If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 26 "Koska rakkaus ei lopu kesken"

Toi fanart kuuluu käyttäjälle upthehill! Trigger varoitukset: Syömishäiriö, syömättömyys.

-Harryn POV-
"Ooksä varma et sä haluut mennä?" Ron kysyi huolestuneena istuessaan takani sängyllään. Vaihdoin poiskoulupuvustani, koska olin menossa tapaamaan Dracoa tarvehuoneeseen. "Joo joo, mä lähen heti pois jos se sanoo jotain tyhmää" sanoin Ronille joka puhui kuin huolestunut äiti.

    Vedin T-paidan ja college paidan päälleni ja jalkaani farkut. En halunnut vaikuttaa yli- tai alipukeutuneelta. En oikeastaan edes tiedä mitä olin edes menossa tekemään. Nappasin sauvani vielä ja sujautin sen taskuuni. Ron nousi ylös ja halasi minua.

"Älä anna sen satuttaa sua enää" hän kuiskasi ja päästi irti. Hymyilin surullisesti takaisin ja suuntasin ulos oleskeluhuoneesta. Kävelin käytävien läpi ja jokainen tuulenvire tuntui niin voimakkaalta ja kylmältä kuin se olisi voinut kaataa minut kumoon. Pian olin tarvehuoneella ja nostin käteni koputtaakseni, mutta sitten uusi muisto pysäytti minut.

   Pian saavuin sinne ja koputin. "Ginny, ooksä täällä?" huikkasin ovelta. Pian ovi avautui ja näin Ginnyn hymyilevän oven suussa. "Älä tuu vielä sisään!" Ginny hihkaisi ja jätti oven rakoselleen. Kuulin kun hän juoksi toiseen päähän ja sitten kuulin Ginnyn äänen. "Voit tulla!"

Astuin sisään ja siellä oli hämärä valaistus, kynttilöistä oli tehty polku ja seurasin sitä huoneen perälle. Pian silmäni olivat tottuneet hämärään ja näin Ginnyn seisomassa huoneen perällä. "Ginny, mitä tämä on?" Naurahdin ja katsoin Ginnyä silmiin.

Hänellä oli ruusu kädessään ja hiukset nätisti. "Tuu tänne" Ginny kutsui hymy huulillaan. Kävelin hänen luokseen ja hän ojensi ruusun minulle. "Kiitti, tää on kaunis" sanoin tyttöystävälleni ja hymyilin. Ginny siirtyi lähemmäksi ja suuteli minua, suutelin häntä takaisin.

"Noh, onko tämä vaan joku hellyydenosoitus vai onko tässä joku syvempikin tarkoitus" kikatin Ginnylle kun tämä siirtyi kauemmas minusta. "On, tässä on tarkoitus, kaikella on tarkoitus" Ginny sanoi mysteerisesti.

Kaikella on tarkoitus. Kun pääsin eroon tuosta muistosta, muistin mitä tapahtui sen jälkeen kun olin lähtenyt tarvehuoneesta. Olin jättänyt Ginnyn ja palasin Dracon luokse pyytääkseen häntä mukaani talvitanssiaisiin. Koputin hiljaa, ei vastausta. Koputin vähän kovempaa, kuulin askeleita.

Ovi aukeni hiljaa ja näin Dracon. "Harry, sä tulit!" Hän sanoi innostuneena. "Tuu sisään" Hän johdatti minua kädestä pitäen sisään huoneeseen. Se näytti pelottavan samalta kuin Ginnyn kanssa, mutta yritin olla välittämättä. Toisin kuin viimeksi, jolloin huoneenpäässä oli ollut vain tyhjä tila, nyt siellä oli piknik viltti, peittoja ja tyynyjä.

Draco istui alas ja taputti vilttiä vieressään kutsuen minut istumaan alas. Epäröin, mutta istuin alas. "Kiitti et sä tulit" Draco sanoi hiljaa kun istuimme siinä vierekkäin. "Noh, ajattelin et tulisin kattomaan mitä asiaa sulla oli" vastasin ja leikin paitani hihalla. "Mikä tää juttu siis nyt on?"

"No siis... vähän niinku piknik, mut sisällä" Draco sanoi hymyillen ja otti takaansa korin. Kurkkuuni nousi pala, miten voisin muka sanoa ei ruualle tässä tilanteessa? Draco asetti kätensä omalleni ja säpsähdin hieman. Jonkinlainen outo tunne laskeutui huoneeseen, samaan aikaan rauhoittava ja painostava.

Vedin käteni pois, en siksi etten nauttisi Dracon kosketuksesta, rakastin sitä. Vaan siksi, että pelkäsin lankeavani häneen uudestaan. Dracon hymy sammui hetkeksi kun tein sen, mutta hän laittoi uuden saman tien naamalleen. Hän avasi korin ja alkoi nostella ruokaa sieltä ulos. Seurasin tämän käden liikkeitä ja kuulin sydämmeni lyönnit.

