Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 17. Ystävän apu

Moro kaikille, jotka vielä viittii lukea tätä tarinaa vaikken oo kirjottanut tätä eteenpäin moneen kuukauteen. Nyt kuitenkin kun sain tuon toisen jiko kirjan loppuun niin mulla on uutta motivaatiota kirjottaa tätä <3 (Ps. Kannattaa käydä varmaan lukasemassa edes osa tätä tarinaa uudestaan, jos ei muista tän kirjan tapahtumista mitään :D)

---

Joel

Tuttu ääni soi pitkin studiota. Se sai väkisinkin minut hymyilemään sillä en ollut kuullut tuon pörröpään kitaran soittoa pitkään aikaan. Kaikki alkoi tuntumaan pikkuhilhaa edes vähän enemmän normaalilta, vaikka Nikon kertoman mukaan Joonaksella oli välillä vielä vähän vaikeampia aikoja. Kaikki oli kuulemman kuitenkin menossa hyvään suuntaan.

Kitaran soittoloppui ja askeleet alkoivat lähestymään olinpaikkaani. Kohotin katseeni keittiön oviaukkoa kohden. Pienesti hymyilevän Joonaksen kasvot kohtasivat pian omani.

Katselin vierestä, kun hän käveli ohitseni keittiön kaapeille. Hän kurotti mukiin kädellään niin, että hänen hupparinsa hiha kääriytyi hieman ylöspäin paljastaen parantuvat haavat. Pieni muisto siitä yöstä, kun löysimme Joonaksen tuli mieleeni. En kuitenkaan ehtinyt ajattelemaan asiaa sen enempää kun huomasin Joonaksen horjahtavan vieressäni kahvikuppi kädessään.

Salamannopeasti nappasin Joonaksen kahvikupista kiinni niin ettei se lentänyt lattialle, mutta tulikuumaa kahvia lensi kyllä kädelleni polttaen sitä. Irvistin kivusta. "Ai saakeli". Joonas näytti hetken kauhistuneelta ennen kuin melkeimpä repi minut vesihanan luo pistäen jääkylmän veden valumaan siihen.

"Ooks sä kunnossa. Ei mun ollu tarkotus-" Hän yritti pahoitella tilannetta.

"Hei ei se mitään ei se ollu sun syy, että näin kävi. Minähän se otin kiinni siitä kupista." Sanoin ystävällisesti hymyillen.

Niko tuli Tommin kanssa keittiöön ihmettelemään tilannetta.

Tommi facepalmasi tilanteelleni. Niko nauroi yritykselleni "pelastaa Joonas ja hänen kahvikuppinsa".

"Heiii älä nyt se tuli refleksinä. Emmä siinä ehtinyt ajatella asiaa sen kummemmin."

Niko vain naurahti, mutta käski sitten ojentaa käteni hänelle. Hän tutki sitä varovaisesti ikäänkuin käteni olisi voinut mennä rikki.

"Ei tää onneks pahasti palanut, mutta olis sun hyvä vielä pitää tätä kylmässä vedessä." Hän sanoi päästäen kädestäni irti samalla.

---
Joonas

Soittelen taas kitaraa studion sohvalla. Soittoni oli kuitenkin edelleen varovaista, sillä en saanut rasittaa käsiäni liikaa. Haavat olivat alkaneet pikkuhiljaa parantua.

Joel oli vielä pitelemässä kättänsä kylmän veden alla. Hitsi mitä mä olinkaan aiheuttanut. Olin jo paskonu omat käteni ja nyt paskoin Joelinki käden. Tai noh.. kyl mä tiiän, etten mä voinut tuolle horjahdukselle oikein mitään.

Siirsin kitaran sivummalle ja ajatuksissani aloin katsomaan parantuvia haavojani lähempää. Käärin hupparini hihoja hieman. Käteni oli tikkien peitossa, vasemmassa kädessäni oli vielä yksi side sen isomman haavan kohdalla ja ranteissani oli pienet tuet. Muistin, että olisi aika vaihtaa siteet uusiin, joten nousin sohvalta ja kävelin naulakolle hakemaan laukustani puhtaat siteet ja desifiointi aineen. En haluaisi missään nimessä, että nämät kymmenet haavat alkaisivat tulehtumaan.

