If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 27 Apua Harrylle

Toi fanart kuuluu käyttäjälle HP-rbiim

Siis mä vihaan tätä tarinaa tällä hetkellä, tää vaan on niin sekava! Toi alku on niin huonosti kirjoitettu ja en mä tiiä...

Ja muuten, vaihdoin näitten ikää eli Draco ja Harry on siis seitsemäntoista, kohta kahdeksantoista. En tykänny miten nuoria ne oli joten...

Trigger varoitukset: Syömishäiriö, syömättömyys

-Dracon POV-
Peittelin Harryn sänkyyni, hän oli ihan poikki ja halusi nukkua kanssani. Sanoin että minun piti käydä hoitamassa eräs asia ennen kuin tulisin hänen viereensä. Suljin makuusalin oven hiljaa ennekuin lähdin nopeasti kävelemään alas portaita kohti oleskeluhuonetta, minulla oli eräs kana kynittävänä.

  "PANSY!" Huusin ravoissani ja tytön katse lennähti minuun. "MITÄ SÄ OOT SANONU HARRYLLE?!" Pansyn silmät laajenivat nopeasti, hän laski kirjansa alas ja katsoi minua hämmentyneenä. "Mitä sä tarkotat?" Hän sanoi esittäen tyhmää. "Joo sä tiiät ihan hyvin mistä mä puhun!" Naurahdin Pansyn huonolle esitykselle.

Kävelin tämän tuolin luokse ja tuijotin häntä katseella joka olisi voinut tappaa. "Sä oot niin ällöttävä, sä kuvotat mua" murisin hampaitteni välistä ja minun teki mieli vaan repiä hiukset hänen päästään. "Ai sä puhut..? Jaa, mä kerroin vaan totuuden" hän hymäili raivostuttavan omahyväinen ilme naamallaan.

Kumarruin hänen ylleen ja tuijotin häntä polttavasti silmiin. "Jos sä tuut enää koskaan, koskaan mun tai Harryn lähelle, niin mä lupaan et sä et nää enää päivänvaloa sen jälkeen" korostin sanaa koskaan jotta saisin pointtini selväksi. "Ymmärräksä?" Pansy ei sanonut mitään, tuijotti vaan minua tyhmä virne naamallaan.

Olin niin raivoissani, nappasin Pansyn tukasta ja hän vingahti pelästyneenä. Vedin hänen naamansa niin lähelle omaani, että tunsin hänen hengityksensä naamallani. "Ymmärrätkö?" Kysyin nyt tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä. Pansy nyökkäsi pelästyneenä ja päästin hänestä irti. "Hyvä, jotain sun päässäs sentään liikkuu" sylkäisin ja lähdin takaisin yläkertaan.

Viha joka oli aiemmin sykkinyt sisälläni oli nyt laantunut. Vedin päällyspaitani pois ja vaihdoin farkkut verkkareihin ja kiipesin sänkyyn Harryn viereen. Huomasin, että hän oli edelleen hereillä. "Etkö sä nuku vielä?" Kysyin hiljaa kun vedin peiton päälleni. "En" hän vastasi lyhyesti ja katsoi minua surullisilla silmillään.

   "Voi sua" sanoin hiljaa ja nostin hänet syliini. Vedin peiton päällemme ja annoin Harryn asettaa päänsä rintaani vasten. Tein pieniä ympyröitä Harryn selkään rauhoittaakseni häntä. Sitten muistelin sitä yhtä laulua jota Harry oli minulle laulanut. Aloin hyräillä sitä hiljaa ja tunsin Harryn rentoutuvan.

(Tossa toi biisi)

Pian huomasin hänen hengityksensä tasaantuvan ja pian hän oli unessa. Asetin hänen päänsä tyynylle ja tulin hänen viereensä sulkien hänet halaukseen. Hengitin Harryn ihanaa tuoksua, minulla oli ollut niin ikävä häntä. Vihasin sitä etten pystynyt olla Harryn kanssa tämän jutun alusta alkaen. Suljin silmäni ja vajosin uneen.

-Ronin POV-
Heräsin aamulla ja huomasin, että Harry ei ollut sängyssään. Katselin ympäri huonetta, mutta en nähnyt häntä missään, aloin huolestua. Näin hänet viimeksi silloin kun tämä lähti tapaamaan Dracoa. Ajattelin, että kyllä hänellä varmaan oli kaikki hyvin.

   Nousin sängystä ja aloin pukeutua. Tajusin, että olisin pian myöhässä aamupalalta. Lähdin pikakävelemään kohti suurta salia, mutta joku nappasi minua kädestä takaapäin. "Aah!" Vingahdin säikähtäneenä, mutta huomasin, että se oli Blaise. "Moii" hän hymäili ja veti minut lähelleen asettaen suudelman huulilleni.

   "Huomenta, sä säikäytit mut" vastasin ja naurahdin vähän. "Aa sori rakas" hän sanoi ja veti lantioni lähelle omaansa. Blaise suuteli minua uudestaan ja liikutti kätensä perseelleni. "Blaise Omg" naurahdin ja nojauduin häntä vasten. Annoin Blaisen silittää hiuksiani ja kiedoin käteni tiukemmin poikaystäväni ympärille.