"Noh, sä voit alottaa" hän sanoi ja ovensi minulle leipää. Hymyilin pienesti ja otin sen käteeni. Olimme taas hiljaa, emme katsoneet toisiamme silmiin. Draco alkoi syödä leipäänsä ja odotti minun aloittavan. "Eikö sulle maistu?" Hän kysyi minulta kummastunut ilme kasvoillaan.

    "E-ei oikeestaan" mumisin ja laskin sen alas. Draco näytti loukkaantuneelta, mutta yritti piilottaa sen. Sydämmeni alkoi tykyttää, ahdistus sisälläni kasvoi. Vihasin istua siinä Dracon katseen alla arvosteltavana. "M-mun pitää varmaan mennä" sanoin tärisevällä äänellä ja nousin seisomaan.

   "Älä mee, pliis!" Draco parkaisi epätoivoisesti ja yllättäen tarttui minua kädestä. Näin miten hänen epätoivoinen katseensa muuttui järkytykseksi kun tämän sormet kietoutuivat laihan ranteeni ympärille. Tunsin punastuvani ja loin katseeni muualle. "Harry, m-mitä on tapahtunu?" Hän kysyi värisevällä äänellä ja istutti minut takaisin alas.

    "E-ei mitään oo tapahtunu" takeltelin ja pidättelin kyyneleitä jotka uhkasivat valua silmistäni. "Älä valehtele mulle, mä nään että sulla on paha olla" hän sanoi hiljaa ja varovaisesti nosti hihani ylös. Draco peitti suunsa kädellään ja näin että tämä oli kauhuissaan. "Kuka sano sulle ja mitä? Kuka satutti sua että sä teit tän ittelles?" Hän kysyi yhtäkkiä todella vahvalla äänellä.

    "E-ei kukaan sanonu mulle mitään" sanoin hiljaa, yritin kuulostaa vakuuttavalta, mutta en onnistunut siinä kovinkaan hyvin. "Älä valehtele mulle, kuka on tehny mun pienelle pahaa?" hän sanoi nyt vihaisen kuuloisena. "Älä käytä tota lempinimeä" vikisin voimattomasti ja nyt yksi kyynel karkasi vierien poskelleni.

"Sori, mut kerro nyt kuka sulle sano jotain niin mä lupaan että se jätkä ei enää pysty näkemään" hän murisi ja hän oli nyt raivoissaan. "No se oli Pansy!" Huudahdin ja katsoin nopeasti lattiaan. Dracon ilme muuttui nopeasti sekoitukseksi raivoa ja järkytystä. "Siis mitä se ämmä on menny tekemään, ei helvetti" hän puhahti ja oli jo lähdössä.

"Ei, älä sano sille et mä kerroin. Se vaan huutelis mulle yhä enemmän ja, ja... kaikki menis vaan enemmän pieleen Draco!" Itkin epätoivoisena ja nyt kyyneleet valuivat silmistäni ilman kontrollia. Draco päästi epätoivoisen huokauksen ja hän sulki minut syliinsä.

    En työntänyt häntä pois, en vastustellut, en halunnut vastustella. Nautin vain hänen kosketuksesta ja elin hetkessä. "Mä en anna kenenkään enää ikinä tehä sulle mitään pahaa. Mä tiiän että mä satutin sua, mut mä pyydän, anna mulle anteeks. Mä lupaan pitää susta huolta koko loppu elämän jos sä nyt voisit vaan unohtaa menneet" hän kuiskasi hiljaa korvaani silittäessään selkääni rauhoittavasti.

    Olin hiljaa vielä vähän aikaa. "En mä vois ilman sua elääkään, joten mun on kai pakko antaa sulle anteeks" hymähdin Dracon rintaa vasten. Hän nosti leukaani niin että katseemme kohtasivat. Draco nojautui eteenpäin. "Mulla on ollu niin ikävä sua" hän nauroi hiljaa ennekuin asetti huulensa omilleni.

   Suutelin häntä takaisin, pitkään ja hartaasti kunnes en tuntenut enää huuliani. Hän vetäytyi kauemmas, mutta vetäisin hänet nopeasti takaisin suudellakseni häntä uudestaan. Tunsin Dracon hymyilevän suudelmaan, tunsin hänen kätensä hiuksissani. Kun suudelma vihdoin loppui, käperryin takaisin pidemmän pojan syliin.

    Olimme hiljaa, huone täyttyi euforialla. Pitkän ajan päästä Draco avasi jälleen suunsa. "Harry, sano mulle rehellisesti. Miks sä annoit mulle anteeks?" Hän kysyi hiljaa. Vedin syvään henkeä ennenkuin vastasin. "Koska rakkaus ei lopu kesken"

Sori et tän uuden luvun tekemisessä meni ikuisuus, mä yritän tehä näitä useemmin. Toivottavasti silti tykkäsitte!