If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 21 "Sä olet kuin poika mulle"

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

-Harryn POV-
"Huomenta pojat!" Kuulin Hermionen huutavan etäisesti kun olin puoliunessa. Aloin räpytellä silmiäni heikossa valossa ja huomasin halaavani Ronia. "Mee pois" kuulin Ronin murahtavan sylissäni, kun tämä takertui käteeni. Nostin päätäni ja näin Hermionen järkyttyneen ilmeen.

"Mitäs... täällä on tapahtunu?" Hermione kysyi kummastuneena. "Mä sanoin että mee pois!" Ron ärähti unisena ja kääntyi halaamaan kehoani. Halasin ystävääni takaisin ja hautasin naamani tämän hiuksiin. Ja ennen kuin joku kysyy, niin mä ja Ron ollaan vaan ystäviä. "Molly käski tulla herättämään, joten nyt ylös" Hermione sanoi uudestaan.

"Ron, meiän pitää nousta" sanoin Ronille ja tämä murahti kun irrotin tämän kädet itsestäni. En vaivautunut vaihtamaan vaatteitani, koska pyjamani oli muutenkin pitkähihainen ja verkkarit. Ron oli vain vetänyt peittoni päänsä yli mielenosoituksen merkiksi. "Noh, tuu sit kohta" huudahdin Ronille ja tämä vain mutisi jotain vastaukseksi. Lähdimme Hermionen kanssa kävelemään keittiöön.

"Mitä tuolla oikeen tapahtu?" Hermione kuiskasi minulle. "Ronilla oli ikävä Blaisea eikä se saanu unta ja tiiän että se tykkää halailusta" vastasin kohauttaen olkiani. Hermione kohautti kulmiaan. "Eli mitään muuta ei tapahtunu?" Hermione varmisti. "Ei tietenkään 'mione! Mitä sä ajattelit, helkkari!" Tuhahdin kiihtyneenä.

"Sori" Hermione pahoitteli. "Mä vaan ajattelin ku te molemmat ootte..." Hermione aloitti, mutta ei saanut lausettaan loppuun. "Homoja? Ensinnäkin, Ron on bi ja ei se tarkota et mä haluisin panna jokaista vastaan tulevaa miestä" naurahdin Hermionelle ja tämä näytti hitusen nolostuneelta. Saavuimme keittiöön ja Molly oli kattanut aamupalan pöytään ja ahdistus ruuasta iski jälleen.

TW! Tässä tulee olemaan taas vähän syömishäiriöön liittyviä asioita joten tää on sun Trigger varoitus!

Pian Ronkin käveli portaat alas silmiään hieroen. "Huomenta" Ron mutisi kun tämä istui pöytään. "Moi" vastasin kun pyörittelin leivän palaa kädessäni. Hermione katsoi minua ilmeellä joka kysyi: "mitä vikaa leivässä on?" Käänsin katseeni pois ja laskin leipäni pöydälle. Nappasin vain omenan korista pöydän keskelle ja haukkasin siitä palan.

   "Harry, eikö ole nälkä?" Molly kysyi minulta kun tämä vilkaisi koskematonta leipääni. "Ei oikeastaan, sori" sanoin Mollylle. "Ei se mitään" Molly vastasi ja huitaisi kädellään. Kun kaikki muut olivat syönyt ja minä olin valmis onneani kanssa, Molly pyysi minua jäämään. "Harry, mä haluaisin jutella sun kanssa" Molly sanoi jotenkin oudolla äänellä. "Ömm, okei" vastasin kummastuneena.

    Hermione ja Ron lähtivät ja me jäimme Mollyn kanssa kahden. Hän veti itselleen tuolin viereeni. "Harry, vastaa tähän nyt ihan rehellisesti" Molly aloitti todella pelottavasti, oliko tämä taas jotain Dracosta? "Okei?" Vastasin hämmentyneenä. "No siis... Hermione kertoi mulle sun syömättömyydestä, mistä se johtuu?" Molly kysyi varovasti ja tarttui minua kädestä, mutta säpsähti kun tunsi sen.

Hän veti hihani ylös ja näki käteni joka oli laihtunut. Hän peitti suunsa kädellään ja veti terävästi henkeä. Vedin nopeasti hihani takaisin alas ja vilkaisin muualle. "Voi Harry, mikset ole sanonut mitään?" Molly kysyi järkyttyneenä ja kuulin, että tämä melkein alkoi itkeä. "Ei mul on oikeesti oo mitään hätää, kaikki on ihan hyvin..." takeltelin hädissäni ja olin jo lähdössä, mutta Molly nousi ja sulki minut halaukseen.

"Harry, miksi sä teet tän itsellesi?" Pieni nainen kysyi itkuisella äänellä kun tämä halasi minua. "Hei, Molly oikeesti. Mulla on kaikki ihan hyvin" yritin uskotella Mollylle. "Harry sä olet kuin poika mulle ja kyllä mä tiiän, että kaikki ei oo hyvin" Molly puoliksi itki katsoessaan minua silmiin. Minun oli pakko saada Molly uskomaan, että kaikki oli hyvin.

