Luku 8. Ahdistus

1K 57 1
                                    

Joonas

Heräsin säikähtäen. Katsahdin hieman epävarmana ympärilleni ja vahvistin paikan olevan sairaala. "Ai hitto." Liikkuminen sattui.

En nähnyt kunnolla käsiäni, mutta tiesin niiden olevan sidottu siteisiin ja olevan myös täynnä tikkejä.

Paljonkohan kello oli ja kuinka kauan olin ollut tajuttomana ja unessa?

Ovi avautui ja sisään astui joku nainen.

"Huomenta, mites täällä voidaan?" Hän kysyi.

"Sattuu joka paikkaan, en tiedä mikä päivä ja kellon aika on ja mitä tapahtui sen jälkeen kun menetin tajuntani. Ja mulla on kauhee nälkä. Muuten menee ihan hyvin." Vastasin väsyneenä.

"Kello on noin yksi päivällä 20. tammikuuta. Noin 4 aikaa yöllä sut haki ambulanssi. Mäpä pistan sulle kipulääkettä nyt niin ei satu kohta enään niin paljoo." Hän kertoi ja ryhtyi antamaan mulle lisää lääkettä kipuun.

Hetken kuluttua tämä hoitaja oli jo lähdössä.

"Hei. Saisinko mä jotain syötävää ja kahvia? Ehdin kysyä.

"Tottakai. Mä käyn hakeen sulle." Hän sanoi ennen kuin lähti.

Olin taas yksin ajatusteni kanssa ainakin hetken.. Rupesin miettimään viime yön tapahtumia ainakin vähän aikaa ennen kuin lopetin, koska se alko ahistaan.

"Voi vittu"

Kuka ihme mut oli löytäny sieltä makaamasta ja tietääkö mun vanhemmat..? entä näkikö muut bändiläiset sen mun viestin? Jälleen kerran miljoona eri kysymystä pyörimun päässä.

Kun hoitaja saapui ruuan kanssa, oli kipu jo vähän hellittänyt.

Söin leipääni ja join kahviani samalla, kun hoitaja hääräsi ympärilläni.

"Ummm.. saanko mää kysyä muutaman kysymyksen?" Kysyin. Olihan minun pakko saada tietää edes jotain.

"Kysy pois." Kuului.

"Kuka mut löysi?"

"Jotku sun kavereista."

"Entäs tietääkö mun vanhemmat?"

"Vanhemmillesi ilmoitettiin joskus 5 aikaan. He pääsevät huomenna tänne, kun saavat luvan vierailuun klo 14 jälkeen."

"Millon mä pääsen pois?"

"Sitten kun se koetaan hyväksi sulle.. sä olit aiheuttanut itselles aika pahat vammat käsiisi"

"Joudunko mää johonki terapiaan?"

"Todennäköisesti joo. Lääkärit sen päättävät."

Ja sitten hän lähti.

"Hitto"

...

Voi hitsit huomenna varmasti mun vanhemmat JA Joel plus muut tulevat kyselemään, vaikka en tiiä oonko valmis kertomaan.

Ajatuskin siitä et mun piti selittää miten mun ex-tyttöystävän sanat johti siihen et tajusin tunteeni Nikoa kohtaan jolloin mun elemä meni päin persettä, jonka jälkeen mun päässä vaa napsahti niin hirvitti..

Ahisti.. ja paljon.. mutta en voinut tehä muuta ku vaa yrittää rauhottuu ja nukkua sen jälkeen kun on rauhottunut.

--

Kiitti yli 300 lukukerrasta🖤🖤 Ja sori vähä lyhkäsestä luvusta. En tiiä saanko enään tänään uutta lukuu kirjotettuu, mut ainakin huomenna sit tulee uus!

Sanoja: 350+

Veren virtaus vierelläsi || JIKO || ✅Donde viven las historias. Descúbrelo ahora