If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 6 Ukkosta ja salamoita

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Ennenkuin alotan tän luvun, niin haluavan vaan sanoa, mä en yrittänyt tehdä Ginnystä sitä "pahista" viime luvussa. Mä tykkään Ginnystä, mutta mä tarvitsin jotain draamaa siihen lukuun vähän enemmän joten...

-Dracon POV-
Ukkonen pauhasi ulkona, näin jälleen salaman välähtävän ja säpsähdin kun kuulin ukkosen jyrähärvän. Olin jälleen hereillä myöhään, sillä olin aivan kokonaa unohtanut yrttitiedon esitelmän jonka piti olla valmiina huomiseksi. Tein sitä sängyssäni peiton alla asuvani valossa. Noin kaksi viikkoa oli kulunut siitä kun minä ja Harry oltiin nähty kylpyhuoneessa. Harry oli sen jälkeen saanut sovittua Ginnyn kanssa ja nämä olivat edelleen yhdessä. Ja mitä Harryyn ja minuun kuuluu niin...

   Kuulin koputusta oleskeluhuoneesta. Mietin hetken, että kuulin omiani, mutta sitten kuulin sen taas. Heitin peiton päältäni ja laskeuduin sängyltä lattialle. Kävelin portaat alas Luihusen oleskeluhuoneeseen. Katselin ympärilleni, en nähnyt ketään. Sitten tajusin, että se koputus kuului huoneen ovelta. Hiivin ovelle ja kuiskasin tunnussanan ja se aukesi. Katsoin pimeää kellarikäytävää, mutta en nähnyt ketään. Luulin kuulleeni omiani, kunnes joku, tai jokin, näkymätön asian heittäytyi syliini. Meinasin kiljaista, mutta en halunnut herättää muita. Pian näkymättömyyysviitta tippui lattialle ja näin kuka minua oli halannut.

  "Harry, ei herranjumala, älä enää ikinä tee noin. Mä melkein kuolin" Huokaisin helpottuneena ja vähän huvittuneena. Harry kikatti hiljaa ja suuteli minua. Suutelin häntä takaisin. "Mitä sä muuten teet täällä keskellä yötä?" Kysyin hiljaa kun pitelin tummahiuksista poikaa syleilyssäni.

  "Mulla oli ikävä sua ja halusin tuntea sut mun lähellä" hän vastasi ja rutisti minua tiukemmin. Säpsähdin jälleen kun kuulin ukkosen ja Harry huomasi sen.

  "Mikä hätänä" Harry kysyi huolestuneena ja katsahti minuun. Punastuin, sillä ajattelin että vaan vauvat pelkäsivät ukkosta. En halunnut olla mikään vauva, mutta en voinut sille mitään. /Tähän väliin halusin sanoa, että luin jostain että Draco oikeesti pelkää ukkosta joten/ "Ei mikään mumisin vastaukseksi" vastasin ja käänsin katseeni pois ja silitin Harryn tukkaa.

  Miten joku ihminen voi olla näin söpö? "Noh, tuu sisään, mut sun pitää sit lähteä aikaisin aamulla ettei muut nää sua" Vastasin ja kävelimme käsikädessä poikien makuusaliin. Onnekseni sänkyni oli yksi makuusalin perimmäisistä, joten sinne ei nähnyt niin helposti.

  Istuin sängylle ja taputin patjaa vierestäni, Harry istui viereeni sängylle. Kävimme molemmat makaamaan ja vedin peiton päällemme. "Halaa mua" mutisin kun suljin silmäni. Harry kääri kätensä ympärilleni. Olin häneen selin ja tunsin tämän hengityksen niskassani, se kutitti mukavasti. Aina kun jyrähti, värähdin hieman. En tiennyt miksi se pelotti minua niin paljon.

"Hetkonen, pelkäänkö sä ukkosta?" Harry kysyi hiljaa. Punastuin ja olin hetken hiljaa. "No joo, tai siis..." mutisin vastaukseksi. Harry naurahti hiljaa ja rutisti minua lujemmin. Se sai minut punastumaan vielä enemmän.

Juuri kun olin nukahtamassa, tunsin kun joku koski persettäni. Ensiksi kerran hiljaa, mutta sitten vähän nopeammin ja lujempaa. "Harry mitä hittoa, miks sä tökit mun persettä" kikatin hiljaa. Yhtäkkiä Harry nipisti sitä ja hypähdin hieman ja päästin pienin vinkaisun.

  "Sulla on niin hyvä perse, pakko koskea" Harry kuiskasi korvaani ja se sai väristykset kulkemaan pitkin selkäpiitäni. Harry siirtyi entistä lähemmäksi minua ja se sai minut hyvin kiihottuneeksi. Ei pliis erektiota, ei erektiota... ajattelin ja yritin kovasti olla voihkaisematta. Pian kuitenkin etumukseni oli kova enkä voinut sille mitään.