If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 28 "Mä lupaan rakastaa sua ikuisesti" (The end?)

Tää fanart kuuluu käyttäjälle ranpang_117!

Ja ennenku sanotte mitään tosta otsikosta, lukekaa loppuun kiitos!

Noin viisi kuukautta myöhemmin...

-Harryn POV-
Viimeinen päivä seittemättä lukuvuotta, tänään pitää lähteä asumaan Dursleyille pitkäksi aikaa. Vedin syvään henkeä ja puhalsin hitaasti ulos. En tiennyt jaksaisinko olla niin kauan erossa Dracosta. Ja mitä jos Dracon isä yrittäisi etsiä pojalleen jonkun tyttöystävän että pääsisi eroon minusta?

    Ajatus puistattaa. Raahauduin ylös sängystä, keväinen aurinko paistoi ikkunasta sisään. Ron nukkui vatsallaan, kuola valuen hänen avonaisesta suustaan tyynylle. Tyrskähdin itsekseni. "Herätys Ruusunen, aamupala alkaa"  sanoin ja ravistin parasta ystävääni. "Mhm... häh?" Ron mutisi unisena ja nosti päätään.

   "Aamupalalle, ylös" toistin ja aloin pukeutua. "Joo joo, sä kuulostat ihan mun äitiltä" Ron murahti ja nousi vastahakoisesti ylös. Olin jo pakannut matka-arkkuni valmiiksi, että ei sitten tarvitsisi kiireessä pakata. Ronin oma oli edelleen ihan levällään. "Millos ajattelit pakata?" Kysyin vetäessäni housuja jalkaan.

   "Sitten ku jaksaa" Ron vastasi välinpitämättömästi, vetäessään paitaansa väärinpäin. "No voi-" Ron puuskahti ja käänsi paitansa ympäri. Pyöräytin silmiäni huvittuneen, olin valmis ja jäin odottamaan Ronia. "Tuleeks sulla ikävä Blaisea?" Kysyin ja naputtelin jaloillani lattiaa.

   Ron nosti katseensa minuun. "Totta kai, mikä kysymys toi ees on?" Hän naurahti ja nousi seisomaan. "Noni, mennään" Kävelimme portaat alas oleskeluhuoneeseen jossa Hermione odotti meitä. "Omg vihdoin! Ei teil menny ku sata vuotta!" Hermione puuskahti ja lähti kävelemään kohti suurta salia.

    Ron peitti naurahduksensa laittamalla käden suunsa eteen ja hymyilin. Olimme puolivälissä matkaa kunnes joku hyppäsi selkääni. "Aah!" Huudahdin ja käännyin ympäri. Draco hihitti takanani ja tarttui kädestäni. "Omg babe!" Puuskahdin ja jatkoimme kävelyä. "Moi" hän hymyili ja asetti suudelman huulilleni.

   "Tyypit lopettakaa, ei jaksa kattella teiän nuolemista siinä" Hermione valitti ja pyöräytti silmiään. "Ei oo mun vika et sul ei oo miestä!" Nauroin ja näytin tytölle kieltä. Hermione vain tuhahti hiljaa. Pääsimme suureen saliin ja minun piti sanoa hei hei Dracolle. Istuimme Rohkelikon pöytään omille paikoillemme.

    "Mistäköhän Blaise on?" Ron mietti ääneen kaataessaan teetä mukiinsa. "Tässä" Blaise sanoi peittäessään Ronin silmät takaa päin. "Moi!" Ron naurahti ja katsoi häntä ylös päin. "Mä meen nyt mun omaan pöytään, moikka" Blaise hymyili ja suuteli poikaystäväänsä. Blaise käveli istumaan Dracon viereen.

   "Noh, Hermione. Miks sulla ei oo ketään miestä kierroksessa?" Ron kysyi sekoittaessaan teetä lusikalla. Hermione nosti katseensa lehdestään. "Mistä sä tiiät et mulla ei oo?" Hän kysyi kohottaen kulmiaan. Ron vilkaisi minua hämmentyneenä ja sanoi Hermionelle: "Kuka se on? Kerro!" Hermione vain pudisti päätään ja jatkoi lukemista.

    "Ah, sä oot niin tylsä!" Ron valitti ja otti pekonia lautaselleen. Tuijotin leipää, taas tuntui pahalta. "Harry, ota munakasta" Ron sanoi vakaasti. Otin sit vastahakoisesti lautaselleni ja aloin pureskella leipääni hitaasti. Ron taputti minua selkään ja hörppäsi teestään.

    Hetken söimme hiljaisuudessa kunnes Fred ja George tulivat sisään. Fred katseli ympärilleen ja kun hän näki Hermionen, hän hölkkäsi luoksemme. Hän istui Hermionen viereen ja kietoi kätensä tämän harteiden ympärille. "Huomenta" hän myhäili. "No moi" Hermione hymyili ja nosti katseensa lehdestään.

   Ron oli tukehtua teehensä. "M-mitä? Siis Fred on se sun salainen poikaystävä?!" Ron kysyi järkyttyneenä ja tuijotti veljeään. "Noh, niinki vois sanoa" Fred totesi ja suuteli Hermionen poskea, se sai Hermionen kikattamaan. "Noh, onnea sitten vaan" naurahdin, en olisi yhtään osannut odottaa.