Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 22: Sä et oo heikko

Niko

Heräsin johonkin kovaan kolahdukseen ja kiroamiseen. Aukaisin hieman silmiäni. Joonas ei ollut enää vierelläni nukkumassa, joten äänen aiheuttaja oli varmasti hän.

Nousin hitaasti istumaan ja venytin käsiäni. Lattia oli viileä. Nousin lopulta seisomaan ja pistin eilisen t-paidan päälleni. Avasin ikkunan verhot ja sälekaihtimet. Oli valoisaa, joten kello oli varmasti jo yli 10 ellei enemmänkin sillä talvella aurinko nousi tietenkin paljon myöhemmin. Katselin muutaman sekunnin kaupungin maisemia. Ihmiset kävelivät kaduilla ja näyttivät enemmän tai vähemmän kiireisiltä.

Keittiöstä alkoi kuulumaan lakaisuharjan ääniä. Mitähän siellä olikaan käynyt?

Avasin makkarin oven ja ensimmäisenä hoksasin että Olli nukkui sohvalla. Ainiin. Hän ei jaksanut yöllä enää raahautua omaan asuntoonsa vaikka se oli ihan naapurissa ja jäi nukkumaan sohvalle. Joonas oli antanut hänelle jonkun tyynyn ja paksun viltin. Olli näytti nukkuvan sikeästi äänestä huolimatta. Mikäkin Ruusunen hänkin oli. Astelin olohuoneen ohi lähemmäksi keittiötä.

"Älä astu askeltakaan lähemmäs!!" Kuului.

Katsoin Joonasta ihmeissäni. Sitten huomasin lasinsirpaleta pitkin poikin keittiön lattiaa.

"Tiputin vahingossa lasin enkä haluu et kukaan astuu lasinsirpaleiden päälle.." Joonas selitti. "Voisiks sä hakee imurin?"

"Joo mä haen... mut oo varovainen ku sullaki on jalat paljaana." Vastasin. Joonas nyökkäsi. "Joo oon"

Menin hakemaan imuria siivouskomerosta. Samalla nappasin eteisestä jotkut vanhat tohvelit suojaksi jaloilleni ja palasin keittiöön. Joonas oli saanut lakaistua suurimmat sirpaleet jo pois. Hän käveli varovasti keittiöstä pois ohitseni. Minä pistin tohvelit jalkaan ja aloin imuroida.

---

Kun sain imuroitua koko keittiön sammutin imurin ja irrotin sen pustorasiasta. Katsahdin Joonakseen ja Olliin joka oli herännyt. He keskustelivat jostain. Vasta nyt tajusin, että Joonaksella ei ollut paitaa päällä. Kaikki hänen haavansa näkyivät vielä suht selvästi ja oli hän vähän laihtunutkin tässä viimeisen parin kuukauden aikana. Vein imurin takaisin siivouskomeroon ja menin sitten Joonaksen ja Ollin luo. Olli puki vaatteita päälleen.

"Katsos se ruusunenki heräs." Sanoin ja pörrötin Ollin hiuksia. Hän pyöräytti silmiään.

"Oon muuten menos pariksi tunniksi mun asunnolle ku mulla on siellä hommaa ja aattelin tulla sit takas jos se sopii." Hän sanoi ja nousi seisomaan.

"Sopii se joo et tuut takas." Joonas vastasi hänelle. Olli nappasi vielä puhelimensa sohvapöydältä ja asteli sitten ulos asunnosta.

Joonas alkoi keräämään eilisiä tyhjiä bissetölkkejä muovipussiin aikomuksenaan palauttaa ne jonakin päivänä. Minä vein tyhjän sipsikulhon tiskialtaaseen.

"Mä meen vaihtaan nää rannetuet." Joonas huikkasi ohimennen.

"Haluuks et autan?" Kysyin.

"Kyllä mä pärjään." Hän sanoi pienesti hymyilen ja katosi vessaan. Halusin sanoa vastaan, mutta annoin sen olla. Joonas oli aikuinen. Kyllä hän osasi.

Siivoilin vielä vähän olohuonetta ja keittiötä. Vein Ollille annetun tyynyn ja viltin makuuhuoneeseen ja mietin sitten mitä sitä tekisi aamupalaksi.

Kun palasin makkarista, Joonas oli tullut takaisin ja katseli ja liikutteli ranteitaan ja sormiaan. Minun katseeni vahingossa jäi katselemaan hänen paidatonta kroppaansa. Joonas on hyvännäköinen. Pakkohan se on myöntää.

"Saitko sää ne hyvin?" Kysyin vaikka tiesin jo vastauksen.

"Jooh.." Hän vastasi hieman hiljaisesti.

Otin pari askelta Joonasta lähemmäs ja otin hänen kädestään kiinni.

"Kait sä tiiät Joonas et sä oot upee." Sanoin.

"Emmä oikeen tiiä. Nää haavat ja niistä jäävät arvet ei oo mitään kaunista kateltavaa.. oon heikko.." Hän sanoi haikeasti.

"Hei kuules. Sä et oo todellakaan heikko. Sä oot ihan helvetin vahva ku oot vieläkin täällä. Nää arvet kertoo sen et sä oot selvinnyt siitä, mitä sulle kävi. Sun kroppas ja kaikki sussa on tarpeeksi kun oot vaa omaittes." Sanoin hänelle. Joonas alkoi hymyilemään hieman. Vetäsin tuon pörröpään halaukseen. Tunsin hänen sydämensä lyönnit hänen paljasta ihoa vasten. Joonas erkani halauksesta ensin.

"Nyt aamupalaa!" Kuulutin ja lähdin Joonaksen kanssa keittiöön pidellen edelleenkin häntä kädestä.

---

Tää on nyt vaa tämmönen random luku mut saa luvan kelvata :DD

Olin muuten viime lauantaina keikalla ja pakko sanoo et oli aivan uskomaton kokemus😩💘 Bc:n näkeminen livenä on aivan uus kokemus ku ne näkee siinä eessä esiintymässä.

Sanoja: noin 560+