Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 16. Anteeksipyyntö

Olli

Joonas nukkui vielä kämpälläni samaan aikaan, kun minä menin heti aamusta Nikon kämpälle. En edes soittanut ovikelloa vaan avasin oven suoraan vara-avaimella. Kuten hieman arvasinkin Niko ei ollut siellä... hitto.

En ajatellut asiaa sen enempää vaan kävelin rappuset alas ja astuin ulos ovesta. Niko pitäisi löytää, jotta tuo eilinen tapahtuma voitaisiin selvittää...

Ja siinä samassa näin Nikon kävelevän kadulla. Huokaisin helpotuksesta

"NIKO!" Huudahdin ja juoksin hänen luokseen. Huomasin heti, että hän oli itkenyt.

"Voisinko mä mitenkään nähä Joonasta..? Mä en kestä tätä." Hän sanoi kyyneleet silmistä valuen.

Kävelimme Nikon kanssa mun kämpälle. Keitin meille kahvia ja annoin hänelle viltin sillä oli selvää, että hänellä oli kylmä.

Hetken päästä Joonas tuli makuuhuoneesta ja näytti järkyttyneeltä nähtyään Nikon.

Päätin mennä muualle siksi aikaa, että he selvittäisivät asiat kahdestaan.

--
Joonas

Niko oli ilmestynyt Ollin kämpälle.. mitä ihmettä??

"Niko..." Sanoin puoliksi vahingossa.

Olli lähti jonnekin. Niko katsoi minua surkeana. Hän oli väsynyt  ja hän oli selvästi itkenyt. Epäröin. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Istua vain viereen ja puhua?

"Joonas..?" Hän sanoi hiljaa.

"Niin?"

"Voitasko me puhua..?"

Kävelin varovaisesti sohvan luokse ja istuin sohvalle.

"Mä.... oon todella pahoillani siitä mitä eilen kävi.... mä en tiiä mikä muhun meni.. mul oli niin paska olo kaikesta. Mä pelkäsin ja pelkään edelleenkin et sulle tapahtuu jotain..sä oot niin helvetin tärkee mulle.." Hän sanoi ja alkoi itkemään.

Aivoni käsitteli juuri kuulemaani asiaa. Katsoin Nikoa.. en oikein tiennyt miten minun pitäisi reagoida tähän, mutta päädyin halamaan häntä. Halaaminen tuntui oikealta ratkaisulta.

Halauksen päätyttyä juttelimme jo ihan normi asioita.

"Mä siis saan anteeksi..?"

"Saat anteeksi."

...

"Voiks kuitenkin luvata, et jos sulla on koskaan paha olla niin puhuisit siitä, vaikka mulle tai edes Ollille?"

"Lupaan."

--

Olli tuli takaisin. Hän hymyili, kun tajusi, että me saatiin selvitettyä se eilinen asia.

"Olis aika lähtee studiolle." Hän muistutti.

Niin joo. Kello oli jo 11.

"Mä voin ajaa meijät sinne." Niko sanoi ja nousi sohvalta.

--

Sori tosi lyhyestä luvusta :") Tää tarina jää ainakin siksi aikaa tauolle kunnes saan inspiraatiota hieman takaisin, koska en halua väkisin alkaa kirjoittamaan mitään. Tuun kuitenkin jatkamaan tuota mun toista Jiko tarinaa ihan normaalisti!

Sanoja: 300++