If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 31 Kertominen on vaikeeta

Ei yllättäen oo mun fanart

Lol lol täs kirjas tulee olee Mpreg joten joo jos et tykkää nii älä lue, it's that simple.

Niitten sukunimet on nyt sit Draco Malfoy-Potter ja Harry Potter-Malfoy

Varoitukset! Mainintoja abortista

-Dracon POV-
Juttelimme häävieraille, Harry oli kainalossani ja Hermione oli äänessä; "Fredin pitäisi tulla tänne ihan kohta, se ois halunnu tulla seremoniaan mut me ei vittitty tuoda kahta pientä lasta hiljaseen tilaisuuteen" Harry sanoi että se on Ok ja pian näinkin punapäisen miehen kävelevän juhlapaikalle taaperon ja vauvan kanssa. "No onnee nyt sitten hääparille" Fred hymyili ja Carmen juoksi heti äitinsä luo.

  "Hei kulta" Hermione hymyili kun nosti tyttärensä syliinsä. "Hally!" Carmen sanoi innoissaan ja kurkotti kohti aviomiestäni. Tytön pieni ääni sai Harryn hymyilemään. "Moi Carmen, sä oot kasvanu niin paljon" Harry sanoin ja pörrötti taaperon hiuksia. Harry veti syvästi henkeä innostuneena kun näki pienen vauvan Fredin sylissä. Minä vaan jännityin, tämän jälkeen Harry ei koskaan jättäisi minua rauhaan lapsista.

    "Omg omg, saanko pitää sylissä" Tummatukkainen mies sanoi innostuneena. "Totta kai" Fred hymyili ja ojensi vauvan Harrylle. "Aww, voi sua!" Harry lässytti vauvalle ja kutitti tämän poskea sormellaan. Vauva jokelsi ja yritti tarttua Harryn sormeen joka sai tämän ja kaikki muut nauramaan. "Sehän on terhakka pikku mies!" Blaise sanoi nauraen. "Niinpä, kato nyt sitä Draco!" Aviomieheni nauroi ja ojensi vauvaa minua kohti.

     Katsoin sitä pientä ihmistä, sillä oli Hermionen silmät ja Fredin punertavat hiukset. Pakko myöntää, oli se aika söpö. "Saako olla skumppaa?" Ron kysyi kun tuli paikalle kahden lasin kanssa. Hän ojensi toisen lasin minulle ja toisen Harrylle. Harry antoi vauvan takaisin Fredille. "Kiitti, kyllä skumppa aina kelpaa" mieheni hymyili ja otti hörpyn lasistaan. Pidin omaani vain kädessäni. "Et kai sä ite oo juonu mitään?" Blaise kysyi ja kietoi kätensä poikaystävänsä ympärille.

Vilkaisin paria. "Hmh, no en tietenkään" Ron hymähti ja suuteli Blaisea. Olin ottamassa siemauksin juomastani kunnes sen haju pääsi nenääni. Minun teki mieli yökätä ja vatsassani alkoi kiertää jälleen. "Tota... mä käyn vessassa" saonoin nopeasti ja ojensin lasini Harrylle. Lähdin pikakävelemään kohti vessoja, kiihdytin vauhtiani ja peitin suuni kädelläni. Ron katsoi perääni huolestuneena ja näin hänen lähtevän perääni.

Lopulta juoksin, työnsin vessan oven auki ja juoksin lähimpään vessa koppiin. Oksensin kaiken sen hyvän hääruoan mitä olin syönyt ja jäin tärisemään. En tiennyt oksentaisinko vielä, tunsin kun joku hieroi selkääni. "Kauanko sulla on ollu pahoinvointia?" Ron kysyi hiljaa kun oksensin uudestaan. "M-mitä?" Kysyin karhealla äänellä kun kurkkuani kuristi karvas maku. "Kauanko sä oot oksennellu?" Hän toisti kysymyksensä.

"Joku... vähän yli viikon" kuiskasin tietäen hieman mihin tämä oli menossa. Vaihtoehtoon jota en ollut halunnut myöntää itselleni vielä, en koskaan. Aamupahoinvointia, oikeastaan pahoinvointia kaikesta. Väsymystä, turvotusta, mielia-alan vaihdoksia. "Oisko mitään mahollista et sä olisit... raskaana?" Ron kysyi ja istui viereeni. No niin, siinä se tuli. "Ei ei! Ei missään nimessä! Tai siis... en mä tiiä" huokaisin ja kaivoin pääni käsiini.

Ron kaivoi jotain taskustaan. "Tässä, sit sä tiiät" hän sanoi hiljaa ja ojensi minulle raskaustestin. Tuijotin pientä tikkua kauhunsekaisella ilmeellä, sydämmeni takoi ja minua alkoi taas oksettaa. "Mua... mua pelottaa" kuiskasin ja minun teki mieli itkeä. En halunnut lapsia, en todellakaan. "Mä tiiän mut epätietämys pelottaa enemmän" hän vastasi hymyillen surullisesti. Otin testin käteeni ja tuijotin sitä. "Okei, oota ulkona" huokaisin.