If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 3 Poika jota rakastan

Tää fanart kuuluu käyttäjälle dzamelia3435!

Harry avasi hermostuneena poikien vessan oven. Hän käveli sisään ja vilkuili ympärilleen. Hän ei ehtinyt kovin pitkälle ennekuin joku painoi hänet seinää vasten. Hänen otteensa oli tiukka ja tyhjensi ilmat Harryn keuhkoista.

"Potter! Jos isä kuulee, että sain nollan liemitunnilta, se vittu tappaa mut. Ymmärrätkö?" Draco henkäili Harryn korvaan samalla kun piti tätä seinää vasten. Harry ei saanut katsettaan irti Dracon hopeisesta silmistä. Hän oli niin lähellä ja tuoksui niin suloiselta.

"Kauniit silmät" Harry kuiskasi ja tuijotti Dracoa silmiin. "M...mitä?" Draco takelteli ja punastui. Draco ei ehtinyt sanoa enää mitään kun Harry tarttui tätä solmiosta ja veti hänet lähelle. Pian heidän huulensa painautuivat toisiaan vasten. Harry upotti sormensa tämän tukkaan ja pörrötti niitä. Dracon kädet vaeltelivat hänen kehoaan pitkin ja löysivät Harryn perseen.

Pian Draco havahtui todellisuuteen ja heidän huulensa erkanivat. "Ei, en voi. M... mitä jos isä saa tietää? M...m...mitä jos..." Draco takelteli ja kyyneleet kohosivat tämän silmiin.
"Ei kukaan saa tietää" Harry vastasi ja silitti Dracon tukkaaa. "Ei... Potter... en voi tehdä tätä" Draco sanoi ja ryntäsi pois poikien vessasta.

Harry ei tiennyt mitä tehdä, hän vain kävi istumaan vessan lattialle ja puhkesi itkuun. Miksi hän edes haaveili hänestä? Ei Draco häntä rakastanut ja hänen isänsä oli hänelle tärkeämpi. "Harry? I... itketkö sä?" Ron kysyi vessan ovelta. "E... en!" Harry takelteli ja nousi pystyyn. Hän pyyhki nopeasti silmänsä ja kopisteli vaatteitaan.

Mutta kun Ron astui sisään vessaan, hän kyllä huomasi Harryn itkeneen, mutta ei sanonut mitään. He lähtivät kävelemään hiljaisuudessa kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta.

-Dracon pov-
En tiedä mikä minuun meni. En halua myöntää sitä, mutta... rakastin sitä. Potterin suutelu tuntui niin hyvältä ja... kotoisalta. En koskaan ole ollut niin kiihottunut kuin siinä tilanteessa. Ja Potter oli kyllä mahtava suutelija ja se perse. Potterilla on ihan mahtava perse ja... Äh, mitä oikein ajattelen! En minä ole mikään homo! Vai olenko...? Ei! Ehdottomasti en! Sillä se hän on tosi väärin! Tai niin ainakin isä sanoo. Mutta, mitä jos isä onkin väärässä? Mitä jos teinkin nyt elämäni isoimman virheen kun torjuin hänet? Minä... minusta tuntuu... tai siis... rakastan Potteria. En kyllä koskaan kuvitellut sanovani sitä, mutta totta se on. Voih... mitä isäkin sanoisi?

-Klo 00.05- Harryn pov-
Vääntelehdin sängyssäni puoliunisena. Arpeani vihloo ja päässäni pyörii edelleen suudelma Dracon kanssa. Yritin työntää pojan pois mielestäni, mutta aina kun suljin silmäni, hänen kuvansa ilmestyi päähäni. Huokaisin syvään ja nousin istumaan. "Harry? Näätkö taas unta tiedät kai kenestä? Onko joku vaarassa?" Ron kysyi unisena. "Ömmm...ei. Olin vaan menossa vessaan." Vastasin ja nousin sängystä. Kävelin portaat alas makuusalista Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Istahdin nojatuoliin ja katsoin takkatulen loimua. Muistelin Dracon tuoksua ja kuinka paljoin toivoinkin, että saisin hänet syliini. Pian kuulin askelia tyttöjen makuusalin portaista ja Ginny astui oleskeluhuoneeseen kaunis punainen yöpuvun helma liehuen" Harry, sinäkin olet täällä" Ginny myhäili hymy kasvoillaan ja tyttö käveli luokseni. Hän hymyili viehkeästi ja hipaisi poskeani. "Odotatko jotakuta, kenties minua?" Ginny kysyi viettelevästi. Olin todella kiusaantunut ja siksi punastuin. "Tuota, en minä ketään odota, tai siis..." En ehtinyt jatkaa ennenkuin Ginny painoi huulensa omiani vasten. Olin järkyttynyt, mutta en tiennyt mitä tehdä, joten odotin vain, että tyttö irrottaisi.
"Nähdään aamulla Harry" Ginny kuiskasi ja käveli portaat ylös. Olin niin poissa tolaltani etten tiedä mitä enää tehdä. Ehkä minun pitäisi vain unohtaa Draco ja olla Ginnyn kanssa. Mutta pystyisinkö noin vain unohtamaan pojan jota rakastan?

Tiiän että kukaan ei lue mun kirjoitelmia, mutta jos joku tätä lukee niin toivottavasti tykkäsitte😅