If only you knew how I felt (Finnish Drarry fanfiction)

Luku 20 Feeniksin kilta

Mä en omista yllä olevaa fanarttia!

Jo 1700?! Joka luvun alussa mä saan kiittää teitä! No niin, nauttikaa!

-Tapahtui viimeksi-
"Professori, mitä tämä on?" Hermione kysyi kummastuneena kun rehtori käveli luoksemme. "Selitän myöhemmin" tämä sanoi mysteerisesti, kunnes tämä tarttui meitä kaikkia kädestä ja niin me kaikkoonnuimme

-Harryn POV-
Kaikki alkoi pyöriä, kun me kaikkoonnuimme. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kaikkoonnuin, joten se ei tuntunut kauhean mukavalta. Samalla tuntui, että oksentaisin ja samalla myös siltä että pyörtyisin. Kun vihdoin ilmaannuimme kohteeseemme, jalkani pettivät ja varjosin polvilleni. Se saattoi kyllä osin johtua syömättömyydestäni, sillä Ron ja Hermione seisoivat edelleen.

"Missä me ollaan?" Kysyin väsyneellä äänellä kun kampesin itseni pystyyn Ronin avulla. Dumbledore ei katsonut minua silmiin, vaan tämä tuijotti taloa edessämme. "Tulkaa" professori sanoi lyhyesti ja lähti kävelemään kohti talon etuovea. Seurasimme kuuliaisesti perässä kun Dumbledore astui ovesta sisään. Sisällä oli aika pimeää, mutta keittiöstä kuului hiljaista puhetta.

    "Molly? Lapset ovat täällä!" Dumbledore huudahti keittiön oven suulta. Mitä Molly teki täällä, ajattelin kummastuneena. Astuimme keittiöön ja sen ääressä istui paljon porukkaa kuten esimerkiksi Sirius, Remus, Arthur, Villisilmä Vauhkomieli, Kalkaros, Fred ja George, heidän veljensä Charlie ja joku liilahiuksinen nainen jota en ollut nähnyt ennen.

    Pian kuului pikaisia askeleita kun Molly käveli paikalle jostain keittiön perältä. "Voi Ron!" Molly huudahti ja halasi poikaansa. "Harry ja Hermione, tulkaa tänne!" Molly puhui pehmeällä äänellä ja rutisti myös minua ja Hermionea. "Siis... mikä tää juttu nyt on?" Ron kysyi äidiltään kun tämä vihdoin irrotti otteensa. "Tämä on Feeniksin kilta, tulkaa pöydän ääreen" Molly sanoi ja viittilöi meitä seuraamaan.

   Kun Sirius näki minut, hän nousi tuoliltaan ja nousi halaamaan minua. "Harry! Sä oot taas kasvanu!" Sirius naurahti ja taputti minua selkään. Nauroin myös kun näin kummisetääni jälleen. "Hei, puhutaan tän kokoontumisen jälkeen vähän kahestaan" Sirius sanoi hymyillen ja nyökkäsi. Istuimme takaisin pöydän ääreen. /Kirjoittaja:/ Eli täs kohtaa ne puhuu niistä ministeriöön liittyvistä asioista ja siitä miten kukaan ei usko, et Voldemort on palannu, eli tavaraa mitä tapahtu siinä leffassa/kirjassa/

Istuimme Siriuksen kanssa huoneeseen jossa minä ja Ron tulisimme nukkumaan. "Noh Harry, kerropas miten koulussa menee. Mites sen tytön... Ginny eikö niin? Niin miten sen kanssa menee?" Sirius kysyi tutulla pirteällä äänellään. Ginnyn... Sirius ei tiennyt. "Siis, sä et tiiä?" Kysyin hiljaa kummisedältäni. Siriuksen silmiin syttyi huolestunut pilke.

"Tiedä... mistä?" Tämä kysyi katsoen minua huolestuneena. Vedin syvään henkeä, kyllä hän ymmärtäisi. "Sirius... mä oon homo, mä jätin Ginnyn aikoja sitten" mutisin ja leikin villapaitani hihalla. Siriuksen silmät laajenivat ja jo hetken pelästyin, että tämä oli suuttunut. Mutta yllätyksekseni tämä puhkesikin nauruun ja taputti minua selkään.

"Hah poikaseni, niin mäkin!" Sirius huudahti riemukkaana. Suuni aukesi hämmennyksestä, oliko hän tosissaan? "Siis... häh? Takeltelin ja tunsin palan kurkussani sulavan. "Juu, itseasiassa, nyt kun sä tiiät mä voin kertoa sulle salaisuuden. Minä ja Remus ei olla oltu pelkkiä kavereita moneen kymmeneen vuoteen, koska me ollaan enemmän" Sirius sanoi hymyillen.

"MITÄ?! LUPIN?!" Älähdin järkyttyneenä ja Sirirua puhkesi uuteen nautin puuskaan. "No juu juu!" Sirius nauroi ilmeelleni. Vihdoin kun tämä oli rauhoittunut, hän alkoi jälleen puhua. "No, kukas se sun rakastajas on?" Kummisetäni kysyi ja nojasi itsensä taaksepäin. En kyllä tiennyt mitä Sirius sanoisi Dracosta. Ja sitten muistin, että viimeksi kun puhuimme, olimme riidelleet.