If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 29 Elämä jatkuu kymmenen vuotta myöhemmin

Toi yllä oleva fanart ei kuulu mulle!

"Miten nimetä ja alottaa uus osa sun tarinasta?"
Vittu tää ei ollu Google...

10 vuotta myöhemmin...

-Harryn POV-
En edelleenkään voi oikein uskoa että se on totta. Vaikka näen sen sormuksen siinä, kiiltävänä hopeisena niin sitä on silti vaikea sisäistää. Vaikka olimme tällä hetkellä sisällä hää kaupassa ostamassa pukuja itsellemme. Vaikka hääpäivä ja -paikka oli jo valittu. En silti voinut uskoa että minä ja Draco olimme oikeasti kihloissa.

    Kävelimme käsi kädessä liikkeen ovista sisään. Draco oli kosinut minua kaksi kuukautta sitten aivan puskista kun olin tullut kotiin töistä, hän oli syöksynyt minua vastaan ovelle ja melkein kaatui mennessään alas yhdelle polvelle. Sanoin kyllä pienen hetken takeltelun jälkeen.

   Sen jälkeen me suutelimme monta ja monta kertaa. Sovimme hääpäivän vähän aika sen jälkeen ja nyt olemme sitten tässä. "Puvut on täällä päin" Draco sanoi ja lähti johdattamaan minua kädestä pitäen kohti pukujen osastoa.

-Dracon POV-
"Mikä väri ois susta kiva?" Kysyin Harryltä kun katselin pukuja. "En mä tiiä" Harry hymähti hiljaa. "Oisko niinku valkonen? Musta? Sininen?" Tiedustelin yrittäen saada vastausta hänestä. "No en mä nyt vielä oo ihan varma, mä meen kattoo vaik... tonne" Harry takelteli ja lähti toiseen suuntaan.

   Katsoin hänen peräänsä kun valitsin pukuja mitä haluaisin sovittaa. En itsekkään ollut varma väristä joten otin monenlaisia. Kun olin valinnut pari mitä sovittaa, lähdin etsimään Harryä. Kiersin koko puku osaston, mutta en nähnyt häntä missään.

"Harry?" Sanoin hiljaa etsiessäni kihlattuani. Pian näin hänet, häämekko osastolla. Hän hiplasi yhden puvun pitsistä helmaa ja tuijotti sitä kaihoisasti. Ilmeeni pehmeni hymyyn kun näin hänet. Kävelin tämän luokse ja asetin käden hänen olalleen. "Harry?" Sanoin hiljaa ja tämä säpsähti kosketuksessani.

   "D-Draco?" Hän takelteli ja irrotti kätensä mekosta. Hymyilin pehmeästi. "Harry, haluisitko sä mielummin ostaa mekon?" Kysyin hiljaa ja tartuin tätä kädestä. Harry punastui ja tuijotteli varpaitaan. "Ehkä... no joo" hän vastasi ja odotti minun suuttuvan.

   "No sit sun pitää ostaa mekko!" Sanoin ja halasin häntä. Harry otti halauksen vastaan mielellään. "Kiitos" hän kuiskasi minulle. "Totta kai" vastasin ja suukottin tämän hiuksia. "Minkälaista sä ajattelit?" Kysyin ja käännyin vaatterekkiä päin. Harryn hymy vain kasvoi kun näytin kiinnostustani.

   "No mä tykkään tosi paljon siitä ideasta et siinä ois niinku tylli hame jossa ois pitsiä ja myös yläosassa pitsiä!" Hän sanoi innostuneena ja alkoi katsella mekkoja läpi. "Mä pyydän tänne sulle avustajan, mä voin sovittaa pukuja myöhemmin" sanoin ja lähdin etsimään Harrylle avustajaa.

   Löysin oikein mukavan naisen joka tarjoutui auttamaan Harryä täydellisen mekon etsimisessä. "Sinä..." Avustaja aloitti. "Sulhanen" sanoin. "Aa, sulhanen voi odottaa tässä, tulemme näyttämään sinulle pari pukua ihan pian" nainen sanoi ja hän lähti innostuneen Harryn kanssa pukuhuoneeseen.

