If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 14 Kauden viimeinen ottelu

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Jo 900 lukijaa?! Siis omfg! Kiitti ihan sikana! Tässä luvussa tulee olemaan seksuaalisia kohtauksia, eli jos oot herkkä, niin kannattaa sitten skipata ne.

-Harryn POV-
"Ron! Nyt tänne!" Huusin raivoissani kun ryntäsin Rohkelikon olkeskeluhuoneeseen. Kun tiesin, että Draco oli syvässä unessa, hivuttauduin pois tämän vierestä. Ron käännähti nopeasti ympäri. Olin ihan raivoissani, tartuin tätä ranteesta ja raahasin tämän ulos oleskeluhuoneesta.

  "Teiks sä sen?!" Tiedustelin raivoisana kun seisoimme kasvokkain käytävässä. "Minkä?" Ron sanoi, esittäen tyhmää. Naurahdin ja vilkaisin sivulle. "Kyllä sä tiiät mistä mä puhun!" Huudahdin vihaisena. "KERROITKO SÄ MUSTA JA DRACOSTA RITA LUODIKOLLE?! KERRO!!!" Huusin ja olin ottanut sauvani taskustani, pidin sitä Ronin kaulalla.

  Ron oli selvästi järkyttynyt vahvasta reaktiostani. "VASTAA!" Karjuin ja olin valmis loitsimaan Ronin pois tältä planeetalta. "No joo, joo! Mä tein sen kantelun ja lähetin kuvat!" Ron huudahti ja levitti kätensä. Laskin sauvani ja suuni oli hieman raollaan. Tartuin Ronia tukasta ja tämä älähti.

  "DRACO SAI TÄNÄÄN HIRVEEN PANIIKKIKOHTAUKSEN, SE EI SAANU HENKEÄ! SE OIS VOINU KUOLLA RON, YMMÄRRÄTKÖ?" Ärisin hampaitten välistä ja naamamme olivat vain parin sentin päässä toisistaan. "SEN ISÄ ON IHAN RAIVONA, SÄ KYLLÄ KULIT SIITÄ RÄYHÄÄJÄSTÄ JONKA SE SAI!" Huusin ja naamani oli ihan punainen.

  "Rauhotu Harry, se oli ihan oikein sulle ja sille kuolonsyöjälle!" Ron pani vastaan. Se oli viimeinen tikki. Tartuin Ronia kauluksesta ja pidin häntä seinää vasten. "Kuules, Ron Weasley. Nyt se oon mä kuka käskee sun pysyä kaukana musta ja mun poikaystävästä!" Lopetin lauseeni ja irroitin vihdoin tämän kauluksesta.

  Lähdin takaisin kohti sairaalasiipeä. "MEE VAAN SEN SUN KUOLONSYÖJÄPOIKAYSTÄVÄS LUOKSE, EN MÄ SUA KAIPAA!!" Ron huusi perääni ja se sai minut vaan kiihdyttämään vauhtia. Juoksin ovista sisään ja suoraan Dracon sängyn luokse. Tämä nukkui edelleen ja kiipesin tämän viereen.

"Halaa mua" kuiskasin tämän korvaan, kaipasin nyt läheisyyttä. Draco murahti unisena ja sulki minut syleilyynsä. Halusin itkeä. Tässäkö se nyt oli, minun ja Ronin ystävyys siis? Mietin kaikkia niitä muistoja joita meillä oli. Kaikki oli pilalla.

  Tai no, ei ihan kaikki, ajattelin kun katsoin vieressäni makaavaa Dracoa. Huomenna olisi viimeinen huispausmatsi tänä vuonna ja pelaisimme sen Luihuisia vastaan. Asia mikä sai minut nukahtamaan, oli ajatus siitä miten Draco oli luvannut, että saisin pitää hänen huispaus paitaansa päällä ottelun jälkeen.

-Dracon POV-
Oli seuraavan päivän ilta ja huispauspeli oli alkamassa. Vaihdoin huispauskaapuuni ja -paitaani. "Malfoy, vauhtia" kapteenimme Marcus Flint hoputti. "Juu juu" vastasin hänelle. Nämä lähtivät jo kohti kenttää. "Miks tää ei mee?" Valitin kun yritin saada kaapuni nappia kiinni. Pian pukuhuoneen ovi jälleen avautui ja luulin sen olevan taas Marcus. Mutta se olikin Blaise.

"Mä en voi olla erossa susta" Blaise vaikeroi kun astui lähelle minua. Hän oli minua pidempi joten hän katsoi minua alas. Käteni olivat jumittuneet rintani kohdalle, siihen missä nappi sijaitsi. "En mäkään susta" sanoin tuskaisen totuuden. Blaise hymyili ja asetti jälleen kätensä poskelleni. Hän silitteli sitä peukalollaan ja rakastin miltä se tuntui,

Blaise kumartui alas ja suuteli minua, suutelin tätä takaisin. Tein sen vain siksi koska... keksi joku syy, keksi joku syy... Koska minua jännitti ja kaipasin läheisyyttä! "Onnea" Blaise kuiskasi ja lähti katsomoon. Huokaisin tuskissani, en tiennyt mitä tehdä. "Malfoy, nyt tänne!" Se oli Marcus.

Kävelin kentän sisäänkäynnille ja asetuin joukkueeni viereen. Rohkelikkojen joukkue seisoi vieressämme ja näin Harryn. Katseemme kohtasivat ja tämä hymyili minulle, hymyilin takaisin. "Onnea" Harry kuiskasi minulle. Hymähdin vastaukseksi.