Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 18: Halaus

Joonas

Selasin instagramia samalla kun söin pizzaani loppuun. Siitä oli ihan suht mukavasti aikaa, kun viimeksi olin postannut jotain. Tässä välin kukaan meistä ei ollut oikein postannut mitään paitsi Joel joka oli ilmoittanut 2 keikan peruuntumisesta ja Niko, joka oli muuten vain postannut kuvan. Lueskelin niiden kommentti kenttiä. Fanit vaikuttivat erittäin huolestuneilta minusta, kun Joel kertoi, että olin sairaalassa.

"Hei Niko."

"Niin?"

"Voisiks sä ottaa musta kuvan, jonka voisin postata instaan?" Kysyin ojentaen puhelintani jo hänelle.

"Joo voin mä." Hän vastasi ja otti puhelimeni kädestäni.

Otin kitarani syliini sohvalle, tarkistin että hupparinihihat peittivät kaikki jäljet ja odotin, että Niko oli saanut otettua muutaman kuvan. Siirsin kitarani takaisin syrjään ja otin puhelimeni Nikolta.

"Näistähän tuli jopa julkasu kelposii." Kiusasin.

Niko pyöräytti silmiään huvittuneena ja istahti sitten viereeni vetäen minut kainaloonsa. Säikähdin hieman yhtäkkistä läheisyyttä.

"Hups sori mun olis varmaan pitäny kysyy lupa." Hän pahoitteli samantien vetäytyen hieman kauemmas minusta.

Virnistin hieman huvittuneena. Niko selvästi pelkäsi satuttavansa minua. Hän on aina ollut super huolehtivainen ja toiset huomioon ottava. Vetäisin Nikon kainalooni.

"Ei se mitään et sä tehny mitään väärää senkin läheisyyttä kaipaava apina."

"Sanoo apina ite."

"Heeeiiii!" Sanoin ja tönäisin Nikoa leikkimielisesti.

Repesimme molemmat nauruun. Vetäisin Nikoa lähemmäs itseäni ja hän valahti nauramisensa takia puoliksi syliini. Kun vihdoin aloimme rauhoittumaan oli Joel ja Aleksi ilmestyneet samaan tilaan kanssamme. Joel katsoi meitä huvittuneena ja alkoi sen jälkeen hommaamaan jotain Aleksin kanssa.

Niko oli edelleen puoliksi sylissäni. Aloin käsilläni näpräämään hänen pitkiä suortuviaan. Olin iloinen. En ollut nauranut noin paljoa pitkään aikaan ja olin iloinen myös siitä, että olin taas läiheisempi Nikon kanssa. Ehkä joku päivä saisin kerrottua hänelle tunteistani... Katselin hymyilevää Nikoa jälleenkerran silmiin. Vatsassani muljahti. Miltä tuntuisikaan, jos voisin kutsua häntä poikaystäväkseni?

Havahduin takaisin maan pinnalle, kun Niko nousi istumaan.

"Kylmä."

Niko naurahti ja pörrötti hiuksiani ennen kuin nousi sohvalta ja meni Joelin ja Aleksin luokse. Itse avasin instagramin ja rupesin valitsemaan parasta kuvaa postausta varten.

En kirjoittanut postaukseen mitään sen ihmeellisempää. Kyllä fanit tajuaisivat, että olin kunnossa ja eikä se mitä minulle tapahtui kuulunut heille. Niko kommentoi sydän-emojin miltein heti kun postasin. Olin tägännyt hänet postaukseen, koska hän oli ottanut sen kuvan.

Nousin sohvalta jaettuani postaukseni vielä stooriini ja menin muiden luokse.

---
Niko

"Porko ooks sä varma et sä pärjäät??" Kuului Joelin ääni eteisestä.

"Kyllä mä pärjään älä huolehdi liikaa." Kuului Joonaksen hieman ärsyyntynyt ääni seuraavaksi.

Kello näytti kymmentä illalla ja muut olivat jo lähteneet paitsi minä, Joonas ja Joel. Joonas oli vaatinut, että saisi tänään jäädä siivoamaan studiota, kun ei pystynyt työskentelemään kunnolla. Joel ei olisi millään halunnut hänen rasittavan itseään yhtään enempää, mutta minä lupasin jäädä "vahtimaan" häntä sillä samalla kyydillähän me mentäisiin kuitenkin.

