Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 13. Illanviettoa kahdestaan

Sori jos on kirjotusvirheitä en jaksanut taaskaan tarkistaa tätä lukuu kunnolla :D

Joonas

Olin jo kuudetta päivää sairaalassa. Sairaalassa kököttäminen oli alkanut käydä tylsäksi. Pojat eivät päässeet joka päivä käymään ja vaikka pistin heille varsinkin Nikolle viestiä jokapäivä se ei tuntunut samalta kuin heidän kanssa hengaaminen. Eikä se fakta että välillä palasin takaisin kamalempiin ajatuksiin auttanut yhtään. Sairaalassa onneksi ei ollut mitään jolla olisin voinut satuttaa itseäni ja työntekijöitä kävi suht usein tarkistamassa tilaani.

Minulta oli otettu joka ikinen päivä verikokeet ja olin jo 3 päivää joutunut ramppaamaan jollakin ihmeen psygologilla. Toivottavasti saisin pian tietää, että milloin pääsisin pois täältä sairaalasta.

Käteni olivat jo vähän paremmassa kunnossa. Puhelimeni värisi. Niko taisi vastata viestiini.

--
2 päivää myöhemmin
--
Niko

Joonas soitti aamulla. Hän kuulemman saisi ylihuomenna lähteä sairaalasta, mutta hän ei saisi olla ollenkaan yksin ja hänen pitäisi vielä suht tiheästi käydä lääkärillä yms.

Puhelun loputtua kaadoin itselleni juuri keitettyä kahvia kuppiin ja pistin Ollille viestiä jos hän haluaisi tulla tänään mun asunnolle hengaamaan edes hetkeksi. Voisin siinä samalle kertoa hänelle tuosta äskeisestä puhelusta.

Hymyilin. Olisi mukavaa nähdä Joonasta taas. Tälläkertaa hänellä saisi olla omat vaatteetkin päällä eikä mitään sairaalan omia.

Olli

Minä: Moro kiinostaisko sua tulla täällä käymään tänää?
Olli: Olin oikeastaan just kysymäs samaa sulta :D mut joo tuun heti, mut ensin mun pitää tiskata tää yks kattila vielä.
Minä: Tiskaa vaan joo rauhas :D

Pistin lisää kahvia tulemaan. Menin katsomaan keittiön kaappeihin jos sieltä löytyisi jotain jota vois tarjota Ollille. Kaapista löyty vain joku pahainen puolikas suklaalevy. Noh menkööt.

Ei mennyt kauaa kunnes kuulin ovikellon soivan. Avasin ja moikkasin Ollia ennen kuin istuimme keittiön pöydän ääreen. Kaadoin hänelle kahvia kuppiin ja hän kiitti.

"Joonas soitti aamulla." Aloitin. Olli käänsi katseensa minuun.

"Hän kertoi, että pääsisi ylihuomenna pois sairaalasta, muttei saisi olla yksin." Kerroin.

"Pitäiskö hänen muuttaa sit joksikin aikaa jonkun luo?" Olli ehdotti.

"Varmaan joo mut kenen luo ku Joonaksen vanhemmat asuu Oulussa... jonkun meistä luo sitten vai?" Mietin.

"Vaikka miten haluan auttaa Joonasta on mun kämppä sen verran ahdas, että mukavampaa sen ois asua jonku muun luona." Hän selitti.

"Nojoo. Tommi ja Aleksi kyllä asuu sit aika paljon kauempana ku me. Enkä tiiä Joelin tilanteesta mitään ku sehän muutti aika vasta uuteen kämppään."

"Hetkonen tää sun kämppähän on paljon isompi ku esim. just mun niin entä jos se muuttais tänne?" Olli keksi ja hörppäsi kahvinsa loppuun.

"No... joo jos se sille itelle sopii." Sanoin ja varmaan vaikutin vähän oudolta Ollin ilmeestä päätellen.

"Noku siis.... äh ei mitään kysytään vaa siltä." Vastasin nopeasti.