If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 5 "Hui hitto!"

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

-Dracon POV-
Istuin Luihusten poikien makuusalissa. Tunnit olivat loppu ja niin olin minäkin. Tänään oli varmaan elämäni kauhein päivä. Sainy vastauksen eiliseen kysymykseeni. Teinkö maailman isoimman virheen kun torjuin Potterin? Kyllä, kyllä tein. Nyt olin menettänyt hänet Weasleyn tytölle enkä voinut tehdä asialle mitään. Päästin syvän huokaisun ja kyyneleet yrittivät taas pyrkiä silmiini. Päätin mennä käymään kylvyssä, ajattelin sen helpottavan suruani. Nousin sängyltäni ja suuntasin ulos makuusalista.

-Harryn POV- 
En tiennyt mitä ajatella. Minunhan pitäisi olla iloinen, olihan minulla nyt tyttöystävä. Ja olihan tyttöystäväni yksi parhaista ystävistäni. Tiesin kyllä syyn, mutta en halunnut myöntää sitä.

   "Myönnä se nyt vain" sanoi sisäinen ääneni.
"Ei, ei se ole niin, et sä oo Harry mikään homo!" Huusi kumminkin toinen ääni pääni sisältä. En tiennyt kumpaa uskoa. Hienoin otsaani, vihasin kun en saanut selkoa edes itsestäni.

TW!!! Jos seksuaalinen häirintä triggeröi teitä, skipatakka tää kohta,
kiitos!

   "Harryyy" kuulin Ginnyn äänen ja nostin katseeni. Tyttö oli kävellyt oleskeluhuoneeseen. Nyt huoneessa oli vain me kaksi. Ginny lähestyi minua hitaasti ja puri alahuultaan katsoessaan minua.

   "Moi Ginny, miten menee?" kysyin ja naurahdin hermostuneesti. Ginny loi minulle viettelävän hymyn, nyt tyttö oli jo ihan lähelläni. "Mä haluan pitää sua hyvänä" Ginny kuiskasi viettelevällä äänellä. Aloin muuttua todella hermostuneeksi kun hän oli sanonut tuon.

Vetäydyin kauemmaksi Ginnystä aivan sohvan toiseen päätyyn, siitä Ginny ei tykännyt. "Älä pakene Harry, mä tiedän että sä haluat tätä." Ginny sanoi ja asetti kätensä olkapäilleni ja piti minua aloillaan.

"Ginny, voiksä päästää irti, toi sattuu mun käsiin." Sanoin Ginnylle hermostuneesti. Ginny ei kuunnellut vaan nousi nyt itsekin sohvalle, tyttö oli nyt päälläni ja muutuin hetki hetkeltä epämukavammemmaksi. "Ginny ihan oikeesti, pois mun päältä" Sanoin uudestaan, mutta tällä kertaa ääneni vapisi. Yritin rimpuilla mutta Ginny oli yllättävän vahva ja piti minua aloillaan.

"Älä viitsi Harry, älä yritä vastustella." Ginny kuiskasi ja samalla asetti huulensa omilleni. Kun hän huomasi, että en suudellut takaisin, Ginny loi minuun ärsyyntyneenä katseen.
"Suutele mua takaisin" Hän sanoi ja tytön äänessä oli hivahdus ärsyyntyneisyyttä. Tunsin miten kyyneleet tekivät tuloaan silmiini kun Ginny ei luovuttanut.

"Mä sanoin, että ei nyt" sanoin kuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja ääneni tärisi. Ginny ei välittänyt vastalauseistani vaan alkoi ottaa paitaani pois. Nopeasti Ginny oli avannut kauluspaitani napit ja tämä alkoi sivellä vatsaani, selvästi yrittäen saada minua kiihottuneeksi. Väristys kulki pitkin selkäpiitäni, mutta se ei ollut mukava väristys.

   "Noniin, mähän sanoin, että tykkäät tästä" Ginny kuiskasi ja suuteli poskeani. Yritin kovasti työntää Ginnyä päältäni. "Ginny mä oon tosi epämukava tällä hetkellä, pois mun päältä!" Nyt se oli huudahdus ja kyyneleet saivat vihdoin vallan. Ginny ei ymmärtänyt, että en pitänyt tästä. "Älä valehtele itselles, Harry" Ginny vastasi minulle ja virnisti. Olin raivoissani ja kauhuissani. "MÄ SANOIN, ETTÄ POIS MUN PÄÄLTÄ!" Parkaisin ja kyyneleet pulppusivat silmistäni. Työnsin kaikilla voimillani ja lennätti Ginnyn sohvan toiseen päähän.

Noniin, kaikille jotka skippasin ton äskösen kohdan, niin tästä voitte jatkaa :)

Nousin sohvalta nyyhkien ja keräsin päällyspaitani lattialta. Suuntasin ulos oleskeluhuoneesta ja jätin hölmistyneen Ginnyn istumaan sinne. Kun pääsin lihavan leidin muotokuvan läpi, napitin samalla paitaani. Olin vihainen ja surullinen. Miksi Ginny ei voinut uskoa kun sanoin ei? Vaikka tyttö oli minua vuoden nuorempi, hän oli todella temperamenttinen. Olin vihainen Ginnylle, raivoissani suorastaan. En tiennyt voisinko enää antaa sitä anteeksi hänelle. Uskottelin itselleni, että Ginny oli vain tiedoton. Itse olin vielä neitsyt, mutta tiesin että Ginny ei ollut.