If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 17 "Mä en tiiä mitä tehä!"

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Huom! Tässä luvussa tullaan käsittelemään syömishäiriöön liittyviä asioita, joten aina kun tulee semmoinen kohta, niin mä laitan varoituksen!

-Harryn POV-
Siivous oli vihdoin valmis jonka olin suurimmaksi osaksi tehnyt yksin. Minut oli taas lukittu huoneeseeni ja lueskelin jotain. Yhtäkkiä vilkaisin ulos ja näin ikkunalaudalla pöllön. "Jaha, postia" puuskahdin ja avasin ikkunan. Nappasin kirjeen sen jalasta ja niin pöllö lehahti pois.

Istuin sängylleni ja revin kuoren auki. Hämmästyin että se oli Ronilta, näin siinä luki: "Mä tarviin sun apua, voidaanko puhua?" Mitä oli tapahtunut? Hätäännyin hieman, mitä jos Ron oli vaarassa. Nappasin nopeasti paperin palan pöydältä ja kirjoitin vastauksen: "Puhutaan sitten kun palaan Tylypahkaan, terveisin Harry" Sidoin sen Hedwigin jalkaan ja päästin pöllön matkaan.

   Nyt halusin enemmän palata Tylypahkaan aikaisella junalla, mutta pääsisin lähtemään vasta huomenillalla. Näkisin Dracon jälleen ja se sai minulle hyvän mielen. Haukottelin ja päätin jo käydä nukkumaan. Sammutin sauvani loisteen, asetin sen yöpöydälle ja vedin peiton päälleni.

-Dracon POV-
Melkein tärisin innosta kun seisoin asemalla odottamassa junaa. Kuulin sen tuuttauksen vähän matkan päästä ja sydämmeni hypähti innosta. Pian juna pysähtyi ja oppilaita alkoi virrata ulos ja etsin Harryä katseellani. Pian tunnistin tämän tumman tukan kaikkien niitten seassa ja aloin juosta tätä kohti.

   "Harry!" Huudahdin iloisena. Harryn pää käännähti ja hymy levisi Harryn huulille ja tämäkin kiihdytti vauhtia. Kun hän pääsi luokseni, tämä päästi irti kärrystä ja tämä nosti minut syliin pyörittäen minua ympäri. Suutelimme yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes Harry laski minut alas.

   "Mulla oli sua niin ikävä ja sä olit poissa vaan kaks päivää!" Hymyilin Harrylle joka oli kaivautunut rintaani. "Niin mullakin sua" Harry vastasi ja halasi minua entistä tiukemmin. En päästänyt hänestä irti pitkään aikaan, mutta kun päästin, pidin edelleen hänen kädestään. Hän alkoi työntää arkkuaan kohti linnaa ja minä tulin mukana.

-Harryn POV-
Draco oli mennyt omaan oleskeluhuoneeseensa, joten päätin nyt mennä tapaamaan Ronia. Olin nähnyt hänet asemalla ja uskon, että hän oli mennyt oleskeluhuoneeseen. Menin lihavan Leidin muotokuvan läpi ja etsin Ronia katseellani. Kun en löytänyt häntä oleskeluhuoneesta, kiipesin makuusaliin. Sieltä minä löysinkin Ronin istumassa omalla sängyllään.

   "Harry! Mä oon niin pahoillani kaikesta!" Ron huudahti ja pomppasi sängystään halaamaan minua. Hämmästyin tämän reaktiota ja taputin tätä kömpelösti selkään.
"Voitko sä antaa mulle anteeks?" Ron katsoi minua anovasti kun irtautui halauksesta. Mietin hetken. "Noh, jos sä lupaat pyytää Dracolta anteeks, heti huomenna" vastasin kohottaen kulmiani.

   Ron näytti epäröivän hetken. "Mä lupaan. Ja mä lupaan myös kunnioittaa sun ja Dracon suhdetta kaikilla mahdollisilla tavoilla" Ron huokaisi ja halasi minua uudestaan. Halasin häntä takaisin ja olin helpottunut kun sain ystäväni takaisin. "Sä halusit puhua jostain" sanoin vähän ajan päästä. "Joo, niin halusin" Ron huokaisi.

    Istuimme tämän sängylle ja Ron aloitti puhumisen. "Harry sun pitää auttaa mua" Ron aloitti toivottomalla äänellä. "Tottakai, kerro" vastasin Ronille ja nyt olin todella kiinnostunut. "Mä... musta tuntuu, et mä oon ihastunu yhteen tyyppiin... eikä se oo Hermione. Ei me oikeastaan enää pitkään aikaan olla oltu mitään" Ron huokaisi eikä katsonut minua silmiin.

   Olin tottakai järkyttynyt, mutta olin valmis kuuntelemaan. "Noh, kukas tää onnekas tyttö on?" kysyin huumoriseen sävyyn. Ron ei vastannut heti, tuijotti vain varpaitaan. "Noh, mikä on?" Kysyin huolestuneena ja yritin luoda katsekontaktia ystäväni kanssa. "No... no... no kun se ei oo tyttö, se on poika" Ron kuiskasi itkuisella äänellä.