If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 19 Pieniä suuria tunteita

Toi fanart kuuluu käyttäjälle midgaardian DevianArtissa!

Päivää, uutta lukua taas ja jo 1500 lukijaa! Mä varmaan kiitän teitä joka ikisen luvun alussa, mut en voi kiittää teitä tarpeeks! No niin, nauttikaa tästä luvusta.

TW! Tässä tulee olemaan taas vähän syömishäiriöön liittyviä asioita joten tää on sun Trigger varoitus!

-Harryn POV-
Oli kulunut noin viikko siitä kun olin saanut Pansyltä niitä ikäviä kommentteja, nyt hän jakeli niitä päivittäin. Olin aloittanut laihduttamisen siitä lähtien, mutta olin edelleen lihava. Tällä hetkellä nojasin vessanpönttöä vasten, olin juuri oksentanut aamupalani ulos. Minun oli pakko syödä enemmän, koska Hermione oli ollut epäilevä.

   Heti aamupalan jälkeen olin juossut vessaan ja työntänyt sormet kurkkuun. Suussani oli karvas maku ja vedin vessan heikolla kädelläni. Energia tasoni olivat todella alhaalla, mutta uskoin sen olevan sen arvoista. Kampesin itseni pystyyn huterille jaloilleni ja silmissäni alkoi pyöriä. Nojasin kopin seinään, jotta en pyörtyisi. Kävelin käsienpesualtaan luokse ja heitin vettä kasvoilleni selvittääkseen ajatuksiani, hörppäsin myös vähän vettä saadakseen pahan maun suustani.

Se kohta loppuu tässä!

Lähdin kävelemään takaisin kohti suurta salia ja jäin seisomaan oven suuhun. Ruoan haju oksetti minua, joten päätin jäädä ulkopuolelle istumaan. Odottelin että tunnit alkaisisvat, nojasin päätäni käteeni, olin ihan poikki. Yhtäkkiä näin Dumbledoren kävelevän minua kohti jokin kirje kädessään. Hän ojensi sen minulle sanaakaan sanomatta ja lähti pois.

   "Hei! Professori Dumbledore! Mi...!" Yritin huutaa rehtorin perään, mutta tämä oli jo lähtenyt. Katselin vielä ympärilleni ja sitten revin kuoren auki. Siinä oli kirje jossa kerrottiin jostain Feeniksin killasta. Jotain, että huomenna minun pitäisi tavata Dumbledore kymmenen aikoihin illalla, hän kuulemma hakisi minut, Ronin ja Hermionen sinne.

Olin todella hämmentynyt, mutta luotin Dumbledoreen. Ja olin innoissani, koska kirjeessä sanottiin Siriuksen olevan sielä. Yhtäkkiä oppilaita alkoi virrata ulos suuresta salista ja etsin Dracoa katseellani. Pian näinkin hänet kävelemässä kohti seuraavaa luokkaa.
"Draco!" Huudahdin poikaystävälleni ja heittäydyin tämän kaulaan.

Draco nosti minua hieman ilmaan ja pyöräytti minua kerran ympäri. Hän suuteli minua ja rutisti yhä tiukemmin. "Moi ihana" Draco hymyili ja asetti suudelman otsalleni. Pyöriminen alkoi huimaamaan minua, joten tukeuduin Dracoon, yritin kuitenkin olla näyttämättä sen. "Hei, onks joku huonosti, pyörryttääkö sua?" Draco kysyi huolestuneena ja yritti luoda katsekontaktia kanssani.

  "Juu, kaikki on iha ok" mutisin vastaukseksi. Draco ei näyttänyt olevan tyytyväinen vastaukseeni. "Hei, joku on vaivannu sua nyt koko viikon" Draco puhui huolestuneena. Tavallaan halusin kertoa Dracolle, mutta ajattelin, että tämä pitäisi minua naurettavana. "Ei mulla oikeesti oo mikään, usko ny" puhuin hieman ärsyyntyneenä.

   "Kerro ny oikeesti!" Draco huudahti ja yritti luoda minuun katsekontaktia. En jaksanut enää tämän kyselyä. "Mähän sanoi että mulla ei oo mikään!" Huusin vihaisena ja ryntäsin paikalta kohti seuraavaa luokkaani. "Harry, tuu nyt takas!" Kuulin Dracon huudon takaani, mutta jatkoin vain kävelyä.

-Ronin POV-
Muodonmuutos tunti oli ohi ja tällä hetkellä minulla oli hyppytunti. Mietin mihin käyttäisin sen, koska Hermionella ja Harryllä ei ollut hyppytunteja tällä hetkellä. Kävelin pitkin käytäviä kunnes näin tutun hahmon kävelevän minua kohti. Se oli tietenkin kukas muukaan kuin Blaise.

   "Ron!" Blaise huudahti ja ryntäsi halaamaan minua. Kaivauduin tiukasti ystäväni rintaa vasten hengittäen tämän tuoksua. Olimme kasvaneet näitten viikkojen aikana todella läheisiksi. Blaise vei kättään hiuksieni läpi ja se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni. Pian hän lukitsi kätensä omaani ja nojasi päänsä olalleni.