Istahdin vessanpöntön kannen päälle valmiina vaihtamaan siteet ja tuet uusiin, mutta jäin tuijottamaan pöydällä olevia saksia, joita tarvitsin vanhojen siteiden pois saamisessa. En ollut viiltänyt nyt moneen viikkoon, vaikkakin olin todella lähellä sitä viime viikolla. Minulla oli nyt onneksi kaikki paljon parempaan suuntaan menossa suurimmaksi osin. Kävin ja käyn edelleenkin psykoterapeutilla useasti se auttaa kun saa puhua, vaikkakin aluksi se oli vaikeaa.

"Onks kaikki hyvin?" Kuului hivenen huolestunut ääni vessan ovelta.

"Joo. Siteitä yritän tässä vaan vaihtaa." Vastasin hieman hymyillen.

Niko kyykistyi viereeni ja otti samalla sakset pöydältä. Sydämeni alkoi samantien lyömään tuplasti nopeampaa. Tunteeni ei ollut hävinnyt mihinkään. Ne olivat ainoastaan vain vahvistuneet ja olin hyväksynyt sen, että en ollut hetero.

"K-kyl mä pärjäisin ilman apuakin." Sössötin.

Niko hymähti huvittuneena "No sit saat luvan kyllä kestää et mä autan."

Niko otti vasemmasta kädestäni kiinni hellästi. Hän kyseli sattuiko johonkin haavaan liikaa kun hän teki näin tai otti jostain kohtaa kädestäni kiinni. Hän leikkasi siteen solmun auki ja alkoi varovaisesti ottamaan sidettä pois. Sitten hän teki saman rannetuilleni.

Irvistin hieman kivusta, kun Niko otti tuet ranteistani pois. Oli ihan hyvä, että hän auttoi sillä tämä olisi ollut paljon kivuliaampaa tehdä yksin. Onneksi hän oli paras ystäväni. Rakastin häntä paljon.

"Ah sori sattuks sua?" Niko kysyi huolestuneena.

"Vähän vaan. Sä osaat just hyvin tehä tän. Yksin tää olis ollu paljon kivuliaampaa." Vastasin.

Niko jatkoi haavojen puhdistamiseen. Se kirveli hieman. Sen jälkeen hän otti puhtaan siteen ja tukisiteen ja alkoi pyörittämään niitä ranteideni ympäri.

Homma oli nopeasti valmis.

"Noin. Valmista. Eihän oo liian kireellä?"

"Ei. Nää on just hyvät." Sanoin hymyillen.

Niko pisti vanhat siteet roskiin ja nousi kanssani seisomaan. Jäimme puolivahingossa tuijottamaan toisiamme silmiin. Sisimmässäni halusin suudella häntä, mutta päädyin halaamaan suudelman sijaan. Rutistin Nikoa sen verran lujaa, että käsiini sattui. Se ei kuitenkaan haitannut. Niko kiersi kätensä ympärilleni.

"Kiitti ku oot mun tukena." Kuiskasin hänen korvaansa.

---
Niko

Sydämeni tuntui tykyttävän tuhatta ja sataa, kun Joonas halasi minua. Olin juuri auttanut häntä vaihtamaan hänen käsiensä siteet. Oli ihanaa, että pystyin olemaan hänelle avuksi nyt kun hän on kokenut kovia niin fyysisesti kuin henkisestikin.

"Noh mennäänkös? Muut varmaan ihmettelee jo missä me viivymme." Hymähdin.

Joonas irrottautui halauksesta ja nyökkäsi.

Kävelimme vessasta ulos. Muut istuivat olohuoneen sohvilla ja keskustelivat jostain. Joel kiinnitti meihin ensimmäiseksi huomiota.

"Saavuittehan te. Ollaan tilaamassa pizzaa niin sanokaa vain tilauksenne." Hän sanoi ja otti puhelimensa esiin.

"Sori. Kesti vähän mun siteiden vaihtamisessa." Joonas pahoitteli. Joel nyökkäsi ymmärtäväisenä.

Istahdin sohvalle Joonaksen kanssa ja sanelin oman tilaukseni Joelille.

---

On mukavaa olla taas kirjottamassa rätä tarinaa nyt kun motivaatiota löytyy taas🖤