   Naputtelin jaloillani lattiaa istuessani sohvalla odottaen Harryä. Pian kuulin kenkien kopinaa kun hän käveli sisään ensimmäisen mekon kanssa.

"Vau Harry, se on tosi nätti!" Sanoin hymyillen kun Harry kääntyi katsomaan itseään peilistä. Hän hymyili. "Niin on" "Tuo on yksi kysytyimmistä mekoistamme ja se pukee sinua hyvin herra" Avustaja hymyili. Harry katseli itseään peilistä hetken. "Tää on kyl ihana, mut ei ihan mä" hän totesi ja avustaja nyökkäsi.

   "Selvä, mennään katsomaan seuraavaa" hän sanoi ja niin hän lähti Harryn kanssa takaisin pukuhuoneeseen. Vähän ajan päästä Harry tuli takaisin uusi mekko päällä.

"No toi on nätti!" Sanoin ja nousin istumaan pystympään. Harry kääntyli peilin edessä hetken. "Niin on! Ihana!" Harry sanoi iloisena ja siloitteli helmaa käsillään. "Noh, mitäs sanot?" Avustaja kysyi. Harry näytti miettivältä. "Mä kyl tykkään tästä tosi paljon mut mä halusin viel kokeilla sitä vikaa" hän sanoi ja lähti avustajan kanssa takaisin pukuhuoneeseen.

  "Tää on sit viimeinen mekko joten toivottavasti tykkäät!" Harry huusi kävellessään sisään. Ja se mekko oli UPEA.

"Omg, toi on ihan täydellinen!" Sanoin todenmukaisesti. Nousin ylös ja kävelin kihlattuni luokse. Tartuin tätä käsistä ja suutelin häntä pitkään kunnes Harry alkoi nauraa. "No niin, no niin. Haluisin itekkin nähdä sen mekon" hän hymyili ja käveli peilin eteen.

Hetken Harry oli ihan hiljaa ja peitti suunsa käsillään. Näin kun kyynel valui pitkin hänen poskeaan. "Joo, tää se on" hän huokaisi pyörähtäen kerran ympäri nähdäkkseen koko mekon. Hän näytti niin onnelliselta, se teki myös minut iloiseksi. "Onko se sopiva vai pitääkö meidän ehkä muokata sitä sinulle?" Avustaja kysyi Harryltä.

   "Ei tarvii, tää on ihan täydellinen!" Harry vastasi hymyillen edelleen tuijottaen itseään peilistä. "Käyn hakemassa teille kuitin" Avustaja nyökkäsi ja poistui. Kävelin Harryn luokse ja tartuin tätä käsistä. Aloin tanssittaa häntä, saaden Harryn kikattamaan. Kuvittelin musiikin, kuvittelin häät, kuvittelin meidän häät.

Pian avustaja tuli takaisin sisään ja ojensi kuitin meille. "Aika kallis" Harry sanoi ja tämän silmät laajenivat. "Ei se haittaa, mitä vaan mun prinssille" Sanoin ja suutelin Harryä. "Kiitos" hän hymyili ja halasi minua tiukasti. Ja niin maksoimme mekon ja päätin tulla sovittamaan pukuja myöhemmin.

Kävelimme käsikädessä ulos hää liikkeestä. Harry oli onnensa kukkuloilla ja hypähteli joka askeleella. "Ootko sä nyt onnellinen" kysyin Harryltä. "Totta kai!" Hän hymähti ja pyörähti ympäri.

~~~~~~~~~~~~~Illalla~~~~~~~~~~~~~~

-Harryn POV-
En koskaan ole ollut onnellisempi kuin nyt. Olin pukenut mekon jälleen päälleni, pyörin peilin edessä ja katsoin kun mekon helma hulmusi. Rakastin Dracoa ja tätä hetkeä.

Pitkästä aikaa updatea, sori tää on vähän lyhyempi luku :)