Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 12. Nikon vierailu

Joonas

Niko tulisi hetkenä minä hyvänsä. Olin valmistautunut...ainakin jotenkin. Oli minulla ainakin pieni suunnitelma siitä mitä sanoisin ja miten kertoisin mitäkin.

Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaisesti niin saisin kerrottua Nikolle lyhyesti, että mitä on tapahtunut ja, että olen varmaan biseksuaali tai ainakin jotain sinne päin.

Bi... oli sana jota edelleenkin vähän kammosin. Oli siinä mennyt kauan ja hankalaahan se oli ollut myöntää itselleen, kun jouduin tähän tilanteeseen asti missä olin tällä hetkellä.

Nyt kaikki oli ainakin vähän paremmin. Tuntui siltä, että ainakin jonkin verran osasin jo hyväksyä itseni sellaisena kuin olin. Varsinkin Olli ja hänen sanansa sai minut tuntemaan itseni hyväksytyksi.

--
Niko

Pääsin vihdoinkin sairaalaan. Sain luvan mennä ja avasin Porkon huoneen oven ja pistin sen kiinni perässäni.

Joonas nousi seisomaan sängyltään. Olin ihmeissäni sillä olin olettanut, että hän pysyisi maaten vielä ainakin tänään.

Kävelimme molemmat toisiamme kohti ja halasimme.

"Moro." Sanoin ihan hänen korvansa juurella.

"Moi." Hän sanoi ja irrottautui minusta.

Istumme Joonaksen sängylle. Pikkuhiljaa hän alkoi avaamaan enemmän ja enemmän tilannettaan. Hän kertoi ensiksi erostaan, jonka jälkeen hän kertoi suoraan, ettei oikein itsekkään tiennyt mitä helvettiä sitten hänelle tapahtui. Minä nyökkäilin aina välillä ymmärtäväisesti.

"Ja sitten tuota noin..... Mä oon aika paljon myöskin käynyt sen asian kanssa aika paljon taistelua siitä, että mä ehkä taidan olla kiinnostunut myöskin.......miehistä." Hän kertoi ja melkein kuiskasi lopun.

Häh?

Mitä just tapahtu?

Mä oon monta kuukautta jo yrittäny tai ainakin halunnut selvittää, että onko Joonas kiinnostunut miehistä ollenkaan ja nyt se sitten sanoo sen päin mun naamaa?????

Palasin ajatuksistani takaisin todellisuuteen ja katsoin Joonasta. Hän näytti pelokkaalta ja siltä, että kohta varmaan itkisi. Voi helevetti. Tajusin, että ilmeeni oli varmaan vaikuttanut siltä, että en hyväksyisi häntä, vaikka oikeasti olin vain hämmentynyt siitä miten tämä tieto oli vain pamahtanut eteeni.

"Älä huoli mä hyväksyn sut 100%" Hymyilin.

Hän pisti kätensä naamalleen ja kaatui selälleen sängylle selkeästi helpotuksesta.

"Sori taisin säikyttää sut.. mä vaan yllätyin."

Katselin hetken Joonasta, joka kokosi ajatuksiaan. Hänen hiuksensa oli ihan sekaisin ja parransänkikin oli ilmestynyt. Silti hän oli komea.. näköjään jälleenkerran olin jäänyt tuijottamaan häntä ihan huolella.

Hento puna nousi poskilleni. Tällä kertaa se olin minä, joka pisti kätensä naamalle ja kaatui selälleen sängylle. Kaikkea sitä tulee ajateltua ja tehtyä, kun on tunteita toista ihmistä kohtaan.

Halusin jäädä tähän sängylle makaamaan Joonaksen kanssa. Halusin halata häntä samalla ja silittää hänen hiuksiaan. Mutta ihan ei ollut sen aika. Sai nähdä tulisiko minusta ja Joonaksesta ikinä mitään.

--

Hetken vielä makoiltuamme Joonas nousi ja kysyi:

"Muistikko nää tuua sen laturin?" Hän kysyi.

"Joo" Vastasin ja kaivoin laturimen taskustani.

Hän pisti puhelimensa heti lataamaan. Sitten hän yhtäkkiä käännähti minua päin.

"Onks ig:hen ja muualle ilmotettu, tästä mun jutusta mitenkään?" Hän kysäisi.

"Joel joo jossain vaiheessa postas ainakin ig:seen, että parit seuraavat keikat perutaan, koska oot sairaalassa ja sijaista ei saatais tarpeksi nopeaa hommattua. Ei ne keikat olis ees tuntunut samalta ilman sua." Selitin ja hymyilin hänelle. Hän hymyili takaisin.

Jonkin ajan päästä mun oli pakko lähtee. En pystynyt jäämään sairaalaan yötä, vaikka olisin halunnut mielummin olla Joonaksen luona.

Halasimme vielä viimeisen kerran ennen kuin lähdin. Halaus kesti kauan. Paljon normaalia pidempään. Kuulin Joonaksen hengityksen vieressäni. Joonas irrottautui halauksesta ensin. Sitten mä lähdin kohti autoani.

--

Oijoi saitte näköjään toisenkin luvun tänään👀 En tiiä millon saatte seuraavan luvun, mut se tulee joko huomenna tai ensiviikon aikana riippuen miten jaksan ja milloin ehdin kirjoittamaan. Nyt mä lähden tilaan itelle Bc hupparii :D🖤

Sanoja jotain vähän yli 520