dracolle ja sitten lässähti pöydälle.

Koko sali oli hiljainen ja Draco istui paikallaan aivan järkyttyneenä. Näin miten tämä alkoi hengittää nopeammin ja tämä nousi paikaltaan. Hän ryntäsi ulos suuresta salista joidenkin naurahduksien ja puheen saattelemana. Nousin itsekin pikaisesti paikaltani ja ryntäsin poikaystäväni perään. Kaikki tiesivät jo, joten en halunnut enää peitellä asiaa.

"Draco oota!" Huusin hätääntyneen blondin pojan perään. Tämä kääntyi minuun päin ja näin miten tämän silmät olivat laajenneet ja kyynelet pulppusivat ulos niistä. Draco hyperventiloi ja ryntäsin tämän luokse. Suljin tämän syliini ja tunsin miten tämä hengitti niin vaikeasti. "Shhhh, hengitä syvään. Kaikki järjestyy" yritin rauhoitella tätä, mutta mikään ei tuntunut auttavan.

"Mä... mä en... saa henkeä!" Draco sanoi samalla kun haukkoi ilmaa keuhkoihinsa. "M...mitä?! Pitääkö mun viedä sut sairaalasiipeen?" Hätäilin ja yritin saada hänet edelleen hengittämään normaalisti. Näin miten tämä alkoi muuttua sinertäväksi. Nostin hänet syliini ja aloin pikakävellä kohti sairaalasiipeä. Olin ihan kauhuissani, sillä en tiennyt mitä tapahtuu.

Tunsin miten Draco haukkoi henkeä ja itki samalla kehoani vasten. "Ei mitään hätää, Matami Pomfrey auttaa sua. Kaikki kääntyy hyvin, hengitä pliis" yritin puhua rauhoittavilla äänellä, mutta äänestäni kuulsi paniikki. Pian saavuimme vihdoin sairaalasiipeen ja laskin Dracon lähimmälle sängyllä. "Mikä herra Malfoylla on?" Matami kysyi ja katsoi Dracoa etsien jotain tunnistettavia oireita.