   "Me myöhästytään kohta, ehkä me mennään" Blaise sanoi ja irrotti käteni hänen ympäriltään. Hän tarttui minua kädestä ja lähti johdattamaan kohti suurta salia. Astuimme sisään ja Blaisen piti lähteä omaan pöytäänsä. Sanoin hänelle heippa monella suudelmalla jotka saivat kaikki tuijottamaan.

    Istuin Rohkelikon pöytään Hermionea vastapäätä, en nähnyt Harryä missään. "Hankkikaa huone jätkät" Hermione nauroi selaillessaan Päivän Profeetan läpi. "Turpa kii" vitsailin ja heilautin kättäni. "Ootko sä nähny Harryä?" "En, miten nii?" Hermione kysyi katse kiinni lehdessään. "Ei, ei mitään" vastasin, mutta vilkuilin oven suuntaan aika-ajoin.

Pian näin kuin näinkin Harryn kävelevän sisään pitäen Dracoa kädestä, Harry näytti jotenkin nolostuneelta ja piti katseensa maassa samalla kun Draco kuiski jotain hänen korvaansa. Draco talutti Harryn viereeni penkin luokse. "Harry, oliksä Dracon luona yötä?" Kysyin kun hän istui alas. Harry nyökkäsi sanomatta sanaakaan.

"Ron, mun pitäis... puhuu sun kanssa" Draco sanoi ja viittilöi minua seuraamaan. Olin hieman yllättynyt, mutta seurasin häntä ulos suuresta salista. Hän veti syvään henkeä ja katsoi minua silmiin. "Sä siis tiiät tästä Harryn... tilanteesta?" Hän kysyi hiljaa. Nyökkäsin vastaukseksi, Harry oli siis kertonut Dracolle.

"Okei, voisitko sä pitää huolta et se syö?" Hän anoi minulta huolestuneen näköisenä. "Totta kai" vastasin ja hymyilin pienesti. Draco näytti helpottuneelta ja kiitti minua nyökkäyksellä, ennen kuin lähdimme takaisin suureen saliin. Draco asetti suudelman Harryn huulille ennen kuin meni istumaan Blaisen viereen.

   Harry istui Hermionea vastapäätä tyhjä lautanen edessään. Olin kertonut Hermionelle Harryn tilanteesta. Asetin Harryn lautaselle saman verran ruokaa kuin eilen ja tämä otti epäröiden haarukan käteensä. "Mä tiiän et sä pystyt siihen" kuiskasin ja suljin hänen kätensä omaani.

Harry laittoi aamupala suuhunsa, se ei ollut ihan yhtä vaikeaa kuin eilen. "Hyvin menee" sanoin hiljaa ja rutistin ystävääni. Harry sai aamupalaansa syötyä, kyllä tämä tästä.

~~~~~~~~~~~Aika~hyppy~~~~~~~~~~~

-Dracon POV-
"Professori Dumbledore, onko sulla aikaa?" Kysyin astuessani sisään rehtorin kansliaan. "Totta kai" Dumbledore vastasi kääriessään pergamenttinsa rullalle. Istuin alas ja hengitin syvään enne kuin aloin puhua. "Se koskee... Harryä" sanoin hiljaa ja Dumbledoren kiinnostus heräsi nopeasti.

"Kerro" rehtori sanoi ja risti kätensä rintansa päälle. Aloin epäillä, pitäisikö minun puhua Harrylle ensin? Ei, näin olisi parasta. Kerroin Dumbledorelle kaiken mitä tiesin Harryn tilasta, huomasin miten järkyttynyt koulun rehtori oli kaikesta tästä.

"Olen kyllä huomannut muutosta hänen käytöksessää... tämä selittää sen" Dumbledore hymähti surullisen kuuloisena. Huokaisin hiljaa, noh, nyt kerroin sen hänelle. "Harry tarvii apua, mä en pysty sitä auttamaan" sanoin hiljaa ja katsoin lattiaa. Dumbledore nyökkäsi pienesti.

"Varaan hänelle ajan Matami Pomfreyn kanssa, hän osaa auttaa" Dumbledore vastasi, nyökkäsin kiitollisena. Nousin lähteäkseni, mutta Dumbledore pysäytti minut. "Draco, kiitos että pidät huolta Harrystä" Hän hymähti kiitollisena. "Aina" vastasin hiljaa nyökäten ennen kuin poistuin rehtorin kansliasta.

Laitoin loppuun vähän söpöilyä <3

Harry istui sängylläni peiton alla surkean näköisenä, näin että hänellä oli huono olla. Kiipesin tämän viereen ja vedin peittoa päälleni. "Kaikki ok?" Kysyin hiljaa. Harry pudisti päätään. "Oksettaa" hän sanoi hiljaa. "Mä tiiän et sä et oo tottunu näin isoihin ruokamääriin, mut sä oot tosi vahva" kuiskasin vastaukseksi ja halasin häntä tiukasti.

   Hän rentoutui kosketuksessani ja nukahti syliini.

Ok, mä oon niin pahoillani miten kauan näissä updaiteissa menee! Mä yritän kirjottaa tätä nopeemmin, mut mun motivaatio vaan ei oo sama ku pari kuukautta sitten. Mä toivon et te ymmärtäisitte ja mä silti yritän päivittää tätä aina välillä!