"Ääh no okei mä meen nyt... Nähellään!"

Kuului oven kolaus ja studiolle laskeutui hiljaisuus. Meni pari sekuntia ennen kuin Joonas tuli samaan tilaan kanssani eteisestä.

"Ei vissiin millään meinannut lähtee?" Naurahdin.

"No ei. Ihime äiti moodin sai. Emmä enää mikään lapsi oo." Hän tuhahti ja alkoi heti järjestelemään tavaroita vierelläni.

"Noh sä oot aika tärkee sille niinku oot meille kaikille. Se ei vaa oikeesti haluu että sulle sattuis yhtään mitään enempää." Sanoin ja siirryin itsekin siivoilemaan studiota. Joonas ei vastannut mitään.

Siivoilimme jonku 15 minuuttia täydessä hiljaisuudessa. Sitten sattumalta katsahdin Joonakseen, joka ei ollut hetkeen liikahtanut mihinkään suuntaan.

"Joonas..?"

Joonas, joka oli vain tuijottanut pöytää hiljaa hätkähti ja pyyhkäisi itkuisia silmiään nopeasti toivoen etten olisi huomannut kyyneliä niissä.

Milteimpä automaattisesti pistin tavarat käsistäni takaisin pöydälle ja otin muutaman askeleen Joonaksen luokse laskien käteni hellästi hänen olkapäälleen. Tämä pörröpäinen kitaristi väisti kuitenkin katsettani.

"Joonas.. kaikki hyvin..?" Yritin kysyä varovasti.

Joonas oli muutaman sekunnin hiljaa ennen kuin käänsi päätään ja kohtasi katseeni.

"Sori... ikäviä ajatuksia vaan." Hän sanoi hieman surullisesti hymyilen. Nyökkäsin pienesti ja levitin käsiäni kertoen, että hän sai halata minua, jos sitä tarvitsi. Joonas melkeimpä heti halasi minua tiukasti. Silitin hänen selkäänsä hitaasti.

"Mä oon ihan hyödytön. Mun itsekkyyden takia me ollaan jouduttu perumaan keikkoja ja pitämään kevyempiä työpäiviä." Hän mutisi korvaani.

"Hei.. Jos sulla on ollut paha olla niin se ei ole itsekästä. Meitä ei haittaa keikkojen peruminen tai kevyemmät työpäivät vaan meille tärkeintä on, että sulle ei käynyt yhtään pahemmin."

Tunsin Joonaksen nyökkäävän itseäni vasten.

"Joelki on ollut vähän hermona vain sen takia miten helpottunut se on. Kukaan meistä ei halua menettää sua. Sä oot tärkee meille kaikille."

Irrottauduin halauksesta sen verran, että kohtasin Joonaksen edelleen hieman itkuiset silmät. Rakastin Joonasta. En halunnut menettää häntä. Syytin osaksi itseäni tästä mitä hänelle oli tapahtunut, koska en ollut kiinnittänyt hänen pahaan oloonsa huomiota tarpeeksi nopeasti.

"Sä oot ihan helvetin tärkee mulle." Pääsi suustani.

Joonaksen ilme kirkastui kuin taikaiskusta. Jos en olisi sammuttanut studion valoja hetki sitten, minusta olisi voinut huomata pienen punastumisen.

Joonas hymähti. Katsoin häntä hieman hämmentyneenä.

"Säki oot mulle." Hän kuiskasi ja painoi suudelman poskelleni. Vatsassani tuntui lentävän ainakin miljoona perhosta. Ilmassa leijui outo, uusi mutta jokseenkin turvallinen tunnelma. Hymyilimme vain toisillemme ennen kuin Joonas kaappasi minut syleilyyn uudelleen. Tällä kertaa halauksessa mukana oli selvästi jotain muutakin kuin vain kaveruutta. Suljin silmäni ja kuuntelin Joonaksen rauhallista hengitystä.

---

Tässäpä teille Joulukuun alkamisen kunniaksi uusi luku🖤 Olisin muuten saanut tän luvun nopeammin valmiiksi mut lukio hommat vähä esti :"D

Sanoja joku 800+