Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 27: Sehän eskaloitui

Saitte näköjään tälle päivälle toisenkin luvun👀🖤

---
Joonas

Suljin studion oven perässäni ja riisuin kenkäni jalasta. Studiolla oli pimeää. Ikkunoiden sälekaihtimet olivat kiinni. Niko meni edelläni ja pisti valot päälle studioon.

"Täällä se on." Niko sanoi.

"No hyvä. Ei ois kiva ollu lähtä ettimään sitä ties mistä." Vastasin ja kävelin Nikon viereen. Nyt minäkin näin sohvalla nukkuvan Joelin joka oli kääriytynyt ohueen vilttiin.

"Pitäsköhän se herättää?" Mietin ääneen ja laskin särkylääke paketin pöydälle.

"Hmm emmä tiiä. Ehkä en menis herättämään sitä. Aika väsyneen näköinen se edelleenki on." Niko vastasi ja käveli keittiöön.

Pistin sillä välin viestiä ryhmään että Joel oli studiolla nukkumassa. Niko tuli takaisin vesilasin kanssa ja pisti sen samalle pöydälle särkylääkkeen viereen.

"Nohh.. Mennäänkö me takaisin kämpälle vai jäädäänkö tänne vaikka aika hiljaa pitää olla?" Kysyin. Ei huvittaisi heti lähtä takaisin kun vasta tulimme, mut emme kyllä voi myöskään soittaa mitään täällä.

En huomannut kun Niko lähestyi minua ja hieman säikähdin kun hän yhtäkkiä vetäisi minut itseensä kiinni lantiostani.

"Noh.. miten olis vaikka pusu kierros kaksi?" Niko hymähti ja silitti hiuksiani.

Hymähdin. "Mut entä Joel. Sehän voi herätä ja nähä meidät." Sanoin epäilevänä.

"Kuka sanoi et Joelin näkyvillä pitäis olla?" Niko naurahti ja otti kädestäni kiinni.

Hän kuljetti meidät studion toiseen huoneeseen ja painoi huulemme samantien yhteen, kun Joel ei ollut enää näkyvillä. Suljin oven toisella kädelläni vielä ennen kuin vastasin suudelmaan täysin. Vaikka olin aluksi hieman epävarma olin jo nopeasti unohtanut Joelin olemassa olon ja keskityin täysin tuohon minua hiukan lyhyemmän bruneten suutelemiseen. Painoin hänet kevyesti seinää vasten ja lopulta huuleni löysivät tiensä hänen kaulalleen. Niko huokaisi hiljaa korvaani, joka sai minut innostumaan entistä enemmän.

---

"Come ooon Niko tää ei oo yhtään hauskaa!"

Katselin kädet puuskassa Nikoa, joka nauroi vedet silmissä edessäni. Olin varmasti ihan punainen naamastani. Se mitä oli tapahtunut oli se, että molempien kaulaa koristi rivi fritsuja.

"Sorih Joonas. Näkisitpä vaan itsesi." Niko sai sanottua naurunsa välistä.

"No hahhah katsoisit peiliin."

En voinut uskoa, että Niko vain nauroi asialle kun suutelu oli "vähän" eskaloitunut ja nyt jos joku sattuisi paikalle tajuaisi varmasti, että mitä oli meneillään meillä kahdella. Niko pyyhkäisi kyyneleen silmästään ja oli vihdoinkin rauhoittunut edes vähäsen.

"Okei okei mä ymmärrän. Jos vaan hiippaillaan kotiin ja peitetään nää yhdessä sit huomenna kun kokoonnutaan taas studiolle." Niko ehdotti ja otti käsistäni kiinni hellästi.

Hengitin kerran syvään. Enhän minä oikeasti voinut olla vihainen hänelle sillä minun takia hänenkin kaula oli täynnä jälkiä nyt.

"Pitäs kyllä pian kertoa muillekin et me seutustellaan. Ehkä ei kuitenkaan heti huomenna." Sanoin. Niko pussasi minua poskelle.

"Ei meillä oon mitään kiirettä Joonas. Edetään sun tahdin mukaan. Ja oikeastaan en minäkään olisi valmis kertomaan tästä ihan vielä huomenna. Ehkä ensi viikolla." Niko sanoi lempeästi. Hymyilin. Niko oli aivan liian ihana. Vetäisin hänet halaukseen.

"Miten sattuki et mä oon saanu itelle näin ihanan ihmisen elämääni." Puoliksi kuiskasin. Niko hymähti.

"Sitä samaa määki mietin. Tuntuu kyllä myös vähän hullulta miten me ollaan tunnettu niin kauan, mutta vasta nyt ollaan tässä tilanteessa."

"Jepp. Osaa se elämä kyllä yllättää välillä ja kunnolla."

Erkanin halauksesta ja otin puhelimeni taskusta.

"Mitä helvettiä te kaksi täällä teette??"

Säikähdin niin, että melkein tiputin puhelimeni lattialle. Hieman hätäisesti nostin hupparini kaulusta peittääkseni fritsut kaulastani.

"Aaa sori me taidettiin vahingossa herättää sut. Tultiin kattomaan et olitko täällä ku et ollu päässy kämpälles." Niko ehti sanomaan ennen minua. Hän oli siirtänyt pitkät hiuksensa kaulansa eteen. Käänsin katseeni Joeliin.

Joel näytti väsyneeltä. Hän katsoi meitä hieman kummissaan edelleenkin.

"Tuotiin sulle myös särkylääkettä." Sanoin.

"Joo huomasin.. kiitti siitä... ihan kauhee päänsärky.."

"Haluuks et me viedään sut kämpälles, jotta voisit soittaa talonmiehen avaamaan sulle asuntos oven?" Kysyin samalla kun me kaikki käveltiin siihen huoneeseen takaisin missä Joel nukkui vielä hetki sitten.

"Joo. Jos te jaksatte ajaa mut sinne asti." Joel vastasi ja alkoi pukemaan takkia päälleen.

---

Odottelimme siihen asti kunnes Joel pääsi asuntoonsa vihdoinkin sisään. Kävelimme takaisin autolle ja ajoimme kotiin. Seuraavaksi pitäisi tehdä jotain ruokaa sillä muistaakseni jääkaappiin ei ollut jäänyt yhtään jämäruokaa syötäväksi. Kun pääsimme pihalle ja olimme juuri avaamassa kerrostalon ulko-ovea, Olli tuli luoksemme kantaen kauppakassia.

"Moro. Missäs te kävitte?" Hän kysyi.

"Käytiin studiolla tarkistamassa, et Joel oli siellä ja sit vietiin se kotiin." Vastasin.

"Haluutteko muuten tehä mun kaa ruokaa. Tulin just kaupasta niinku varmasti huomasitte."

"Joo toki. Meki oltiin oikeestaan just alkamassa tekemään ruokaa itsekin." Niko vastasi.

---
Ens luku tulee olemaan aika todennäköisesti tän kirjan viimeinen. Sit mä tulen pitämään pienen tauon kirjottamisesta jonka aikana aion suunnitella mun seuraavan kirjan.🖤

Sanoja noin 710