"Molly, kato mua. Säkin oot kun äiti mulle ja mä toivon, että sä nyt uskot mua. Mulla on kaikki ihan ok" uskottelin Mollylle ja tuijotin tätä polttavasti silmiin. Hän näytti miettivän hetken. "Harry, mä haluan sun syövän kolme lämmintä ateriaa päivässä, mutt jos en, mun on pakkoa hankkia ammatti apua" Molly sanoi vakavana. Kolme lämmintä ateriaa. Se sai minut hirvittyneeksi, mutta päätin luvata sen Mollylle saadakseen hänen mielensä paremmaksi.

Se kohta loppuu tässä!

"Mä lupaan" sanoin ja nyökkäsin. Hän näytti helpottuneelta ja halasi minua viimeisen kerran kunnes päästi minut lähtemään takaisin yläkertaan. Ron oli käpertynyt pieneksi palloksi sänkynsä keskelle ja kuulin tämän nyyhkivän hiljaa. "Ron, mikä on?" Kysyin huolestuneena ja istuin ystäväni sängyn reunalle. "Mulla on niin ikävä sitä, että mahaan sattuu!" Ron itki surkeana.

"Voi ei! Haluutko sä halin?" Kysyin tältä ja Ron nyökytti. Kiedoin käteni tämän ympärille ja asetin toisen käteni hänen mahansa päälle. /Kirjoittaja: Edelleen, ihan pelkkää ystävyyttä, jos te ette halaile teiän parhaankaverin kanssa niin mä en tiiä/ "Tähänkö sattuu?" Kysyin ja hieroin Ronin mahaa. "Mh" Ron vastasi itkuisella äänellä. "Kyllä sä kohta saat nähä sen" Rauhoittelin ystävääni.

Ron alkoi rauhoittua ja alkoi pikkuhiljaa nukahtaa, koska ei ollut nukkunut hirveästi viimeyönä. Pian nousin hiljaa tämän vierestä ja hiivin ulos huoneesta. En vielä oikein tiennyt miten suunnistaa tässä talossa, mutta löysin silti tieni olohuoneeseen. Ihmisiä istui sielä, kuten esimerkiksi Hermione, se liilahiuksinen nainen jonka nykyään tiesin olevan nimeltään Nymphadora Tonks ja Lupin.

"Moi Harry, missä Ron on?" Hermione kysyi ja keskeytti keskustelun Tonksin kanssa. "Sillä oli maha kipee tai jotain" vastasin kun istuin läheiseen nojatuoliin. Hermione nyökäytti vastaukseksi. "Mitä sä muuten puhuit Mollyn kanssa?" Hermione lisäsi muka välinpitämättömästi. "E... ei mitään ihmeellistä..." valehtelin Hermionelle, mutta en halunnut kertoa totuuttakaan.

-Dracon POV-
Nyt aloin tosissani huolestua. En ollut nähnyt Harryä melkein kahteen päivään, en tunneilla enkä aterioilla. Myös Hermione ja Ron olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen, Blaise oli ihan rikki koko ajan. Päätin mennä kysymään Dumbledorelta. Olin kävelemässä kohti Dumbledoren toimistoa.

    Koputin oveen pari kertaa kunnes se aukesi itsestään. Astuin sisään ja näin Dumbledoren istuvan pöytänsä ääressä. Tämä kohotti katseensa minuun. "Draco, minä tuo sinut tänne?" Dumbledore kysyi. "Mä haluaisin kysyä... tai siis... tiedätkö sä missä Harry on?" Kysyin hieman nolona, koska en ollut varma tiesikö Dumbledore minusta ja Harrystä.

    "Aa, sinä olet huolissani poikaystävästästäsi" rehtori sanoi hymyillen ja minä punastuin. "Joo, tai siis en..." takeltelin tuijotellessani lattiaa. "Olen pahoillani Draco, mutta en voi kertoa sinulle. Ainoa minkä voin sanoa on se, että hän tulee tänä iltana" Dumbledore vastasi. Into läikähti sisälläni, vihdoin! "Kiitos paljon!" Huudahdin innoissani ja ryntäsin pois Dumbledoren toimistosta. Saisin nähdä Harryn vihdoin!

-Harryn POV-
TW! Tässä tulee olemaan taas vähän syömishäiriöön liittyviä asioita joten tää on sun Trigger varoitus!

Olimme juuri syöneet illallista ja nyt olin polvillani vessanpöntön edessä täristen. Kun aloin syödä, ajattelin "Kaikki on hyvin, mä voin syödä tän yhen aterian" mutta heti kun lautaseni oli tyhjä, minua alkoi jälleen ahdistaa. Käteni alkoivat täristä ja sanoin meneväni vessaan. Työnsin sormet kurkkuuni ja oksensin ulos kaiken mitä olin juuri syönyt.

Luulin, että kaikki oli ulkona, mutta pian oksensin uudestaan. Pidin vessanpöntön reunoissa kiinni rystyset valkoisina ja pieni nyyhkäisy karkasi huuliltani. Pelkäsin, kaikkea. Mitä minun ja Draco välillä tapahtuisi... mitä minulle tapahtuisi? Nousin jaloilleni ja vedin vessan. Kävelin altaan luokse ja heitin vettä naamalleni. Huuhtelin myös suuni, ennen kuin lyyhistyin vessanlattialle itkemään.

Omg melkein 2000 lukijaa jo! Kiitti ihan sikana ja kiva kun luitte!