Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅

Luku 10. Mitä mä tekisinkään ilman teitä

Kattokaa miten ihana kuva Porkosta🖤👆
--
Joel

Istuin takapenkillä Aleksin kanssa. Hän oli vähän väsyneen näköinen, mutta niin me varmasti kaikki olimme. Toivottavasti varsinkin Niko sai edes jotenkin nukuttua.

Pysähdyimme pian Nikon ja Ollin kohdalle, jotka odottivat meitä ulkona. Olli avasi etuoven ja istui pelkääjän paikalle. Sitten Niko avasi takaoven.

"Saiks nukuttua?" Päätin kysyä.

"Ainakin paremmin kuin koko viikkona." Hän vastasi ja istui viereeni.

Auto lähti lipumaan kohti sairaalaa. Kukaan ei aluksi sanonut sanaakaan, mutta sitten Olli aukaisi suunsa.

"Sinne huoneeseenhan saa kerralla mennä vain 2 niin missä järjestyksessä mennään?" Hän kysyi.

Kaikki oli hetken hiljaa miettimässä, mutta sitten Olli kääntyi katsomaan Nikoa päin.

"Ummm jos vaikka Joel ja joku muu vois mennä ensimmäisenä. Mä voisin ehkä haluta mennä yksin sinne."  Niko vastasi äkkiä enne kuin kukaan ehtisi ehdottamaan mitään muuta.

"Tuletko sä Olli vaikka mun kanssa?" Ehdotin.

"Sopii joo. Sit Tommi ja Aleksi menee seuraavaksi ja lopuksi Niko" Hän vastasi.

Olli oli hyvä ottaa siihen mun kanssa ja ensimmäisenä. Olihan hän ja Porko tunteneet toisensa koko elämänsä ajan, soittaneet bändissä ennenkin yhdessä ja olleet jopa naapureita joskus.

Olli tunsi Porkon siis aika pirun hyvin ja Porkokin luottaa häneen varmasti eniten tällä hetkellä, vaikka kyllä hän luottaa meihin kaikkiin varmasti.

--

Saavuimme sairaalan parkkipaikalle. Pysäköimme auton lähimmälle tyhjälle ruudulle, astuimme ulos ja kävelimme sairaalaan sisälle.

Odotimme siellä jotain 20 minuuttia kunnes huomasimme Porkon vanhempien tulevan. He olivat juuri olleet Porkon luona.

He tunnistivat varmasti meidät kaikki varsinkin Ollin. Sitten he tulivat luoksemme.

--
Olli

Keskustelimme Porkon vanhempien kanssa hetken. He kysyivät meiltä, että tiesimmekö mikä oli aiheuttanut tämän Joonakselle, mutta me oltiin yhtä titämättömiä kuin he.

He kertoivat ettei Porko oikein halunnut vielä kertoa mistään ainakaan heille. Joonas oli kuitenkin vaikuttanut iloiselta nähdessää heidät.

Hetken kuluttua heidän piti lähteä. He viipyisivät hotellissa ainakin muutaman yön ennen kuin lähtisivät takaisin Ouluun ja kävisivät joka päivä Joonaksen luona. Sanoimme heipat heille vielä ennen kuin he astuivat sauraalan ovista ulos.

--

Hetken päästä me saatiin lupa mennä katsomaan Joonasta. Kuten sovittiin autossa minä ja Joel mentäisiin ensimmäisenä.

Kävelimme hoitajan perässä, joka johdatti meidät kaikki hänen huoneensa luokse. Muut toki jäivät ulkopuolelle ja minä ja Joel menimme sisään.

--
Joonas

Huoneen ovi avautui. Nyt sitä sit mentäisiin. Tiesin, että oven takaa tulisi jotkut meidän bändistä sisään. Hengitin vielä viimeisen kerran syvään ja katsoin ketkä tulivat...Olli ja Joel.

He seisoivat hetken oven edessä hiljaa. Pieni hymy nousi heidän huulille. Sitten he tulivat luokseni ja istuvat tuoleille siihen viereen.

"Moro Joonas." Sanoi Joel hennosti.