Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 15. Niko...Miksi...?

⚠️Tw: Itsetuhoisuus, viiltelystä puhuminen⚠️

Niko

Viikko sitten Joonas tuli asumaan luokseni. Tänään me mentäisiin kaikki studiolle pitkästä aikaan. Toivottavasti se piristäisi Joonasta edes vähän.... jos totta puhutaan Joonaksella menee ihan hyvin, mutta huonosti samaan aikaan...

Jouduin yksi yö todistamaan sitä, että hän melkein viilsi itseään taas. Sen yön jälkeen piilotin jokaikisen asian, jolla hän pystyisi satuttamaan itseään. Se oli inhottava yö. Jouduin sanomaan Joonakselle hieman ikävämmin ettei hän voi tehdä niin... Hän myöskin itki usein yöllä luullen etten huomaisi. Onneksi hän oli aika useasti ihan iloisen näköinen. Varsinkin silloin, kun hän soitti kitaraa ja minä lauloin mukana. Yritin tukea häntä mahdollisimman paljon samalla kuitenkin antaen hänelle omaa tilaa.

--

Saavuimme Joonaksen kanssa studiolle. Olin erittäin positiivisella tuulella tänään, koska Joonas oikeasti näytti iloisemmalta kuin yleensä. Ehkä se oli merkki edes pienestä eteenpäin menosta.

Kaikki me halattiin Joonasta yhtäaikaa.

Joonas selitti, ettei oikein voinut vieläkään soittaa kunnolla, mutta me kerroimme, ettei se haitannut ollenkaan. Muutenkin me tänään aiottiin keskittyä enemmän uuden biisin sanoitukseen.

--

Hommat lopetettiin aikaisemmin kuin yleensä, koska noh olivathan nämä ensimmäiset treenit vähään aikaan ja muutenkin Joonas vielä paranteli itseään ja eikä me haluttu, että hän väsyisi liikaa.

Joonas lähti jo autolle, mutta minua pyydettiin jäämään hetkeksi. Pojat kyselivät Joonaksesta ja minä vastasin rehellisesti kaikkeen. Kerroin myöskin siitä Joonaksen viiltely yrityksestä.

"Ooks sä varma et sä pärjäät?" Joel kysyi.

"Oon. Ja jos ikinä mitään kamalaa käy niin Olli onneksi asuu siinä naapurissa." Sanoin.

Sitten lähdin. Joonas kysyi autossa mitä muut olivat tahtoneet minusta. Valehtelin, että he vain kysyivät asioita uuteen biisiin liittyen.. en halunnut kertoa totuutta.

--
Joonas

Tuntui oudolta sillä en ole ollut yhtä iloinen kuin tänään pitkään aikaan.. Oli mukavaa taas pikkuhiljaa palata normaalimpaan arkeen.

Kotona.. tai siis Nikon kämpällä Niko rojahti heti ensimmäisenä sohvalle ja sanoi, että oli ihan poikki.

"Eks sä saa nukuttua?" Kysyin yhtäkkiä.

"Noh.... en oikeastaan... en mä oo saanu nukuttua kunnolla nyt yli kuukauteen." Hän myönsi.

Oliko Niko niin huolissaan minusta, ettei saanut nukutuksi vai..?

Riisuin takkini ja yllätin Nikon sillä, että menin makaamaan hänen viereensä.

"Nukutaan." Sanoin ennen kuin kiersin käteni hänen ympärilleen ja suljin silmäni.

--

Heräsimme ovikellon ääneen. Niko ei kuitenkaan noussut vaan mutisi jotain, josta en saanut selvää. Yritin nousta, mutta Nikon kädet olivat tiukasti ympärilläni.

"Hei Niko mä voin avata oven, jos sä et jaksa... kunhan päästät irti." Yritin sanoa hänelle.

Niko ei vastannut mitään.

"Hei Niko... mä haluan nousta. Päästä irti.." Sanoin hieman lujempaa.

Ahdistus valtasi kehoni. Ennen en olisi ahdistunut tällaisesta, mutta kaiken tapahtuman jälkeen ahdistuin vielä helposti. Miksi Niko teki näin nyt yhtäkkiä? Eikö hän tajunnut mitä aiheutti?

"NIKO PÄÄSTÄ MUT!" Korotin ääntäni kyyneleet silmissä.

Riuhtaisin itseni irti ja peräännyin seinää vasten. Niko oli noussut yhtä nopeaa ylös. "Joonas....." Hän ehti sanoa.

Ovi avautui. Olli tuli sisään Nikon kämpän vara-avaimilla.

"Mitä täällä on meneillään???" Hän ehti sanoa, ennen kuin minä kiirehdin hänen luoksensa ja tarrasin hänestä kiinni.

"..? Niko. Mitä tämä tarkoittaa?" Hän kysyi vakavalla ilmeellä.

"Joonas. Mä.." Niko aloitti.

"Vie mut vaa pois.." Sanoin.

Olli nyökkäsi ja avasi oven. Niko jäi seisomaan sohvan vierelle.

--
Niko

Istuin lattialla itkemässä.

Emmä tiiä miksi mä tein niin. Mulla oli yhtäkkiä niin paska olo kaikesta, että en halunnut kuunnella Joonasta. En halunnut päästää hänestä irti..mutta nyt hän ja Olli varmasti vihasivat minua. Millainen ystävä aiheuttaa toiselle, jonku paniikin?

En halunnut olla kämpälläni tietäen, että Joonas ja Olli olivat ihan naapurissani.
Päätin lähteä ulos..

--
Olli

Joonas selitti minulle tapahtuneen, kun päästiin mun kämpälle.

"Pitäskö meijän mennä sittenkin takaisin.. eihän me kuunneltu, mitä hänellä oli sanottavana.?" Joonas kysyi epävarmana.

"Ehkä olisi parasta, että sä rauhoittuisit ensin kunnolla." Vastasin ja ojensin hänelle kupin kahvia.

Mikä ihme Nikolle oli tullut?

Olin hämmentynyt hänen käytöksestään, olin vihainen hänelle ja olin myös pettynyt häneen.

--

Sen yön Joonas nukkui minun luonani. Kun hän oli jo nukahtanut yritin ensin pistää Nikolle viestiä, ja sen jälkeen jopa yritin soittaa hänelle, mutta hän ei vastannut. Huolestuin hieman.

--

Täs olis nyt taas seuraava luku :P Sori jos on kauheesti kirjoitusvirheitä :")

Sanoja: 630+