Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 30: Veren virtaus vierelläni

(Rip tää piti julkasta aikasemmin mut wattpad ei halua toimii vaan jostain syystä unpublishaa tän osan kokoajan🥲)

Joonas

Ajelimme Nikon kanssa autolla kohti terveysasemaa. Tänään oli viimeinen pakollinen lääkärillä käynti näiden käsieni takia. Toivoin todella, että saisin vihdoinkin rannetuet lopullisesti pois ja saisin vihdoin luvan alkaa soittamaan keikoillakin, vaikka keikkoja ei ollut luvassa nyt vähän yli kuukauteen. Lähtisimme silloin Euroopan rundille vihdoin taas pienen tauon jälkeen.

Niko jätti minut tien varteen ja lähti etsimään parkkipaikkaa. Kävelin korttelin verran ennen kuin saavuin terveysasemalle. Vuoroni pitäisi olla 10 min päästä.

---

"Miten meni?" Kysyi Niko heti kun pääsimme puhe-etäisyyden päähän.

Hymyilin innoissani. "Mä sain mun rannetuet pois joten voin alkaa soittamaan vihdoinkin kunnolla!"

"No sehän on hyvä! Mä oon kaivannutkin sun kitaran soittoa niin keikoilla kuin muutenkin." Niko hymähti.

Olisin halunnut suudella Nikoa, mutta ensinnäkin olimme vielä terveysasemalla ja toiseksi, melkein kaikki Helsingin kaduilla kävelevät ihmiset tunnistivat meidät. Emme halunnee paljastaa suhdettamme näin aikaisin varsinkaan sillä tavalla. Pitäisi odottaa kotiin asti.

Olin iloinen siitäkin miten nopeasti muuttoni Nikon kanssa sujui. Tein vuokrasopimuksen Nikon vuokranantajan kanssa eilen, joten asuin virallisesti nyt Nikon kanssa saman katon alla. Se tuntui niin helpottavalta kun sai sanoa edelliselle asunnolle heipat loppuiäkseen ja kaikki pahat muistot saisivat jäädä sinne. Se tuntui uudistavalta ja virkisti mieltäni. Kaiken lisäksi minulla oli nyt Niko. Rakastin häntä hurjasti. En ole ollut pitkään aikaan näin iloinen kenenkään kanssa. Niko teki minut iloiseksi ja lohdutti minua, jos mieltäni painoi mikään asia. Yritän tietenkin aina itsekin olla Nikon tukena parhaani mukaan.

"Kaikki ok?" Kuului yhtäkkiä viereltäni. Olin uppoutunut ajatuksiini ihan kokonaan.

"Joo. Mä oon niin ilonen et saatiin se vuokrasopimus eilen kuntoon ja nyt sain nämä rannetuetkin pois. Tuntuu, että kaikki alkaa palautumaan takaisin normaaliksi paitsi, että nyt mulla on sut ja en vois olla onnellisempi kenenkään muun kanssa." Selitin hymyilen. Niko hymyili takaisin

Hänestä näki, että hän olisi halunnut painaa huulensa omilleni ja osoittaa hellyyttään minulle. Mutta kuten jo kerroin olimme edelleenkin keskellä Helsingin katua. Tässä vaiheessa toivoi vähän, että joka ikinen ihminen ei tunnistaisi meitä kaduilla eikä jokaikinen lehti ollut valmis tekemään meistä pääotsikkoa juorulehteensä, mutta tätä se elämä oli silloin kun unelmana oli nousta maailman kuuluksi bändiksi.

---

Niko vetäisi minut takistani ahnaaseen suudelmaan. Jouduin tasapainottelemaan toisessa kädessäni olevaa kahvia, jota oli vielä melkein puolet jäljellä. En todellakaan halunnut, että se kaatuisi päälleni autoon. Olimme siis käyneet Nikon kanssa hakemassa vielä pikaisesti kahvit terveysasemalla käynnin jälkeen. Niko ei nähtävästi jaksanut odottaa suutelemistani kotiin asti. Eipä siinä. Onneksi juurikaan kukaan ei voinut nähdä meitä kunnolla täältä autosta. Niko ujutti kielensä suuhuni ja jatkoi suutelemistani.

"Meille koituu kohta ongelmia." Naurahdin kun suudelma loppui hetkeksi.

"Mulla on jo ongelma, joka pitäs hoidella." Niko virnisti. Minä pudistin päätäni huvittuneena. Mikä kiimainen teini Nikosta oli yhtäkkiä tullut.

---
Joel

Olimme tänään menossa koko porukalla jälleen kerran studiolle hommaamaan. Olimme pitäneet pari vapaapäivää. Aluksi piti pitää vain yksi, mutta kuulemman Joonaksella oli muutto hommia niin yksi vapaapäivä muuttui kahdeksi. Jos en väärin ymmärtänyt niin Joonas muutti nyt kokonaan Nikon luokse.