Luku 5. Elämän ja kuoleman rajalla

1K 58 2
                                    

Sori kun ei eilen tullut uutta osaa! Oli niin kauheesti hommaa koko päivän. Nyt mulla on luultavasti taas enemmän aikaa!

--
Niko

En ollut taaskaan saanut unta. Istuin sängylläni tuijottaen ulos ikkunasta tyhjille, lumisille kaduille. Katsahdin kelloa. "3:42" Huoh. En varmaan saa nukuttua sitten tänäänkään.

Asuin kerrostalon toisessa kerroksessa. Minulla oli vain 1 naapuri, koska muissa sen kerroksen asunnoissa ei asunut vielä kukaan. Olli oli sattumalta saanut samasta rakennuksesta kämpän ja oli siis se mun ainut naapuri. Myös sen takia minä ja Olli hengailtiin aika usein toistemme asunnoilla.

"Pling!"

Kuka hitto pistää viestiä tähän aikaan yöstä?

Meni vähän aikaa ennenkuin sain päätettyä, että viitsinkö mennä katsomaan kuka ihme pisti viestiä. Päätin kuitenkin nousta ja kävelin toiselle puolelle makuuhuonetta hakemaan puhelimen laturista.

--
Olli

Heräsin siihen kun joku pimpotti agressiivisesti ovikelloa. Mitä helvettiä oli tekeillä?

"Oota sekka." Sanoin ja nappasin puhelimeni mukaan samalla, kun kävelin ovea kohti.

"OLLI NYT JUMALAUTA TULE JO!!!" Kuului. Tunnistin äänen Nikon ääneksi. Mitä hittoa oli tekeillä?

Avasin oven ja Niko tarrasi olkapäistäni kiinni.

"Nyt pistät kuule takin niskaan ja kengät jalkaan ja vähän äkkiä. Tässä on henki kyseessä!!" Hän selitti.

Epäröimättä sekuntiakaan laitoin kengät jalkaan ja nappasin takkini juuri ja juuri mukaani ennenkuin Niko alkoi vetämään mua raivolla alas portaita. Juoksimme autolle.. tai no Niko veti mua perässä niin lujaa, että kaaduimme melkein. Hyppäsimme hänen autoonsa sisään.

"Jos haluut tietää mitä helvettiä on tekeillä, katso meidän Whatsapp ryhmään tullu viesti, sen jälkeen yritä soittaa muille ja sen jälkeen soita 112" Hän käski ja lähti ajamaan.

--

Katsoin ryhmään tullutta viestiä järkyttyneenä.

"Mi-mitä Porkolle on käynyt? Sain sanotuksi.

"Ei ole yhtään mitään vitun hajua, mutta tässä on kyse elämästä ja kuolemasta."

Aloin sitten soittamaan muille. Ainoastaan Joel vastasi. Sen puhelun kuitenkin lopetin nopeasti sanomalla vain "Lue ryhmään tullut viesti, sen jälkeen tiedät minne tulla." Koska pitihän sinne hätänumeroon soittaa mahdollisimman nopeasti. Oli ihan vitunmoinen kiire.

"𝙷𝚊̈𝚝𝚊̈𝚔𝚎𝚜𝚔𝚞𝚜?"

Selitin tilanteen mahdollisimman nopeasti ja selkeästi, jonka jälkeen annoin sijainnin tiedot tälle naiselle. Hän kertoi, että heti kun olette paikalla niin pitää antaa tilanne päivitys.

"Kuinka pitkä matka enään on?" Kysyin Nikolta.

"About 4,5 kilsaa" Hän vastasi.

--
Niko

"Ootko nää huomannut mitään outoa Joonaksessa viime aikoina?" Päätin kysyä.

"Emmä oikee tiiä.. ehkä sen et se on ollu hieman etäisempi?" Olli vastasi.

"Kuules Olli. Porko on ollut ihan hiton outo viimeiset 3 viikkoa ainakin. Yks päivä se oli itkenyt ja silloin Kajaanin keikalla se vaa yhtäkkiä työnsi mut pois halauksesta ja näytti hetken järkyttyneeltä ennenkuin vetäs mut takaisin halaukseen.."

Noniin nyt se on tehty. Kerroin jollekin viimein..

"Et sitte kertonut meille, varsinkaan mulle aikasemmi.." Sanoi Olli hieman ärtyneellä äänellä.

"En" Vastasin ehkä vähän tylysti takaisin.

"Aha.." Kuului vielä takaisin.

Pelko alkoi vallata kehoni. Eihän meillä ollut yhtään mitään hajua, että mitä me löydettäisiin perillä..

--

Noniin sori ku tää luku loppuu tällaseen kohtaan. Yritän vielä tänään saada aikaiseksi toisen luvun!

Sanoja: Jotain 432

Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅Hikayelerin yaşadığı yer. Şimdi keşfedin