If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 18 "Ei mulla oo nälkä"

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Tää luku on melkeinpä kokonaan syömishäiriöön liittyvää tarinaa, joten tässä on nyt TW kaikille niille joita se triggeröi. Tän tarinan kohdan tarkotus on näyttää, että ainoastaan tytöt ei voi sairastaa syömishäiriötä. Kaikki ihmiset voi sairastua syömishäiriöön ja se on yhtä vaikeaa kaikille. Jos sä tällä hetkellä kamppailet syömishäiriön kanssa, niin mä haluaisin vaan sanoa: Sä ansaitset syödä ja sä olet täydellinen just tommosena kun sä oot!

-Ronin POV-
"Eli te siis vihdoin sovitte?" Hermione kysyi minulta ja Harryltä. "Juu, vai mitä Harry?" Varmistin vielä ystävältäni. "Hm?" Harry kysyi ja tämän pää käännähti suuntaani. Hän oli ollut koko aamun jotenkin poissaoleva.

"Siis... kysyiks sä jotain?" Harry kysyi oudolla äänellä. "Juu, sitä vaan että kai me ollaan nyt sujut?" Kysyin uudestaan. "Juu, tottakai" Harry mumisi vastaukseksi. Harryä vaivasi joku, mutta en tiennyt mikä.

-Harryn POV-
Tökin munakasta haarukallani, en halunnut syödä, olin valmiiksi ihan tarpeeksi läski.
"Harry, tunti alkaa kohta ja sä et oo vielä koskenukkaa sun ruokaan" Hermione sanoi hoputtaen minua. "Ei mulla oo nälkä" mumisin vastaukseksi ja työnsin lautaseni pois. Hermione katsoi minua kummastuneena, mutta ei kyseenalaistanut mitään.

Tottakai minulla oli nälkä, kova nälkä oikeastaan, mutta en voinut riskeerata sitä että menettäisin Dracon jollekin toiselle sen takia miltä näytin. Ron söi hyvällä halulla, mutta minun teki mieli oksentaa. "Harry, nyt on liemitunti" kuulin ihanan pehmeän äänen takaatani. Käännähdin ja näin Dracon. "Huomenta babe" hymyilin ja suutelin poikaystävääni.

"Eiköhän me mennä samaa matkaa!" Draco sanoi ja nappasi minua kädestä. Katsoin kysyvästi Roniin. "Mee vaan sun Romeos kanssa" Ron naurahti ja huitasi kädellään. Hymyilin tälle kiitokseksi ja vilkutin Hermionelle. Dracon vahva käsi oli kieroutunut omaani ja rakastin tämän varmaa otetta.

   Saavuimme luokkaan ja istuimme omaan pöytäämme. Draco otti minua kädestä ja alkoi kuiskailla ihania pieniä asioita korvaani. Se nosti mielialaani pikkaisen, mutta sitten näin Kalkaroksen kävelevän luoksemme. Tökkäsin Dracoa jalkaan ja tämä vilkaisi ylös. Hän irrotti kädestäni ja vetäytyi kauemmas minusta.

   "Pitäkää etäisyyttä" Kalkkaros sanoi lyhyesti narisevalla äänellä ja lähti pois. Hetken olimme hiljaa, kunnes purakahdimme kikatuksiin.
"Pitäkää etäisyyttä!" Draco nauroi matkien Kalkkaroksen ääntä. Löin kädelläni pöytää ja meinasin tippua tuolilta. Pian Kalkkaros keräsi oppilaitten huomion taputtamalla käsiään yhteen aloittaakseen tunnin.

   Keräsimme itsemme ja katsoimme opettajaan päin. "No niin, nyt kun kaikki keskittyvät" Kalkaros piti tauon lauseessaan ja vilkaisi kylmästi minuun ja Dracoon. "Voimme aloittaa tämän päivän liemitunnin" hän lopetti lauseensa. Pidättelimme jälleen naurua sille miten tosissaan Kalkaros oli.

-Dracon POV-
Harry oli todella poissaoleva, oli ollut koko tunnin. Hän nojasi päätään käteensä ja näin tämän ilmeestä, että hän mietti jotain. "Harry, haloo? Maa kutsuu Harryä!" Huudahdin kun heilutin kättäni tämän naaman edessä. Harry säpsähti ja katsoi minuun.

   "Ömm, häh? Sanoitko sä jotain?" Harry kysyi hämmentyneenä ja katsoi minuun hajamielisenä. "Missä sun ajatukset oikein luuhaa? Sä oot ollu ihan toisella planeetalla koko tunnin!" Huudahdin hieman naurahtaen, mutta Harry ei nauranut, joten oma naurunikin hiipui. "Hei, mikä sua vaivaa? Mä nään, että kaikki ei oo hyvin" Kysyin huolestuneena ja yritin luoda katsekontaktia tämän kanssa.

    "Ei, kaikki on hyvin" Harry mumisi vastaukseksi, mutta tämän vastaus ei ollut kauhean vakuuttava. Päätin kuitenkin uskoa Harryä, jos hän haluaisi kertoa niin tämä kyllä kertoisi aikanaan. "Noh, miten vaan" huokaisin vastaukseksi ja jatkoi liemen sekoittamista.